Salaliittoteoriaksi kutsutaan ilman riittäviä perusteita ja todisteita esitettyä käsitystä, jonka mukaan jonkin asian takana on salaliitto. Useimmiten salaliittoteoria poikkeaa yleisesti hyväksytystä, tiedeyhteisössä ja tiedotusvälineissä esitetystä selityksestä asioiden kulusta.^[1][2] Tyypillisiä salaliittoteorioita ovat oletukset vaikutusvaltaisten tahojen juonimista poliittisista rikoksista, epädemokraattisten salaseurojen valtapyrkimyksistä sekä salailuoperaatioista.

Salaliittoteoria on pyrkimys selittää haitallisia tai traagisia tapahtumia pienen, voimakkaan ryhmän toiminnan seurauksiksi. Monessa salaliittoteoriassa oletetaan salaliittolaisten olevan hyvin vaikutusvaltaisia ja kieroja sekä taitavia salaliiton toteuttamisessa ja sen salaamisessa. Salaliittoteoreetikot etsivät tapahtumasta ja sen raportoinnista poikkeavuuksia, jotka he näkevät todisteina salaliitosta siinä kun muut voivat nähdä niissä vain tavanomaisia inhimillisiä virheitä tai sattumaa. Salaliittoteoriat hylkäävät tapahtumien ympärille hyväksytyn kertomuksen ja saattavat nähdä virallisen versionkin todisteena salaliitosta.^[3]

Useissa kyselytutkimuksissa on havaittu, että yhteen salaliittoteoriaan uskova ihminen uskoo usein tavallista useammin myös muihin salaliittoteorioihin.^[4] Salaliittoteorioihin uskovia saatetaan arvostella puutteellisesta arvostelukyvystä, herkkäuskoisuudesta ja varomattomasta yksittäistapauksista yleistämisestä.^[5] Salaliittoihin uskovilla ihmisillä on kyselytutkimusten perusteella myös muita ihmisiä enemmän uskoa ja kiinnostusta muunkintyyppisiin epätavallisiin käsityksiin, kuten näennäistieteisiin, uskomuslääkintään, yliluonnollisiin ilmiöihin ja taikauskoisuuteen.^[6]

Salaliittoteorian sanakirjamääritelmät ovat yleensä kirjaimellisia, ja ne mainitsevat vain oletuksen salaliiton olemassaolosta. Joskus niissä mainitaan, että väitetyt salaliittolaiset, kuten hallitus tai salainen järjestö, ovat vaikutusvaltaisia ja kieltävät kaiken vastuunsa tapahtumasta.^[7][1][8] Termiä ”salaliittoteoria” ei kuitenkaan yleisessä kielenkäytössä käytetä minkä tahansa salaliiton oletuksen yhteydessä. Rikollisten tai suuryritysten tavanomaisista juonista ja salaisista suunnitelmista teoretisoiminen ei ole salaliittoteoria, sillä niissä ei katsota olevan mitään erikoista. Salaliittojen tutkija Richard Hofstadter puhuikin salaliittoteorioista selitysten ”tyylinä”.^[7]

Etenkin journalismissa, politiikassa ja osassa akateemista tutkimusta on yleistä kutsua salaliittoteorioiksi väitteitä, joita pidetään ilmiselvän harhaisina.^[9] Jonkin teorian kutsuminen salaliittoteoriaksi on usein pyrkimys mitätöidä se.^[10] Salaliittoteoria-sanassa on halventava sävy, ja sitä käytettäessä annetaan ymmärtää, että salaliittoteoriaksi leimattu näkemys on naurettava, väärä, vainoharhainen, perusteeton, kummallinen tai järjenvastainen.^[11][12]

Salaliitosta syytetään usein poliittista vastustajaa.^[13] Kielitieteilijä Noam Chomskyn mukaan ”salaliittoteoria” on eräs niistä termeistä, joita kohteliaat ihmiset käyttävät kirosanojen ja nyrkkien älyllisenä korvikkeena silloin kun kuulevat jotain, josta eivät pidä.^[9] Yhdysvaltain hallituksen julkaisemalla, siihen itseensä kohdistuvien salaliittoteorioiden vastaisella sivulla sanotaan: ”Salaliittoteoriat elävät myyttien maailmassa, missä mielikuvitus laukkaa, pelot ohittavat tosiasiat ja todisteet sivuutetaan. Supervaltana Yhdysvallat nähdään usein näiden draamojen roistona.”^[14]

