Linnan perustivat vanhalla kauppapaikalle Skandinaviasta tulleet rusit eli varjagit. Ruseista on sanottu valtakunnan saaneen nimensä Rus ja myöhemmin Rossija. (Tästä on muitakin teorioita). Rurik liitettiin nimeen 1800-luvulla, kun eri taruja yhdistettiin ja muodostettiin nimi Rurikinlinna. Aiemmin paikan nimi oli yksinkertaisesti Gorodištše ("Vanha linnoitus)[3].
Holmgård eli Rurikinlinna perustettiin strategiselle paikalle, Olhavan lähteelle, josta oli helppo tarkkailla liikennettä. Paikka oli kahden sivujoen välissä, noin 10 hehtaarin niemekkeellä, jonka maaperän yläosa oli hiekkaa ja alaosa savea. Olhavan puoleista rinnettä oli jyrkennetty. Pohjois- ja itäpuolella oli 4,5 metriä syvä, vallitettu oja. Eliitti asui kukkulan linnoitetussa osassa, joka oli noin 4 hehtaaria. Muu väki ja karjasuojat saivat 6 hehtaaria.[4] Professori Jevgeni Nosovin arvion mukaan kukkulalla on asunut 300–400 henkeä.[5]
Rurikinlinnan aluetta kuvattuna kaakosta päin. Kirkko (1342–43) on alueen kuudes kirkko.[6]
Nestorin kronikka 1100-luvun lopulta mainitsee Novgorodin ensimmäisen kerran vuoden 859 yhteydessä, joskin todellisuudessa kaupunki on satakunta vuotta nuorempi. Viimeaikaisten arkeologisten tutkimusten mukaan Rurikinlinnan aluetta rakennettiin jo 700-luvulla[8]. Rurikinlinna on vanha kaupunki, ja sen viereen perustettiin myöhemmin Uusikaupunki eli Novgorod. Ensimmäiset arkeologiset löydöt Novgorodista ovat aikaisintaan 930-luvulta.[9].
Nestorin kronikka kirjoitettiin 1100-luvun lopulla, minkä vuoksi osa tarinoista on hiukan epämääräisiä. Viimeaikaisten arkeologisten tutkimusten mukaan Rurik otti ensimmäiseksi asuinpaikakseen Laatokanlinnan (Aldeigjuborg, perustettu noin vuonna 753) tai Rurikinlinnan. Rurikinlinnaa ryhdyttiin puiden vuosirengasajoitusten mukaan rakentamaan 820-luvulla. Viimeiset puurakennelmat ovat vuodelta 947. Kukkula oli stragisesti erittäin hyvällä paikalla Olhavanjoen rannalla. Puolustusrakennelmien tekeminen oli helpompaa, kun ympärillä oli kolmella suunnalla vettä. Kukkulalta oli hyvä seurata myös eri suuntiin kulkevaa jokiliikennettä: pohjoiseen Olhavanjokea pitkin Itämeren reitille, etelään Lovatjokea pitkin kohti Mustaamerta ja Konstantinopolia sekä itään Mustajokea pitkin kohti Volgaa ja Kaspianmeren reittiä.
Kukkulan asutuksella harjoitettiin käsityöammatteja ja ulkomaankauppaa. Merkittävä osa väestöstä oli Ruotsista tulleita viikinkejä, mutta he sulautuivat vähitellen muuhun väestöön. 900-luvun lopulla skandinaaviset esineet olivat lähes hävinneet.[10]
Bysantin keisari Konstantinos VII kirjoitutti muistiin 950-luvulla, miten rusien veneet pohjoisista kaupungeista saapuivat joka vuosi kevätkesällä Kiovaan. Kiovalaiset olivat koonneet huomattavia määriä erilaista kauppatavaraa, kuten turkiksia, vietäväksi Konstantinopoliin.[11]
Hólmgarðr
Gardariki
Gardarikiin liittyvien saagojen mukaan Rurikinlinnan alkuperäinen nimi muinaisskandinaavin kielellä Hólmgarðr. Se on nykyruotsalaistetussa muodossaan Holmgård. Hólmgarðr muinaisskandinaavin kielellä on tarkoittanut useiden tutkijoiden mukaan "Kaupunkia saarella".[12] Rurikinlinna sijaitsee kukkulalla, jota joet (Olhavanjoki, Pieni Olhavanjoki ja Mustajoki) ovat kolmelta suunnalta suojanneet. Ympäristö oli Ilmajärven tasankoa, jolla 7–8 metrin korkuinen kukkula oli ikään kuin saari tasangolla.
