Vuoden 1905 vallankumouksen aikaan Zemljatška oli RSDRP:n Moskovan-komitean sihteeri ja osallistui Moskovan kansannousuun joulukuussa 1905. Seuraavina vuosina hän oli useasti vangittuna. Oltuaan vuonna 1909 RSDRP:n Bakun-puolueosaston sihteerinä hän siirtyi maanpakoon.[2][4] Hän palasi Moskovaan vuonna 1914.[1] Vuosina 1915–1916 Zemljatška kuului bolševikkien keskuskomitean Moskovan-toimistoon, ja hän toimi vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen aikana puolueen Moskovan-komitean sihteerinä.[2] Hän osallistui lokakuun vallankumoukseen Moskovan Rogožski-Simonovin piirin alueella.[1]
Venäjän sisällissodan aikana Zemljatška johti poliittisena komissaarinapuna-armeijan 8. armeijan ja sittemmin 13. armeijan poliittista osastoa.[2][1] Marraskuussa 1920 hänestä tuli bolševikkien aluekomitean sihteeri puna-armeijan äskettäin valtaamalla Krimillä, jossa hän johti punaista terroria yhdessä silloisen rakastajansa Béla Kunin sekä Georgi Pjatakovin kanssa.[2][4][3] Krimin punaisessa terrorissa teloitettiin eri arvioiden mukaan vähintään 15 000 tai jopa yli 100 000 ihmistä, erityisesti valkoisen armeijan upseereita ja yläluokan edustajia.[5][4] Antamassaan sanomalehtihaastattelussa Zemljatška vaati ”piileskelevien käärmeiden” armotonta tuhoamista ja ”veren merta”. Bolševikkeja vastustaneen Sergei Melgunovin mukaan hän olisi määrännyt uhreja teloitettaviksi hukuttamallaMustaanmereen uppoavissa proomuissa tai polttamalla elävältä sulatusuuneissa, koska ”olisi ollut sääli tuhlata patruunoita”.[6] Tieto Zemljatškan roolista joukkoteloituksissa kiiri ympäri maailman, joten hänet siirrettiin pois tehtävästään.[4]
Zemljatška oli vuodesta 1924 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) keskuskontrollikomission jäsen ja kuului vuosina 1926–1931 ja 1933–1934 Rabkrinin sekä vuosina 1932–1933 liikenneasiain kansankomissariaatin johtokuntaan. Hän oli neuvostokontrollikomission jäsen vuodesta 1934, sen varapuheenjohtaja vuosina 1937–1939 ja puheenjohtaja vuosina 1939–1940 sekä kansankomissaarien neuvoston eli Neuvostoliiton hallituksen varapuheenjohtaja vuosina 1939–1943. Zemljatška oli myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen vuodesta 1937 ja NKP:n keskuskomitean vuodesta 1939.[1] Kuoltuaan hänet haudattiin Kremlin muuriin.[4]
↑Antony Beevor: Venäjän vallankumous ja sisällissota, s. 531–532 (suom. Markku Päkkilä). WSOY, Helsinki 2022. Alkuteos Russia – Revolution and Civil War 1917–1921.