Politiikan tutkijat Cass Sunstein ja Adrian Vermeule rajaavat omassa määritelmässään salaliittoteoriat sellaisiksi teorioiksi, jotka voidaan osoittaa valheellisiksi, mutta rajaavat ulkopuolelle sellaiset, jotka ovat totta tai joiden totuudellisuutta ei voi määrittää.^[15] Tutkija Kathryn Olmstedin mukaan salaliittoteoria on ”salaliiton oletus, joka voi olla totta tai ei – sitä ei vielä ole todistettu”.^[16]

Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Osiossa on koottu paljon psykologisia profilointeja, joissa tiettyä yksipuolista näkökulmaa korostetaan.

Salaliittoteorioihin erikoistuneen psykologi Rob Brothertonin mukaan salaliittoteoriaan kuuluu se, että se on ”laadittu todistamattomaksi”, ja että se on ”vastaamaton kysymys”. Salaliittoteoria siis olettaa yhä meneillään olevan salaliiton, johon kuuluu luonteenomaisesti se, että se ei ole selvinnyt, vaan totuus on vielä paljastamatta ja salaliittolaiset punovat yhä juoniaan tekonsa salaamiseksi. Tutkija Mark Fensterin mukaan salaliittoteorioiden tarkoituksena ei olekaan ainoastaan kuvailla jotain tapahtunutta, vaan niihin kuuluu lupaus paljastaa toistaiseksi piiloon jääneitä juonia, jotta suuret kuulijajoukot saataisiin vakuuttuneeksi teoriasta.^[17]

Salaliittoteorioihin kuuluu joskus oletus siitä, että mikään ei ole sitä, miltä se näyttää: ilmeisin selitys on aina väärä, ja piilossa on aina joitain asioita. Äärimmillään salaliittoteorioihin liittyy koko näkyvän todellisuuden kieltäminen ja oletus, että kaikki ovat kieroja ja toimivat rikollisesti Uuden maailmanjärjestyksen valmistelemiseksi.^[18]

Salaliittoteorioiden mukaan salaliittolaiset ovat macchiavellilaisia ja läpeensä pahoja ihmisiä, jotka tavoittelevat omaa etuaan kaikin keinoin. Jokainen tilanteesta hyötyvä voidaan nähdä salaliittolaisena, ja usein he ovat juuri niitä ihmisiä, joiden yleisesti kuvitellaan olevan yleisen edun asialla.^[19]

Jotkin suositut salaliittoteoriat, kuten syyskuun 11. päivän terrori-iskuja koskevat, olettavat kyseessä olleen lavastetun hyökkäyksen, jossa hallinto hyökkää ulkopuoliseksi tekeytyen omia kansalaisiaan vastaan päästäkseen aloittamaan sodan tai voidakseen laatia sortolakeja. Tällöin salaliittoteoreetikot puhuvat ”virallisesta totuudesta”, jota he pitävät täytenä valheena tai korkeintaan yhtenä mahdollisena teoriana. Toisinaan salaliittoteoria tosin syntyy jo nopeasti ennen minkään muun teorian tulemista julki.^[18]

