Rumin sulttaanikunta

Rumin sulttaanikunta
Anadolu Selçuklu Devleti
1077–1308


Kaksipäinen kotka, joka oli Rumin sulttaanikunnan tunnus.


Rumin sulttanikunnan alue eri vaiheissa. Tumma ydinalue oli sen hallussa noin vuonna 1100 ja vaaleammat ovat myöhempiä valloituksia.

Valtiomuoto sulttaanikunta
Pääkaupunki Konya
Uskonnot sunnalaisuus
Kielet turkki, persia
Edeltäjä Seldžukkien valtakunta
Seuraaja Karamanoğlu
Rumin sulttaanikunta vuonna 1190. Taistelupaikat: Dorylaeum 1147, Myriokefalon 1176 ja Antalya 1207. Pääkaupunki Konya merkitty tähdellä.

Rumin sulttaanikunta (turk. Anadolu Selçuklu Devleti eli ”Anatolian seldžukkivaltio” tai turk. Türkiye Selçuklu Devleti eli ”Turkin seldžukkivaltio”) oli lyhytikäinen seldžukkien turkkilaisvaltio 1100–1200-luvuilla Vähässä-Aasiassa. Se syntyi Bysantin menettämälle alueelle, jonka Bysantti onnistui myöhemmin osittain valtaamaan takaisin. Rum-sana viittaa Roomaan eli Bysanttiin.[1]

Bysantti menetti alueen Manzikertin taistelussa vuonna 1071 ja sen jälkiselvittelyissä.[2][3] Sulttaanikunnan pääkaupunki oli Konya, jonka mukaan valtiota on nimitetty myös Konyan sulttaanikunnaksi eli Ikonionin[1] sulttaanikunnaksi.

Sulttaanikunta joutui monelta suunnalta tulleen ulkoisen paineen alaiseksi. Ristiretkiaikana alueella liikkui länsieurooppalaisia joukkoja. Vuoden 1101 ristiretki ja 1140-luvun Toinen ristiretki vaikuttivat sen asemaan, vaikka ristiretkeläisten tavoitteet olivat etelämpänä Pyhällä maalla.[1] Vuoden 1242 jälkeen seldžukit joutuivat luovuttamaan itäisiä alueitaan hyökkääville mongoleille ja kärsivät vuonna 1279 raskaan tappion persialaisille mongolivallan jatkajille. Vähän-Aasian seldžukkien viimeinen sulttaani Masud II kuoli vuonna 1308.

Lähteet

  1. ↑ a b c Røhr, Anders: Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 41, 42. Suomentanut Kolbe, Laura. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07458-X
  2. ↑ Otavan suuri maailmanhistoria 8: Sydänkeskiaika, s. 38. (Päätoimittaja Bjøl, Erling. Suomentanut Eskelinen, Heikki) Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07825-9
  3. ↑ Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki, s. 117–122. Kust.oy Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6

Aiheesta muualla