Saksan Bundesliigan kausi 1970–1971 oli järjestyksessään kahdeksas Bundesliigan, Länsi-Saksan pääsarjan, kausi. Se alkoi 15. elokuuta 1970 ja päättyi 5. kesäkuuta 1971.[1][2] Hallitsevana mestarina kauteen lähti Borussia Mönchengladbach.[3]
Sarjajärjestelmä
Jokainen joukkue pelasi kaksi peliä toisiaan vastaan joukkue, yhden kotona ja yhden vieraissa. Joukkueet saivat voitosta kaksi pistettä ja yhden pisteen tasapelistä. Jos kaksi tai useampi joukkueista oli tasapisteissä, sijoitus määräytyi maalierolla ja jos vielä tasoissa, niin tehdyt maalit ratkaisivat. Joukkue, jolla oli eniten pisteitä kruunattiin mestariksi ja kaksi vähiten pisteitä kerännyttä joukkuetta putosivat seuraavaksi kaudeksi Regionalligaan.
Joukkuemuutokset kaudesta 1969–1970
TSV 1860 München ja Alemannia Aachen putosivat Regionalligaan edellisen kauden päätteeksi.[3] Heidän tilalleen nousivat Arminia Bielefeld ja Kickers Offenbach.
Kauden yhteenveto
Borussia Mönchengladbach puolusti menestyksekkäästi mestaruuttaan. Bayern München päätyi toiseksi, mutta ilman mestaruutta se ei jäänyt, kun he voittivat FC Kölnin Saksan Cupin finaalissa, mikä oikeutti osallistumisen seuraavaksi kaudeksi Cup-voittajien Cupiin. Bayern oli alun perin oikeutettu osallistumaan vastaperustettuun UEFA Cupiin, johon sitten Bayernin tilalla osallistui Köln. Muut UEFA Cupin paikkaan oikeutetut joukkueet olivat Hertha Berlin, Eintracht Braunschweig ja Hamburger SV. Kaudella 1970–1971 Regionalligaan putosivat Kickers Offenbach ja Rot-Weiss Essen.
Bundesliigan skandaali
Kesäkuussa 1971 ilmeni, että juuri päättynyttä kautta varjosti sopupeliskandaali. 6. kesäkuuta 1971, Offenbachin puheenjohtaja Horst-Gregorio Canellas toisti nauhan yleisölle, joka alun perin oli kokoontunut juhlimaan Canellasin 50-vuotissyntymäpäiviä. Mukana olivat maajoukkueen päävalmentaja Helmut Schön, Saksan jalkapalloliiton edustajia ja myös muutama toimittaja. Nauhalla sanottiin, että otteluita oli myyty rahalla. Pian Saksan jalkapalloliitto käynnisti omat tutkimuksensa. Tutkimuksissa huomattiin, että yhteensä 18 peliä oli skandaalissa mukana, mukaan lukien lähes jokainen putoamistaistelua koskeva ottelu. Skandaalissa oli mukana yli 60 pelaajaa kymmenestä seurasta ja sopupeleistä oli maksettu lähes miljoona markkaa. Ensimmäinen asiasta puhunut tuomittu puhui vasta seuraavan kauden alettua, joten sopupeliskandaalissa mukana olleet pelit laskettiin virallisesti lopulliseen taulukkoon.[4]