Yleinen syy kehitellä tai kannattaa jotain salaliittoteoriaa on se, että henkilö uskoo siihen liitettyihin väitteisiin ja pitää siksi teoriaa totena. Filosofi Juha Räikän mukaan kaikki tiettyä salaliittoteoriaa kannattavat henkilöt eivät kuitenkaan välttämättä itse usko kyseiseen teoriaan. Räikkä erottaa kuusi muutakin syytä siihen, miksi jotain salaliittoteoriaa voidaan kehitellä ja levittää. Salaliittoteoria voidaan keksiä vitsinä ja sitä levitetään vain siksi, että se on hauska. Toiseksi salaliittoteorioista voi hyötyä taloudellisesti esimerkiksi kirjoittamalla sitä käsitteleviä kirjoja. Kolmas syy levittää väitteitä salaliitosta on oman nahan pelastamiseksi esimerkiksi silloin, kun henkilöä syytetään julkisesti jostain väärinkäytöksestä. Neljänneksi, salaliittoja voidaan keksiä propagandan tueksi, kun tarkoituksena on mustamaalata jotain poliittista tahoa tai valtiota. Viides salaliiton levittämisen syy voi olla salaliittoteoria yhtenä keinona pyrkimyksessä vaikeuttaa päätöksentekoa aiheuttamalla hämmennystä. Vaikka tällaisten salaliittoteorioiden keksijät eivät teorioihinsa uskoisikaan, niiden kuluttajat kuitenkin usein saadaan uskomaan niihin. Kuudes syy levittää salaliittoteoriaa voi olla todellisen salaliiton suojelu. Kun jostain tapahtumasta aletaan levittää ilmeisen virheellistä salaliittoteoriaa, ihmiset voidaan saada uskomaan, että mitään todellistakaan salaliittoa ei ole ollut.^[20]

Salaliittoteorioiden levittämistä, niihin uskomista ja niiden ”kannattamista” voidaan pitää demokratian toteutumisen kannalta ongelmallisena. Politiikan tutkijat Ari-Elmeri Hyvönen ja Niko Pyrhönen erottelevat seuraavat ongelmat. Salaliittoteorioihin uskominen saattaa lisätä alttiutta poliittiselle ekstremismille eli sellaiselle ääriajattelulle, jossa myös väkivalta hyväksytään osaksi politiikan keinovalikoimaa. Salaliittoajattelu saattaa myös tehdä mielipiteiden vaihdon mahdottomaksi, sillä demokraattisen keskustelun lähtökohtana on se, että ihmisillä on jokseenkin jaettu käsitys todellisuudesta. Faktatietoon kohdistuva erimielisyys tekee näin ollen keskustelun erittäin hankalaksi. Viime vuosikymmeninä on myös alettu puhua uudesta salaliittoajattelusta, uuskonspirasismista, jossa salaliittoteoreettisia väitteitä käytetään poliittisten vastustajien ärsyttämiseen ja demokraattisen keskustelun tietoiseen manipulointiin.^[21]

Salaliittoteorioihin uskovia saatetaan arvostella puutteellisesta arvostelukyvystä, herkkäuskoisuudesta ja varomattomasta yksittäistapauksista yleistämisestä.^[5] Salaliittoihin uskovilla ihmisillä on kyselytutkimusten perusteella myös muita ihmisiä enemmän uskoa ja kiinnostusta muunkintyyppisiin epätavallisiin ja ”vääräoppisiin” käsityksiin ja ilmiöihin, kuten new ageen, homeopatiaan, yliluonnollisiin ilmiöihin ja taikauskoisuuteen.^[6] Useissa kyselytutkimuksissa on havaittu, että yhteen salaliittoteoriaan uskova ihminen uskoo usein tavallista useammin myös muihin salaliittoteorioihin. Kun ihmisille annetaan luettelo salaliittoteorioista ja pyydetään heitä arvioimaan niiden uskottavuus jollain numeroasteikolla, saman vastaajan kaikkien vastausten on tapana kasaantua asteikon jompaankumpaan päähän tai keskelle.^[4]

Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä yhdistää avoimuus uusille kokemuksille, epäluottamus sekä machiavellismi. Heillä on usein epämiellyttävä luonne (engl. low agreeability), eli he eivät ole erityisen luotettavia, yhteistyökykyisiä tai hyväntahtoisia. Machiavellismi tarkoittaa taas sitä, että he ovat niin keskittyneitä omiin päämääriinsä, että he ovat valmiita huijaamaan, hyväksikäyttämään ja manipuloimaan muita saavuttaakseen tavoitteensa. Salaliittoteorioihin uskovilla on keskivertoa todennäköisemmin narsistisia piirteitä sekä liioiteltu käsitys omasta itsestään.^[22] Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin vahvasti uskovat ihmiset ovat muita todennäköisempiä yliarvioimaan asioiden tapahtumisen todennäköisyyden, näkemään liian helposti asiayhteyksiä paikoissa, joissa niitä ei ole olemassa, sekä he ovat keskivertoa vähemmän analyyttisia ajattelussaan.^[22]

