Rogozarski IK-3 (serb.Рогожарски ИК-3) on ennen toista maailmansotaaJugoslaviassa suunniteltu ja valmistettu hävittäjälentokone. Se oli Ikarus IK-2:n seuraaja. Konetyyppiä valmistettiin vain yhden noin hävittäjälaivueen verran, eli 12 kappaletta.[1] Ensilento tehtiin toukokuussa 1938.[1] Prototyyppi tuhoutui koelennolla 19. tammikuuta 1939,[1] mutta konetyyppi määrättiin silti tuotantoon. Joitain muutoksia ja parannuksia siihen kuitenkin tehtiin, muun muassa tehokkaampi moottori. Toimitukset toteutuivat heinäkuuhun 1939 mennessä.
Konetyyppi oli omana kehityskautenaan verrattain edistyksellinen: siinä oli vapaasti kantava alataso, katettu ohjaamo sekä sisäänvedettävät laskutelineet. Tykkiaseistus oli suhteellisen harvinaista vielä tuona aikakautena. Profiililtaan kone muistuttaa joissain määrin brittiläistä Hawker Hurricanea sekä ranskalaista Morane-Saulnier M.S. 406:ta.
Saksan hyökättyä Jugoslavian alueelle, tällä konetyypillä pudotettiin 11 vastustajan lentokonetta huhtikuussa 1941. Loput jäljelle jääneet IK-3-tyypin koneet koottiin varalaskukentälle jossa ne tuhottiin, etteivät jäisi vihollisen käsiin.
Konetyyppi käytti jugoslavialaisvalmisteista, Avian lisenssillä valmistamaa Hispano-Suizan 12-sylinteristä V-moottoria, tyyppiä 12Ycrs. Sen teho oli 980 hv (731 kW). Huippunopeus oli 527 km/h. Lakikorkeus, jota ei kirjalähdetieto varmista, oli 12 000 metriä. Aseistuksena oli 1x 20 mm tykki, sekä 2x 7,92 mm synkronoidusti ampuvat kk:t, kaikki runkoon kiinteästi asennettuina ja eteenpäin suunnattuina.[2]
Muita aikalaisia, sekä samalla varsin muistuttavia verrokkeja
Hawker Hurricane
Morane-Saulnier M.S.406 ja M.S. 410
Mitat
Siipien kärkiväli 10,30 m
Pituus 8,00 m
Korkeus 3,25 m
Tyhjäpaino 2 068 kg
Enimmäislentoonlähtöpaino 2 630 kg
Lentomatka 785 km.
Lakikorkeus 9 460 m
Lähteet
Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 281)