Joukkueet
Joukkue
|
Stadion[5]
|
Kapasiteetti[5]
|
Berlin Hertha BSC Berlin
|
Olympiastadion
|
100,000
|
Bielefeld Arminia Bielefeld
|
Stadion Alm
|
32,000
|
Braunschweig Eintracht Braunschweig
|
Eintracht-Stadion
|
38,000
|
Bremen SV Werder Bremen
|
Weserstadion
|
32,000
|
Dortmund Borussia Dortmund
|
Stadion Rote Erde
|
30,000
|
Duisburg MSV Duisburg
|
Wedaustadion
|
38,500
|
Essen Rot-Weiss Essen
|
Georg-Melches-Stadion
|
40,000
|
Frankfurt Eintracht Frankfurt
|
Waldstadion
|
87,000
|
Hamburg Hamburger SV
|
Volksparkstadion
|
80,000
|
Hannover Hannover 96
|
Niedersachsenstadion
|
86,000
|
Kaiserslautern 1. FC Kaiserslautern
|
Stadion Betzenberg
|
42,000
|
Köln 1. FC Köln
|
Müngersdorfer Stadion
|
76,000
|
Mönchengladbach Borussia Mönchengladbach
|
Bökelbergstadion
|
34,500
|
München Bayern FC Bayern München
|
Stadion an der Grünwalder Straße
|
44,300
|
Oberhausen Rot-Weiß Oberhausen
|
Niederrheinstadion
|
30,000
|
Offenbach Kickers Offenbach
|
Bieberer Berg
|
30,000
|
Schalke FC Schalke 04
|
Glückauf-Kampfbahn
|
35,000
|
Stuttgart VfB Stuttgart
|
Neckarstadion
|
53,000
|
Sarjataulukko
[6]
Tulokset
Koti \ Vieras1
|
Hertha Berlin
|
Bielefeld
|
Braunschweig |
Werder Bremen |
Borussia Dortmund |
Duisburg |
Essen |
Frankfurt |
Hamburg |
Hannover |
Kaiserslautern |
Köln |
Mönchengladbach |
Bayern Munich |
Oberhausen |
Offenbach |
Schalke 04 |
Stuttgart
|
Hertha Berlin
|
|
0–1
|
1–0
|
3–1
|
5–2
|
3–1
|
1–1
|
6–2
|
2–0
|
0–0
|
5–3
|
3–2
|
4–2
|
3–3
|
3–1
|
3–1
|
2–1
|
2–0
|
Bielefeld
|
1–1
|
|
0–1
|
3–0
|
2–3
|
0–0
|
0–0
|
1–0
|
1–1
|
3–1
|
2–1
|
1–0
|
0–2
|
1–0
|
2–1
|
2–0
|
0–3
|
1–0
|
Braunschweig
|
2–1
|
3–2
|
|
1–0
|
3–0
|
5–0
|
1–0
|
2–0
|
4–1
|
0–4
|
2–0
|
3–1
|
1–1
|
1–1
|
1–1
|
3–0
|
3–3
|
4–0
|
Werder Bremen
|
0–0
|
4–1
|
2–0
|
|
3–1
|
0–2
|
1–1
|
1–0
|
2–2
|
0–0
|
1–1
|
1–1
|
1–1
|
0–1
|
2–0
|
3–1
|
0–1
|
3–1
|
Borussia Dortmund
|
3–1
|
3–0
|
1–1
|
0–1
|
|
5–1
|
7–2
|
3–0
|
1–1
|
2–2
|
0–2
|
0–0
|
3–4
|
0–0
|
2–0
|
1–1
|
1–2
|
3–1
|
Duisburg
|
1–0
|
4–1
|
0–0
|
3–1
|
4–3
|
|
1–0
|
3–1
|
2–2
|
3–2
|
1–1
|
0–0
|
1–1
|
2–0
|
2–2
|
2–2
|
1–0
|
1–0
|
Essen
|
0–3
|
2–1
|
0–1
|
2–2
|
0–1
|
1–1
|
|
2–0
|
1–3
|
2–0
|
4–0
|
2–0
|
1–2
|
3–1
|
3–3
|
2–3
|
1–3
|
1–1
|
Frankfurt
|
1–3
|
1–1
|