Salaliittoteorioihin vahvasti uskovilla on muita suurempi tarve kokea olevansa ainutlaatuisia ja he kokevat salaliittoteorioiden kautta olevansa muita tiedostavampia ajankohtaisista tapahtumista. Masonin (2002) mukaan salaliittoteorioihin uskovat näkevät asiat salaisen tiedon kertomuksen kautta ja että he uskovat, että heillä on salaista tietoa, mitä muilla ei ole saatavilla. Lantian ym. mukaan tämä vahvistaa heidän omaa käsitystä omasta ainutlaatuisuudestaan, joka on taas yhteydessä korostuneeseen narsismiin. Cichocka ym. (2016) havaintojen mukaan paranoidiset ajatukset toimivat yhdistävänä välittäjänä salaliittoteorioiden ja yksilöllisen narsismin välillä salaliittoteorioihin uskovilla henkilöillä.^[22]

Heillä on taipumus kokea maailma vaarallisena paikkana.^[23] Moulding ym. (2016) mukaan salaliittoteorioihin uskovat kokevat muita todennäköisemmin voimattomuutta, sosiaalista eristäytymistä ja anomiaa eli irtautumista sosiaalisista normeista. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen voi synnyttää salaliittoajattelua, kun ulkopuolisuus saa henkilön hakeutumaan esimerkiksi salaliittoteoriaryhmiin ja alakulttuureihin etsimään yhteenkuuluvuudentunnetta. Moulding ym. mukaan salaliittoteorioihin uskominen on myös yksilön tapa välttää tuntemasta ahdinkoa omasta tilanteestaan. Sen sijaan yksilö saa salaliittoteorioista voimaantumisen tunnetta ja turvaa vaaralliseksi kokemassaan maailmassa.^[22] Samanmielisten verkkoyhteisössä he välttyvät vastakkaisilta ajatuksilta ja todisteilta.^[5] Yhdysvalloissa salaliittoteoriat ovat keskimääräistä suositumpia etnisten vähemmistöjen keskuudessa.^[24]

Salaliittoteoreetikoilla on järjestäytyneitä verkostoja, toisiinsa kytkeytyviä verkkosivustoja, konferensseja, kirjoja, dokumentteja ja PR-toimintaa. Ne kaikki muodostavat vaihtoehtoisen sosiaalisen maailman, jossa on omat sankarinsa, arvonsa, uskomuksensa ja tapansa.^[25] Salaliittoteoreetikot näkevät itsensä tutkijoina. Jotkut heistä ovat perehtyneet aiheeseensa hyvin yksityiskohtaisesti. He kiinnittävät huomiota löytämiinsä poikkeavuuksiin, kuten inhimillisiin virheisiin, hätäisiin lausuntoihin, tiedollisiin aukkoihin ja ristiriitaisuuksiin, ja kutovat niistä yhtenäisen salaliittoteorian.^[26]

Salaliittoteorioihin uskovilla on tapana uskoa niihin salaliittoteorioihin, jotka vahvistavat heidän jo olemassa olevia poliittisia näkemyksiään.^[23] Yhdysvalloissa ja Hollannissa (2015) salaliittojen kannattaminen oli yhteydessä poliittisiin ääriasenteisiin sekä oikealla että vasemmalla. Tutkijat olettivat, että syynä olivat jäykät uskomusjärjestelmät, joiden nojalla ääriasenteita kannattavat turvautuivat yksinkertaisiin ratkaisuihin. Pahat salaliitot olisivat tällaisia yksinkertaisia syittämisiä.^[27]

Psykologi Jukka Häkkisen mukaan salaliittoteorioiden taustalla on ihmisaivojen tapa luoda malleja, joiden avulla tehdään nopeita tulkintoja ympäristöstä. Yleistävät ajatusmallit ovat olleet ihmisen evoluutiossa hyödyllisiä. Lajinkehityksen kannalta sellaiset ennakkoluulot ovat olleet hyödyllisiä, jotka auttavat esimerkiksi välttämään petoeläimiä. Ihminen hahmottaa maailmaa selkeiden selitysten ja tarinoiden kautta. Ilmiön selitykseksi valitaan helposti houkutteleva tarina, vaikka se ei olisi totta. Sattumanvaraisuus tuntuu pelottavalta ja johdonmukaisuus helpottavalta. Etenkin järkyttäville tapahtumille halutaan löytää tarkoitus ja merkitys.^[28]

