Rosa ’Lykkefund’ on Rosa Helenae-ryhmään eli tarhahelenanruusuihin kuuluva ruusulajike.[1] Se on voimakaskasvuinen, pitkäversoinen köynnösruusu, jolle tunnusomaista ovat pienikokoiset, puolikerratut, kermanvalkoiset kukat suurissa tertuissa. ’Lykkefund’-ruusua kutsutaan myös hunajaruusuksi. Ruusu menestyy Suomessa lounaisrannikolla.[2][3]
Alkuperä
Ruusun kehitti tanskalainen Aksel Olsen vuonna 1930. Sen kantalajina on helenanruusu (Rosa helenae). Ruusussa arvellaan lisäksi olevan Rosa ’Zéphirine Drouhinin’[4] perimää.[5]
Helenanruusu on kotoisin Keski-Kiinasta.[6] Ruusun löysi löytöretkeilijä Ernest Wilson vuonna 1907 ja toi sen länsimaihin, jossa siitä on kehitetty kerrannaiskukkaisia lajikkeita. Sekä alkuperäislajia, että lajikkeita arvostetaan niiden runsaan kukinnan vuoksi. Nimensä ruusu on saanut Ernest Wilsonin vaimon Helenan mukaan.[7][8]
Kuvaus
Rosa 'Lykkefund'
'Lykkefund'-ruusu kasvattaa 4–5 metriä pitkiä, lähes piikittömiä, vahvoja versoja. Pitkät versot tarvitsevat esimerkiksi puiden, aitojen, ruususäleikön tai -telineen tukea. Vapaasti kasvaessaan versot ovat kaarevat, maata kohti taipuvat. Lehdet ovat tummanvihreät, kiiltävät, varsin pitkät, suippokärkiset. Ruusu kukkii puolikerratuin, kermanvalkoisin kukin keskikesällä noin kuukauden ajan, toisen vuoden versoilla, suurissa ryppäissä. Kukissa on 9–16 terälehteä ja ne ovat halkaisijaltaan 4–5 cm. Heteet ovat suurikokoiset, väriltään keltaruskeat. Kukissa on hunajan tuoksu. Nuput ovat punertavat. Vanhetessaan kukat muuttuvat valkoisiksi, heteiden värit haalistuvat ja ponnet muuttuvat ruskeiksi. Ruusu muodostaa oranssinpunaisia kiulukoita. Viihtyy aurinkoisella, suojaisella, lämpimällä kasvupaikalla, tuoreessa, runsasravinteisessa, vettä läpäisevässä maaperässä. Menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeellä I.[9][10][3][11]
Lähteet
↑Rosa ’Lykkefund’Finto.fi Suomalainen asiasanasto ja ontologiapalvelu. Viitattu 9.11.2020.
