Raspe opiskeli oikeustedettä Göttingenin ja Leipzigin yliopistossa ja työskenteli sitten kirjastonhoitajana Göttingenin yliopistossa. Sen jälkeen hän oli kirjastovirkailijana Hannoverin yliopiston kirjastossa vuodesta 1762, ja vuonna 1764 hänestä tuli Göttingenin yliopiston kirjaston sihteeri. Raspe saavutti mainetta luonnonhistorian ja muinaisesineiden tutkijana, ja hän julkaisi muutamia itse kirjoittamiaan runoja sekä saksan kielelle kääntämiään skotlantilaisen Ossianin runoja. Raspe julkaisi vuonna 1765 kokoelman G. W. Leibnizin filosofisia kirjoituksia, ja hän kirjoitti myös tutkielman Thomas Percyn vuonna 1765 julkaisemasta balladikokoelmasta Reliques of Ancient English Poetry.
Raspe nimitettiin 1767 Kasselin yliopiston professoriksi, ja hänestä tuli myös yliopiston kirjastonhoitaja ja Hessen-Kasselin maakreivin Fredrik II:n jalokivi- ja mitalikokoelmien hoitaja. Vuonna 1769 Raspen kirjoittama eläintieteellinen tutkielma julkaistiin englantilaisen Royal SocietynPhilosophical Transactions -aikakauskirjassa, ja tutkielman ansiosta Raspe nimitettiin Royal Societyn kunniajäseneksi. Raspe julkaisi runsaasti tutkielmia eri aloilta, ja vuonna 1774 hän alkoi julkaista Cassel Spectator -nimistä aikakauskirjaa.
Pako Saksasta Englantiin
Raspe joutui pakenemaan Saksasta Englantiin vuonna 1775 sen jälkeen, kun hän oli myynyt Hessen-Kasselin maakreiville kuuluneita arvoesineitä omaan laskuunsa oltuaan Italiassa hankkimassa esineistöä maakreivin kokoelmiin. Raspe asettui nyt asumaan Lontooseen ja hankki elantonsa julkaisemalla kirjoja eri aiheista sekä kääntämällä saksalaista kirjallisuutta englannin kielelle. Muun muassa kirjailija ja taidehistorioitsija Horace Walpole avusti Raspea taloudellisesti ja auttoi häntä julkaisemaan 1781 taidehistoriaa käsitelleen tutkielman Essay on the Origin of Oil-painting. Raspe joutui kuitenkin elämään köyhyydessä, ja hän menetti myös Royal Societyn jäsenyytensä.
Raspen toiminta kaivosalalla Cornwallissa, Skotlannissa ja Irlannissa
Raspe oli vuosina 1782–1788 teollisuusmies Matthew Boultonin palveluksessa ja toimi jalometallipitoisuuksien arvioijana ja varastonhoitajana Dolcoathin kupari- ja tinakaivoksessa Cornwallissa. Näihin aikoihin Raspe julkaisi kirjoja geologiasta ja taidehistoriasta. Raspe kirjoitti Cornwallissa olleessaan myös ensimmäisen version paroni Münchhausenin tarinoista. Raspe harrasti kemiaa, ja hän oli kiinnostunut erityisesti volframista. Trewhiddlen maatilalta Cornwallista löydettiin vuonna 2003 vanha volframimetalliharkko, ja on arveltu, että harkko olisi voitu valmistaa Raspen vieraillessa läheisessä PentewaninHappy-Union-kaivoksessa. Näihin aikoihin Raspe myös kokosi ja julkaisi vuosina 1786 ja 1791 kuvailevat luettelot skotlantilaisen jalokivikaivertaja James Tassien yli 16 000 jalokivijäljennöksen kokoelmasta.
Raspe siirtyi vuoden 1790 tienoilla Caithnessiin Skotlantiin ja toimi mineralogiaa harrastaneen Sir John Sinclairin palveluksessa. Raspe väitti löytäneensä Sinclairin tiluksilta arvokkaita malmiesiintymiä, mutta sitten selvisi, että hän olikn itse vienyt löytämänsä malminäytteet maastoon. Myöhemmin skotlantilainen kirjailija Walter Scott käytti Raspea vuonna 1816 ilmestyneessä romaanissaan The Antiquary esiintyneen saksalaisen kaivoshuijarin Herman Dousterswivelin esikuvana. Raspe pakeni Skotlannista ja siirtyi Irlantiin, jossa hän toimi Kerryn kreivikunnassa sijainneen kuparikavoksen johtajana. Raspe kuoli Killarneyssä Irlannissa lavantautiin marraskuussa 1794.
Paroni Münchhausenin seikkailut
Raspe julkaisi paroni Münchhausenista kertovan tarinakokoelmansa ensimmäisen kerran syksyllä 1785 Lontoossa englanniksi nimellä Baron Munchausen's Narrative of his Marvellous Travels and Campaigns in Russia. Kirjasta julkaistiin nopeasti viisi painosta Englannissa, ja vuonna 1786 tarinakokoelma käännettiin saksan kielelle. Münchhausenin seikkailuista ilmestyi Englannissa vuoteen 1792 mennessä uusia laajennettuja painoksia, mutta on epäselvää, olivatko myöhempiin painoksiin lisätyt uudet tarinat Raspen vai muiden kirjoittamia. Tarinat saksan kielelle kääntänyt runoilija Gottfried August Bürger (1747–1794) lisäsi käännökseensä omia mukaelmiaan, ja häntä pidettiin pitkän aikaan tarinoiden varsinaisena kirjoittajana, sillä Raspe ei ollut alun perin julkaissut tarinoita omalla nimellään. Raspe oli tutustunut tarinoiden päähenkilön esikuvana toimineeseen vapaaherra Karl Friedrich Hieronymus von Münchhauseniin asuessaan Göttingenissä, ja hän vieraili joitakin kertoja värikkäänä tarinankertojana tunnetun von Münchhausenin kartanossa Bodenwerderissä.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Rudolf Erich Raspe