Häkkisen mukaan salaliittoteorian omaksumiselle altistaa yleinen kognitiivinen vinouma nimeltä vahvistusharha. Vahvistusvinouma tarkoittaa ihmisen taipumusta valikoida ja tulkita uutta tietoa niin, että se tukee henkilön aikaisempia näkemyksiä. Psykologien oletuksen mukaan ihmisen evolutiivisessa ympäristössä vahvistustaipumus on nopeuttanut päätöksentekoa, mutta nykyaikaisessa yhteiskunnassa se voi johtaa haitallisiin johtopäätöksiin.^[28]

Yksilöpsykologisten selitysten lisäksi salaliittoteorioihin uskomista voidaan hahmottaa poliittisesti. Hajautuneen globaalin valtaverkoston sijaan salaliittoteoreetikot saattavat olettaa, että todellisuudessa kaiken takana on vahva johtaja tai vallankäytön ydin, joka pitää lankoja käsissään. Salaliittoteorian kehittelijä valikoi tarinansa palaset ja näin rakennettu tarina voi vaikuttaa sekä johdonmukaisemmalta että viihdyttävämmältä kuin sattumanvarainen todellisuus.^[29]

Pääartikkeli: Luettelo salaliittoteorioista

Moni salaliittoteoria kuvaa jonkin salaseuran tai vaikutusvaltaisen ryhmän valtapyrkimyksiä. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi vapaamuurarit ja Illuminati.

Salamurhiin ja kuolemantapauksiin liittyvät salaliittoteoriat ovat olleet erityisen suosittuja julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn, paavi Johannes Paavali I:n ja näyttelijä Marilyn Monroen kuolemien taustalla on väitetty olevan laajemmat salaliitot.^[30]

Lääketieteeseen liitetään useita salaliittoteorioita, esimerkiksi vesijohtoveteen lisätystä fluorista^[31] ja rokotteista. Niitä liittyy myös ajankohtaisiin tapahtumiin ja onnettomuuksiin, kuten syyskuun 11. päivän terroritekoihin, koronaviruspandemiaan tai Estonian uppoamiseen. Tunnettuja salaliittoteorioita on kehitetty myös avaruusolentojen vierailusta maan päällä, kuten Roswellin tapaus ja Area 51.

Osa salaliitoista on poliittisia, ja niillä pyritään olemaan eri mieltä vallitsevasta näkemyksestä. Tällaisia salaliittoja ovat muun muassa holokaustin kiistäminen ja muut denialistiset salaliitot, kuten ilmastonmuutoksen kieltäminen, tai äärioikeiston levittämä salaliitto väestönvaihdosta, eli väitteestä että Euroopan väestö korvataan maahanmuuttajilla.

Tutkimusten mukaan tunnetuimpiin salaliittoteorioihin uskoo suurin piirtein 10–30 prosenttia ihmisistä. Vuosina 2013 ja 2014 tehdyissä kyselytutkimuksissa, joissa vastaajille näytettiin lyhyt lista salaliittoteorioista, 63 prosenttia yhdysvaltalaisista kertoi uskovansa ainakin yhteen poliittiseen salaliittoteoriaan ja puolet ainakin yhteen lääketieteelliseen salaliittoteoriaan. Presidentti Kennedyn murhaan liittyvään salaliittoon uskoo jopa yli puolet yhdysvaltalaisista. Yksittäisten salaliittoteorioiden suosio tosin vaihtelee ajan myötä.^[32]

Suomessa kymmenen suosituinta salaliittoteoriaa vuonna 2021 olivat seuraavat:^[33][34]