5–2
|
0–2
|
2–0
|
0–0
|
3–2
|
|
0–0
|
2–1
|
3–2
|
1–1
|
1–4
|
0–1
|
5–0
|
3–0
|
1–0
|
1–0
|
Hamburg
|
0–0
|
3–2
|
2–1
|
1–1
|
2–1
|
2–0
|
2–1
|
3–0
|
|
1–0
|
5–2
|
2–0
|
2–2
|
1–5
|
0–0
|
3–2
|
1–2
|
1–0
|
Hannover
|
1–1
|
2–0
|
1–0
|
0–3
|
4–1
|
3–3
|
3–1
|
1–2
|
0–3
|
|
2–1
|
2–0
|
1–1
|
2–2
|
1–2
|
1–1
|
3–0
|
3–0
|
Kaiserslautern
|
2–0
|
3–0
|
0–1
|
2–1
|
1–0
|
3–0
|
5–2
|
2–0
|
2–0
|
2–1
|
|
0–0
|
0–1
|
2–1
|
4–1
|
4–0
|
2–0
|
0–5
|
Köln
|
3–2
|
2–0
|
3–1
|
1–1
|
2–2
|
2–1
|
3–2
|
0–0
|
3–0
|
0–1
|
1–2
|
|
3–2
|
0–3
|
2–4
|
4–2
|
2–0
|
2–1
|
Mönchengladbach
|
4–0
|
0–2
|
3–1
|
0–22
|
3–2
|
1–0
|
4–3
|
5–0
|
3–0
|
0–0
|
5–0
|
1–1
|
|
3–1
|
6–0
|
2–0
|
2–0
|
4–1
|
Bayern Munich
|
1–0
|
2–0
|
4–1
|
2–1
|
1–1
|
2–1
|
2–2
|
2–1
|
6–2
|
4–1
|
3–1
|
7–0
|
2–2
|
|
4–2
|
0–0
|
3–0
|
1–0
|
Oberhausen
|
1–1
|
4–2
|
1–0
|
3–0
|
0–1
|
0–2
|
0–0
|
0–0
|
8–1
|
4–3
|
4–2
|
2–2
|
0–2
|
0–4
|
|
2–2
|
4–1
|
1–2
|
Offenbach
|
1–0
|
5–0
|
0–2
|
2–1
|
3–0
|
2–0
|
1–2
|
0–2
|
3–3
|
1–5
|
2–2
|
4–1
|
1–3
|
1–1
|
3–2
|
|
0–1
|
3–3
|
Schalke
|
0–1
|
0–1
|
1–0
|
0–0
|
0–0
|
1–0
|
4–1
|
4–1
|
3–1
|
3–0
|
2–0
|
2–2
|
0–0
|
1–3
|
2–0
|
1–2
|
|
2–1
|
Stuttgart
|
1–1
|
1–0
|
1–1
|
3–0
|
6–1
|
1–0
|
5–1
|
2–1
|
3–3
|
1–2
|
2–0
|
1–2
|
1–1
|
1–1
|
2–1
|
1–0
|
1–1
|
|
Lähde: www.dfb.de
1 Kotijoukkue vasemmanpuoleisessa sarakkeessa.
2The match from 3 April 1971 had to be suspended after 88 minutes and a score of 1–1 due to a broken goal post. Since Malline:Fb team Mönchengladbach could not provide a replacement, the match was awarded to Bremen.[7]
Värit: Sininen = kotivoitto; Keltainen = tasapeli; Punainen = vierasvoitto.
Parhaat maalintekijät
- 24 maalia
- 22 maalia
- 20 maalia
- 19 maalia
- 18 maalia
- 15 maalia
[8]
Mestarijoukkue
Borussia Mönchengladbach
|
Maalivahti: Wolfgang Kleff (34).
Puolustajat: Ludwig Müller (34 / 2); Berti Vogts (34 / 1); Klaus-Dieter Sieloff (33 / 6); Heinz Wittmann (20); Hartwig Bleidick (16).
Keskikenttäpelaajat: Günter Netzer (32 / 9); Peter Dietrich (28 / 3); Herbert Wimmer (26 / 3); Rainer Bonhof (11 / 1), Ja Hans-Jürgen Wloka (11).
Hyökkääjät: Horst Köppel (34 / 9); Jupp Heynckes (33 / 19); Herbert Laumen (31 / 20); Ulrik le Fevre (31 / 3).
(suluissa liigaottelut ja maalit)
Manageri: Hennes Weisweiler.
Rosterissa, mutta ei pelattuja liigapelejä: Bernd Schrage; Werner Adler.
|
Viitteet