Maimonin filosofia oli transsendentaalifilosofiaa, joka ei ainoastaan omaksunut vaikutteita Immanuel Kantilta, vaan kehitti sitä edelleen. Kant itse sanoi, että Maimon oli ainoa hänen kriitikoistaan, joka oli omaksunut hänen tosi filosofiansa ja ohjasi jälkeen tulevan kritiikin suuntaa.
Maimon kävi kotiseuduillaan Liettuassa puolalais-juutalaista rabbiinikoulua. Hän joutui seikkailuretkille, jotka veivät hänet Saksaan, ja kuljeskeli ajoittain kerjäläisenä. Hän harjoitti kurjuuden ahdistamana tieteellisiä opintoja ja tutustui sitten Moses Mendelssohniin ja muihin kirjailijoihin, joista hän sai vähitellen muutamia avustajia ja suosijoita. Muun muassa teoksissaan Versuch über die Transzendentalphilosophie (1790), Kritische Untersuchungen über den menschlichen Geist (1797) Maimon yhtyy Immanuel Kantin filosofian useimpiin perusaatteisiin, mutta osoittaa teräväjärkisesti siinä olevia vaikeuksiakin, varsinkin Kantin das Ding an sich -käsitteen mahdottomuuden, ja päätyy siksi pääasiassa skeptiseen filosofiseen kantaan.[1]
Lähteet
↑Maimon, Salomon, Tietosanakirja osa 5, palsta 1629, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
