11. panssaridivisioona
divisioonan tunnus
Toiminnassa	1. elokuuta 1940 – 9. toukokuuta 1945
Valtio	Saksa
Puolustushaarat	Maavoimat
Aselajit	Panssari
Sodat ja taistelut	Toinen maailmansota
Infobox OK

11. panssaridivisioona (saks. 11. Panzer-Division) oli Saksan maavoimien panssariyhtymä, joka osallistui toisessa maailmansodassa sotatoimiin sekä itä- että länsirintamalla.

Wehrkreis IX perusti 8. joulukuuta 1939 11. rynnäkköprikaatin (saks. 11. Schützen-Brigade) Meiningenissä, Hampurissa ja Magdeburgissa. 110. ja 111. jalkaväkirykmenteistä koostunut prikaati laajennettiin 1. elokuuta 1940 panssaridivisioonaksi liittämällä siihen muun muassa 5. panssaridivisioonan 15. panssarirykmentti. Lisäksi siihen liitettiin 61. moottoripyöräpataljoona, 231. tiedustelupataljoona ja 61. panssarintorjuntapataljoona 231. divisioonasta, 341. viestipataljoona 311. divisioonasta ja 209. pioneeripataljoona 209. jalkaväkidivisioonista. Divisioonaan liitetty 119. kenttätykistörykmentti koostui eri lähteistä. Sen esikunta saatiin 746. kenttätykistörykmentistä, I patteristo oli aiemmin 4. jalkaväkidivisioonan 4. kenttätykistörykmentin I patteristo, II patteristo 677. kenttätykistörykmentin III patteristo ja III patteristo oli 643. kenttätykistörykmentin I patteristo. Miehistö koostui pääosin Sleesiasta olevista sotilaista.^[1]

Uusi divisioona perustettiin Neuhammerin harjoitusalueella, josta se lähetettiin jo joulukuussa 1940 Puolaan ja edelleen Romaniaan tammikuussa 1941. Se sai tulikasteensa Balkanilla huhtikuussa ja divisioona valtasi SS divisioona Leibstandarte Adolf Hitlerin kanssa Belgradin.^[1]

Operaatio Barbarossan alettua divisioonan joukot ylittivät heinäkuussa Neuvostoliiton rajan osana Etelän armeijaryhmää. Se taisteli Žytomyrissä, Umanissa ja Kiovassa ennen kuin divisioona siirrettiin Keskustan armeijaryhmään osaksi Moskovan taistelua. Divisioona oli Gžatskin sektorilla tammikuussa toukokuuhun 1942 liitettynä Saksan 4. panssariarmeijaan. Kesäkuussa divisioona lähetettiin etelämmäs ja se osallistui Orjolin ja Voronežin taisteluihin Donin ja Donetskin varrella. Vaikka se osallistui etenemiseen kohti Stalingradia se vältti marraskuisen Saksan 6. armeijan saarrostuksen. Se kärsi kovia tappioita Neuvostoliiton joukkojen talvihyökkäyksessä 1942–1943 saksalaisten pyrkiessä murtamaan Stalingradin saartoa ja sen jälkeisessä vetäytymisessä.^[2]

11. rynnäkköprikaati^[3]

• eversti Günther von Angern 4. joulukuuta 1939 – 15. elokuuta 1941
• eversti Arno von Lenski 15. elokuuta – marraskuu 1941
• kenraalimajuri Hellwig Lutz 1. joulukuuta 1941 – 15. syyskuuta 1942

11. panssaridivisioona^[4]

• panssarikenraali Ludwig Crüwell 1. elokuuta 1940 – 15. elokuuta 1941
• kenraaliluutnantti Günther von Angern 15.–24. elokuuta 1941
• panssarikenraali Hans-Karl Freiherr von Esebeck 24. elokuuta – 20. lokakuuta 1941
• kenraaliluutnantti Walter Scheller 20. lokakuuta 1941 – 16. toukokuuta 1942
• panssarikenraali Hermann Balck 16. toukokuuta 1942 – 4. maaliskuuta 1943
• jalkaväenkenraali Dietrich von Choltitz 4. maaliskuuta – 15. toukokuuta 1943
• kenraaliluutnantti Johann Mickl 15. toukokuuta – 10. elokuuta 1943
• kenraaliluutnantti Wend von Wietersheim 10. elokuuta 1943 – 10. huhtikuuta 1945
• kenraalimajuri Horst Freiherr Treusch von Buttlar-Brandenfels 10. huhtikuuta – 3. toukokuuta 1945
• kenraaliluutnantti Wend von Wietersheim 3. toukokuuta 1945 – antautumiseen

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:11th Panzer Division (Wehrmacht)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan 11. panssaridivisioona.

• Mitcham, Samuel W. Jr: The Panzer Legions: A Guide to the German Army Tank Divisions of World War II and Their Commanders. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3353-3 (englanniksi)