SS Nomadic on alun perin White Star Line -yhtiön rakennuttama ja omistama höyrylaiva. Alus laskettiin vesille 25. huhtikuuta 1911 Belfastissa, Irlannissa. Nomadic ja sen pienempi sisaralus SS Traffic rakennettiin RMS Olympicin ja RMS Titanicin apualuksiksi Ranskan Cherbourgiin: Olympic ja Titanic olivat liian suuria mahtuakseen Cherbourgin satamaan, joten Nomadic ja Traffic hoitivat valtamerialusten ja sataman välisen rahti-, matkustaja- ja matkatavaraliikenteen. Nomadic on viimeinen alkuperäinen White Star Linen alus, joka ei ole uponnut tai jota ei ole romutettu.

Nomadicin kölinlasku tapahtui Harland and Wolffin telakalla Belfastissa vuonna 1910, numerolla 422. Alus laskettiin vesille 25. huhtikuuta 1911 ja luovutettiin White Star Linelle 27. huhtikuuta. Aluksen pituus on 67 metriä, leveys 11,3 metriä ja sen paino on 1 273 tonnia. Alus varustettiin alun perin kahdella kolmilapaisella potkurilla, ja sen huippunopeus oli 12 solmua eli noin 22 km/h.

Yhdessä sisaraluksensa Trafficin kanssa alus siirrettiin Cherbourgiin yhteysalukseksi. Kahdesta aluksesta suurempi Nomadic oli sisustettu yleellisemmin, ja sitä käyttivät valtamerialuksiin siirtyvät ensimmäisen ja toisen luokan matkustajat.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Nomadic palveli Yhdysvaltain joukkojenkuljetuksissa Brestissä, Ranskassa.

Vuonna 1927 Nomadic myytiin Compagnie Cherbourghoise de Transbordementille ja vuonna 1934 edelleen Société Cherbourghoise de Remorquage et de Sauvetage’lle. Se sai uudeksi nimekseen Ingenieur Minard ja palveli joukkojenkuljetusaluksena myös toisessa maailmansodassa.

Sodan jälkeen alus siirtyi jälleen matkustaja-alusten yhteysalukseksi White Star Linen seuraajalle, Cunard White Starille. Marraskuussa 1968 alus otettiin pois käytöstä, ja myytiin vuonna 1974 yksityiselle. Uusi omistaja muutti aluksen kelluvaksi ravintolaksi ja ankkuroi sen Seinejoelle Pariisin keskustaan. Ravintolan sulkemisen jälkeen alus makasi ankkurissa Seinejoella laiminlyötynä, kunnes se siirrettiin Le Havreen vuonna 2003.

Pohjoisirlantilaisen Belfast Industrial Heritage -yhdistyksen organisoiman varainkeräyksen ansiosta Nomadic palautettiin takaisin Harland and Wolffin telakalle Belfastiin.

Alus myytiin huutokaupalla Pariisissa 26. tammikuuta 2006, ja sen hankki omistukseensa 171 320 punnan hinnalla Northern Ireland Officen Department for Social Development.^[1]

Nomadic lähti Le Havresta proomukuljetuksena 12. heinäkuuta 2006 ja saapui kotitelakalleen Belfastiin kolme päivää myöhemmin. Yleisön lisäksi alusta vastassa olivat ministeri David Hanson sekä apulaiskaupunginjohtaja Ruth Patterson.

Belfastin kaupunginvaltuuston arvion mukaan aluksen kunnostaminen maksaisi seitsemän miljoonaa puntaa. Alus kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan National Register of Historic Vessels -rekisteriin,^[2] joten kunnostustyötä voidaan tukea National Lotteryn lahjoitusvaroin.

Belfastissa Nomadic ankkuroitiin Queen’s Quayhin Odyssey Arenan läheisyyteen ja aluksella järjestettiin tilapäinen näyttely. Vuonna 2008 alus suljettiin yleisöltä ja siirrettiin sisätilojen kunnostustöitä varten Barnett’s Dockiin. Alus siirrettäneen myöhemmin kuivatelakalle kunnostustöitä varten.^[3][4]

Tammikuussa 2009 Fraser-Nash -yhtiö sai tehtäväkseen koordinoida restaurointisuunnitelman, jonka pohjalta aluksen kunnostamistoimenpiteistä päätetään. Aluksen restauroinnin toivotaan valmistuvan Titanicin haaksirikon satavuotispäivään vuoteen 2012 mennessä.

• Vanhoutte, Fabrice and Melia, Philippe (2004). Le S/S Nomadic: Petit frère du Titanic. Cherbourg: Editions Isoète. ISBN 2-913-920-39-X
• Pritchard, Mervyn (2008). The Belfast Child: S.S. Nomadic, Exploring the World's Last Great Link to R.M.S. Titanic. Belfast: Queen's Island Press. ISBN 0955931401

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SS Nomadic (1911).

• Nomadic Charitable Trust
• Nomadic Preservation Society (Arkistoitu – Internet Archive)
• Encyclopedia Titanica: SS Nomadic
• Maritime Matters - Nomadic (Arkistoitu – Internet Archive)
• Pictures of the Nomadic (Arkistoitu – Internet Archive)
• Atlantic Liners: Nomadic