Riimukirjoituksissa Hólmgarðr mainitaan kolme kertaa.[13] Muissa muinaisskandinaavisissa lähteissä kuten skaldirunoissa se mainitaan yli sata kertaa.[12]
Saagoissa mainittiin: "Gardojen kuninkaan hallintopaikka on Holmgardarborg, joka nyt on nimeltään Nogardar (Í Hólmgarðaborg er mest atsetr Garðakonungs). Hólmgarðr mainitaan jatkuvasti Gardarikin pääkaupunkina tai siellä on "Gardojen kuninkaan pääpöytä". Sinne lähetettiin myös vieraiden valtakuntien edustajat tapaamaan hallitsijoita: Valdamar (Vladimir Suuri), Jaritsleiv (Jaroslav Viisas), Harald (Mstislav I Suuri) tai Aleksandr (Aleksanteri Nevski). Paikalliset hallitsijat käyttivät myös itsestään arvonimiä: Holmgardin kuningas, Kuningas Holmgardista tai Kuningas Holmgardissa (tai ruhtinas)[3].
Holmgardin tärkeydestä kertoo myös se, että viikingit nimittivät sitä ainoana muinais-Venäjän 12 kaupungista myös nimellä "kaupbær" eli kauppakaupunki. Vastaava arvonimi oli Norjassa kolmella kaupungilla: Oslo, Nidaros (nykyinen Trondheim) ja Tunsberg. Jotkin lähteet kertovat, että Holmgardissa oli myös Pyhän Olavin kirkko[14]. Lähes kaikki Gardarikiin liittyvät tapahtumat mainitsevat Holmgardin, joka oli usein varjagien pakopaikka tai jossa mentiin ruhtinaan palvelukseen palkkasotureiksi. Siellä asui myös jonkin aikaa neljä norjalaista kuningasta: Olav Tryggvason, Olav Kyrre, Maunu Haraldinpoika ja Maunu Paljassääri.[3].
Novgorod
Viikinkien retket
Novgorodin varhaisimmat kulttuurikerrostumat ovat noin vuosilta 930–950.[15] 1000-luvun alussa ruhtinas Jaroslav Viisas muutti linnoituksesta vajaa 3 km pohjoisemmaksi. Uusi Jaroslavin hovi oli lähellä markkinapaikkaa, joka on yhä Novgorodin keskustassa.[16] Vanha asutusalue, joka oli kaupan ja hallinnon keskus, hiljeni ja sai nimen Gorodishtshe (Vanha linnoitus). Professori Jevgeni Nosovin ja tohtori Tatjana Dzaksonin mielestä muinaiset kronikoitsijat eivät erehtyneet yhdistäessään 800-luvun Rurikin ja kumppanit Novgorodiin (Uusi linnoitus). He tarkoittivat kirjoitusaikansa Novgorodia, johon he liittivät nimen Rurikinlinna. Se on lähellä uutta paikkaa samoin kuin Jaroslavin hovi on lähellä vielä uudempaa hallintopaikkaa Olhavan vastarannalla.[12]
Vuoden 1136 kapinassa Novgorodin asukkaat karkottivat ruhtinaansa.[17] Ruhtinas Vsevolod siirtyi asumaan Rurikinlinnan alueelle.[5][18] Puulinna oli kadonnut. Tilalla oli ruhtinaallinen asunto.[19]
Rurikin suku oli muinaisen Venäjän hallitsijoina vuodesta 862 vuoteen 1598 asti (eli 736 vuotta)[11].
