Rosa ’Celsiana’ on Rosa Damascena-ryhmään eli kesädamaskonruusuihin kuuluva ruusulajike,[1] jolle on tunnusomaista suuret, vaalean ruusunpunaiset, vanhetessaan valkoisiksi muuttuvat puolikerrannaiset kukat. Ruusu menestyy Suomessa maan etelä-osassa (II-vyöhyke).[2][3]
Alkuperä
Rosa ’Celsiana’ oli tunnettu Hollannissa 1730-luvulla. Cels frères -kasvitarha toi sen 1800-luvun alussa Ranskaan, jossa se esiteltiin nimellä Rosa damascena ’mutabilis’. Ruusu sai nimensä ’Celsiana’ sen Ranskaan tuoneen tunnetun ranskalaisen kasvinjalostajan M. F. Celsin mukaan.[4] Ruusun alkuperä on tuntematon, mutta kesädamaskonruusut, joihin se lajikkeena kuuluu, ovat peräisin Lähi-idästä ja ne on tunnettu Euroopassa tuhansia vuosia.[5][6] Rooman valtakunnan häviämisen myötä damaskonruusut hävisivät Euroopasta, mutta ne palasivat 1200-luvulla takaisin ristiritarien mukana. Kesädamaskonruusuja pidetään Rosa Gallican (ranskanruusun) ja Rosa Phoenican (valkokukkaisen köynnösruusun) luonnossa syntyneenä risteymänä.[5] Kesädamaskonruusut kukkivat kerran kesässä. Syysdamaskonruusut kukkivat heinäkuussa ja toistamiseen syksyllä.[6]
Kuvaus
’Celsiana’ kasvaa Suomessa noin 1,2-1,5 metrin korkuiseksi, siroksi, pystyksi pensaaksi. Versoissa on erikokoisia piikkejä. Lehdet ovat tummanvihreät, himmeäpintaiset, sahalaitaiset. ’Celsiana’ kukkii runsaasti, Suomessa heinäkuussa noin kolme viikkoa. Kukat ovat puolikerrannaisia, vaalean ruusunpunaisia ja halkaisijaltaan 6-7 cm. Vanhetessaan kukat muuttuvat valkoisiksi, helmiäisen sävyisiksi. Terälehtiä on 9-16 kpl. Heteet ovat keltaiset ja selvästi näkyvissä. Vasta-auenneen kukan tuoksu on voimakas, miellyttävä ruusun tuoksuinen. Syksyllä ruusuun muodostuu kiulukoita.[2][3][4][7]
Viihtyy aurinkoisessa, lämpimässä kasvupaikassa, niukka- tai keskiravinteisessa maaperässä. Menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I - II.[8][3]
Lähteet