1. Lee Harvey Oswald ei toiminut yksin John F. Kennedyn salamurhassa. (38,4 % vastaajista uskoi väitteeseen ainakin vähän.)
2. Vapaamuurarit vaikuttavat salaisesti liike-elämässä ja politiikassa. (32,2 %)
3. Tietokoneyritykset julkaisevat tarkoituksellisesti ohjelmia, joissa on virheitä, jotta ne voivat myydä ohjelmiin päivityksiä. (29,8 %)
4. iPhone-puhelimen sovellukset tallentavat keskusteluja ilman käyttäjän lupaa. (29,3 %)
5. Koronavirus SARS-CoV-2 kehitettiin alun perin laboratoriossa. (24,1 %)
6. Tietyt julkisuuden henkilöt ovat lavastaneet kuolemansa kadotakseen julkisuudesta. (21,7 %)
7. Viranomaisilla on paljon laittomasti kerättyä tietoa jokaisesta kansalaisesta. (21,4 %)
8. Eri maiden hallitukset kehittävät ja rahoittavat sosiaalisen median toimijoita kuten Facebookia ja Twitteriä, jotta voisivat vakoilla niiden käyttäjiä. (20,3 %)
9. Suomalaisessa mediassa valtaa pitää punavihreä toimittajablokki, joka syöttää kansalaisille omaa agendaansa ja estää muunlaisten näkemysten julkitulon. (19,3 %)
10. Autonvalmistajat ja öljy-yhtiöt toimivat yhdessä estääkseen ympäristöystävällisten moottoreiden kehitystä. (17,8 %)

• Brotherton, Rob: Suspicious Minds. Why We Believe Conspiracy Theories. New York: Bloomsbury Sigma, 2015. ISBN 978-1-4729-1561-0 (englanniksi)
• Hyvönen, Ari-Elmeri & Pyrhönen, Niko (toim.): Salaliittoteorioiden politiikat. Yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia. Tampere: Vastapaino, 2023. ISBN 978-952-397-029-8
• Raevaara, Tiina (toim.): Voiko se olla totta? Skeptisiä näkökulmia nykymenoon. Helsinki: Ursa, 2017. ISBN 978-952-5985-47-4
• Räikkä, Juha: Salaliittoteorioiden filosofia. Temppeliherroista liskoihmisiin. Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-140-7
• Thomas, Andy: Conspiracies. The Facts. The Theories. The Evidence. London: Watkins, 2013. ISBN 978-1-78028-508-5 (englanniksi)

• Bugge, Lars: Parhaat salaliittoteoriat. (Suomentanut Veijo Kiuru) Helsinki: Bazar, 2006. ISBN 951-9107-38-X
• Fenster, Mark: Conspiracy Theories. Secrecy and Power in American Culture. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1999. ISBN 978-0-8166-3242-8 (englanniksi)
• Häkkinen, Jukka: Salaliitot ympärilläni. Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme? Helsinki: SKS Kirjat, 2023. ISBN 978-951-858-484-4
• Kivioja, Pasi: Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa. Jyväskylä: Docendo, 2022. ISBN 978-952-382-196-5
• Newton, Michael: The Encyclopedia of Conspiracies and Conspiracy Theories. New York: Facts on File, 2005. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Sivelä, Jonas: Kaiken takana on salaliitto. Tutkimusmatkoja epäilysten maailmaan. Jyväskylä: Atena, 2015. ISBN 978-952-300-170-1
• Tiittula, Markus: Taistelu totuudesta. Mikä salaliittoteorioissa koukuttaa ja miksi ne pitää ottaa vakavasti? Helsinki: Johnny Kniga, 2022. ISBN 978-951-0-47610-9

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salaliittoteoria.

• Conspiracy theory. Rational wiki. (englanniksi)
• Enqvist, Kari: Se on salaliitto! Yle uutiset 14.6.2017.
• Kallinen, Timo: Salaliitot avoimuuden aikakaudella. Antroblogi 28.11.2017.
• Myllymäki, Laura & Kelola, Kati: Kuka salaliittoteorioista hyötyy? Miten ne tunnistaa? Apu 25.3.2022.
• Ritzmann, Alexander ym.: How to deal with conspiracy narratives in your family and with your friends. Publications Office of the European Union, 2023. (PDF) (englanniksi)
• Tomperi, Tuukka: Salaliittoteoriat. Katsaus salaliittokertomusten vetovoimaan ja ideologiseen hyväksikäyttöön. Niin & näin 4/2022.
• We’re all conspiracy theorists at heart. BBC 16.2.2007. (englanniksi)