Arkeologisia tutkimuksia
Kiovan Venäjän valtakunta Vladimir Suuren ja Annan aikana noin vuonna 1000 (vaaleanvihreä alue).
Kun Novgorodia ei vielä ollut olemassa, ruseilla oli jo tärkeä kauppapaikka ja pääkaupunki Olhavan yläjuoksulla, Holmgård eli Rurikinlinna.[20] Kaivauksia alueella ovat tehneet mm. N. I. Poljanski (1901) ja N. K. Rerih, A. V. Artsihovski, S. N. Orlov (1928, 1935 ja 1965). Niiden perusteella ajoitettiin 3 kulttuurikerrosta: 3000–2000 eaa., 1000 eaa. ja vuodesta 850 jaa. alkava. Vuodesta 1975 lähtien on Venäjän tiedeakatemian johtamissa kaivauksissa löytynyt Ilmajärven sloveenien rakentama puumuuri 700–800-luvuilta[8] sekä skandinaavisoturien varusteita 800–1000-luvuilta.[5]
Rurikinlinnan kaivauksissa on löytynyt paljon viikinkiesineitä: naisten kupurasolkia ja rintakoruja, kultti- ja taikaesineitä, kuten pari riimukirjaimin koristeltua amulettia ja useita Thorinvasara -aiheisia amuletteja.[10] Skandinaavisia miesten vaatteiden koruja on löytynyt paljon. Slaavilaisuudesta kertovat paikallinen keramiikka, hirsitalot sekä asuinpaikan linnoittaminen. Suomalais-ugrilaista esineistöä ovat kammat, tulusrauta ja pari solkilöytöä.[5]Artefaktien määrä, monipuolisuus ja laatu kertovat Rusin viikinkikulttuurista. Siellä asui kokonaisia perheitä, joilla oli korkea asema. Suurimmalla osalla löydöistä on yhtäläisyyksiä Birkan löytöjen kanssa, joten heidän kulttuurinsa oli ruotsalaisten kulttuuria.[21]
1800-luvun alussa valmistunut Siversovin kanava halkaisee arkeologisen alueen eteläosan. Toisessa maailmansodassa alueen halkaisi puna-armeijan rintamalinja kahden ja puolen vuoden ajan. Eroosion vuoksi kanava on nykyään noin 100 metriä leveä.[5] Se on osa Vyšni Volotšokin vesitietä, joka rakennettiin 1700-luvulla varjagien vanhalle Volgan reitille. Siversovin kanavan rannalta löytyi vuosien 1997–2000 kaivauksissa 758 esinettä 1000–1100-luvuilta. Mielenkiintoisimpia olivat käärmeriipus, vyönsolkien kivivalumuotti, kiviristi ja luukammat. Lisäksi löytyi Novgorodin pormestarin (posadnika) ja monien ruhtinaiden lyijysinettejä.[23]
Linnoituksen kukoistusaika oli 900-luvulla, minkä jälkeen alkoi rappeutuminen. Kerroskuvausten mukaan linna oli kadonnut 1100-luvun alussa. Paikalle rakennettiin 1100–1200-luvulla kivikirkko, ruhtinaallinen asunto ja muita rakennuksia. Oja täytettiin ja suojavalli tasoitettiin osittain. Arkeologissa kaivauksissa ei ollut löytynyt vuoteen 2019 mennessä todisteita 900-luvun linnoituksesta.[19] Sitten, elokuussa 2021, Novgorodin valtionmuseo ilmoitti, että Rurikin muinaiselta asutukselta oli löytynyt 12-metrisistä tammihirsistä 800-luvulla tehdyn puulinnan perustus.[24]
Lähteet
Duczko, Wladyslaw: Viking Rus : Studies of the Presence of Scandinavians in Eastern Europe. Koninklijke Brill NV, 2004. ISBN 90-04-13874-9Verkkoversio.
Dzakson, Tatjana: Austr í Gorum, 2001, norse.ulver.com
