Sam Hormusji Framji Jamshedji Manekshaw (gudžaratiksi : સામ હોરમૂસજી ફરામજી જમશેદજી માણેકશા) (3. huhtikuuta1914 – 27. kesäkuuta2008) oli intialainen sotilas ja ensimmäinen Intian asevoimissa sotamarsalkan arvoon (1973) kohonnut. Manekshawin ura kesti neljä vuosikymmentä ja hän osallistui viiteen sotaan.
Manekshaw syntyi AmritsarissaPunjabin pääkaupungissa parsiperheeseen. Hän kuului vuonna 1932 niihin neljäänkymmeneen ensimmäiseen kadettiin, jotka britit valitsivat koulutettavaksi Intian sotilasakatemiassa Dehradunissa Brittiläiseen Intian armeijaan. Manekshaw liittyi 1934 12 Frontier Force Riflesiin vänrikkinä. Toisessa maailmansodassa hän soti Burmassa Sittangjoella ja haavoittui vatsaan konekivääritulesta. Hänet palkittiin Military Crossilla. Manekshaw selvisi ja palasi Burmaan toivuttuaan, haavoittui uudelleen ja palveli sodan lopulla Indokiinassa.
Intian itsenäistyessä hän palveli armeijan päämajassa ja suunnitteli maan jakamista ja osallistui sitä seuranneeseen Intian-Pakistanin sotaan vuonna 1947 Jammu ja Kashmirissa. 1950-luvun lopulla hän oli asevoimien esikuntaupseerikoulun komentaja, mutta ajautui konfliktiin puolustusministeri VK Krishna Menonin kanssa. Kun Intian armeija kärsi lokakuussa 1962 tappioita kiinalaisille Arunachal Pradeshissa Himalajalla, pääministeri Jawaharlal Nehru määräsi kenraaliluutnantti Manekshawin johtamaan operaatiota. Vuoden 1963 lopussa hän komensi joukkoja länsirajalla ja vuotta myöhemmin tärkeimmällä rintamalla itärajalla. Intian ja Pakistanin välisen vuoden 1965 sodan aikana Manekshaw kehotti olemaan hyökkäämättä Itä-Pakistaniin.
Manekshaw nimitettiin armeijan esikuntapäälliköksi 7. kesäkuuta 1969. Merkittävimmäksi haasteeksi muodostuivat Itä-Pakistanin levottomuudet vuoden 1970 vaalien jälkeen, kun ainakin kymmenen miljoonaa pakolaista vyöryi maasta Intiaan. Maaliskuussa 1971 Itä-Pakistan alkoi vaatia itsenäisyyttä, jota Intian pääministeri Indira Gandhi tuki. Pakistan teki 3. joulukuuta 1971 yllätyshyökkäyksen Intian luoteisosan lentokentille, Israelin kuuden päivän sodan vastaavan hyökkäyksen menestyksen innoittamana. Vahinko oli kuitenkin vain tilapäinen ja Intia hyökkäsi Länti-Pakistaniin sekä Länsi-Pakistanin joukkoja vastaan Itä-Pakistanissa. Operaatio idässä johti 16. joulukuuta Dhakan valtaukseen ja 93 000 sotilaan joukkojen antautumiseen. Seuraavana päivänä Intia solmi tulitauon lännessä. Manekshaw sai Padma Vibhushan -mitalin 1972 ja nelivuotisen komentajuutensa päätökseksi hänet ylennettiin 1. tammikuuta 1973 sotamarsalkaksi. Hän jäi eläkkeelle 15. tammikuuta 1973.
