Robertaan otettiin mukaan Broadway-musikaalista kappaleet "Yesterdays", "Let’s Begin", "Smoke Gets in Your Eyes" ja "I’ll Be Hard to Handle".[2] Elokuvaversiosta jätettiin pois musikaalin kappaleet "The Touch of Your Hand", "Something Had To Happen" ja "You’re Devastating", jotka kuitenkin lisättiin taustamusiikiksi.[2] Elokuvaversioon lisättiin kappaleet "I Won’t Dance" ja "Lovely to Look At", jotka molemmat sijoittuivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen vuonna 1935. "Lovely to Look At" oli ehdolla parhaan laulun Oscar-palkintoon vuonna 1936.[2][4]
Varoitus:Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Jalkapalloilija John Kent (Randolph Scott) lähtee Pariisiin ystävänsä Huckleberry "Huck" Hainesin (Fred Astaire) ja tämän Wabash Indianians (suom.Wabashin intiaanit) -tanssiorkesterin kanssa. Alexander Voyda (Luis Alberni) on varannut tanssiorkesterin, mutta peruuttaa heidän keikkansa; Voyda tajuaa, että muusikot eivät olekaan hänen odottamiaan intiaaneja, vaan tavallisia amerikkalaisia.
Kaivatessaan apua John kääntyy hänen Minnie-tätinsä (Helen Westley) puoleen. Minnie-täti omistaa elegantin Roberta-muotitalon. Siellä ollessaan John tapaa tätinsä avustajan, Stephanien (Irene Dunne), johon hän nopeasti rakastuu. Samaan aikaan Huck yllättäen törmää erääseen henkilöön, jonka hän tuntee erittäin hyvin. Robertan temperamenttinen asiakas "kreivitär Scharwenka" sattuu olemaan Huckin kotikaupungista kotoisin oleva hänen rakastettunsa Lizzie Gatz (Ginger Rogers). Lizzie saa Huckin tanssiorkesterille sopimuksen yökerhoon, missä Lizzie työskentelee viihdyttäjänä.
Johnia vaivaa kaksi asiaa. Yksi niistä on venäläinen syrjäytetty prinssi ja nykyinen ovimies Ladislaw (Victor Varconi), joka näyttää olevan myös kiinnostunut Stephaniesta. Toinen on hänen hienosteleva ja itsekeskeinen naisystävänsä Sophie (Claire Dodd), jonka John oli jättänyt Yhdysvaltoihin riidan päätteeksi. Kun Minnie-täti kuolee yllättäen ilman testamenttia, John perii muotitalon. John ei tiedä mitään naisten muodista, joten hän suostuttelee Stephanien jäämään hänen liikekumppaniksi.
Sophie saapuu Pariisiin, kun hän saa kuulla Johnin perinnöstä. Hän menee muotitaloon etsimään mekkoa, mutta hylkää kaikki Stephanien näyttämät ehdotukset. Huck suostuttelee Sophieta valitsemaan puvun, jonka John oli määrännyt poistettavaksi valikoimasta pitäen sitä liian vulgaarina. Kun John näkee Sophien puvussa, he riitelevät viimeisen kerran.
John paheksuu Stephanieta puvun myymistä Sophielle, minkä johdosta Stephanie ottaa lopputilin. Roberta-muotitalo oli laitettu osalliseksi viikon sisällä tapahtuvaan muotinäytökseen, ja Huck ottaa työkseen suunnitella malliston. Kuten arvata saattaa, Huckin luomukset valmistuvat huonoin tuloksin. Kun Stephanie näkee Huckin kammottavat luomukset, hänet suostutellaan palaamaan Robertaan ja pelastamaan muotitalon maineen.
Muotinäytös on menestys Huckin, Lizzien ja tanssiorkesterin avun ansiosta. Muotinäytöksessä John kuulee sattumalta, että Stephanie ja Ladislaw ovat lähdössä Pariisista. John olettaa, että he ovat avioituneet. Myöhemmin John onnittelee Stephanieta hänen tulemisestaan prinsessaksi. Stephanie kertoo Johnille, että Ladislaw on pelkästään hänen serkkunsa, ja että prinsessan titteli on ollut hänellä syntymästään asti. Tämän jälkeen Johnista ja Stephaniesta tulee rakastavaiset; Huck ja Lizzie ovat myös päätyneet yhteen ja päättävät avioitua.
RKO Radio Pictures osti musikaalin elokuvaoikeudet 65 000 dollarilla.[2]Robertan tuotanto alkoi 26. marraskuuta vuonna 1934 ja päättyi 21. tammikuuta vuonna 1935.[2][6] Elokuvan budjettina oli 610 000 dollaria,[7] ja sen tuotti RKO Radio Pictures -yhtiö.[2] RKO oli lainannut Randolph ScottiaParamount PicturesiltaRobertaan, ja elokuva on Lucille Ballin ensiesiintyminen RKO:n elokuvassa.[2]
Julkaisu ja vastaanotto
Robertan Yhdysvaltain ensi-ilta oli New Yorkissa 7. maaliskuuta vuonna 1935, jonka jälkeen elokuva sai maanlaajuisen ensi-iltansa seuraavana päivänä 8. maaliskuuta.[8][9][2] Suomessa elokuva sai teatteriensi-iltansa 26. tammikuuta vuonna 1936.[3] Yhdysvalloissa elokuvan levittäjänä oli elokuvan tuotantoyhtiö RKO.[9]
Ilmestyessään Roberta oli suuri menestys tuottaen Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1 467 000 dollaria. Ulkomailla elokuva tuotti lisäksi 868 000 dollarin lipputulot. Yhteensä Roberta tuotti maailmanlaajuisesti 2 335 000 dollarin lipputulot,[7] ja toi RKO:lle 770 000 dollarin voitot.[2]
Roberta sai ilmestyessään kriitikoilta myönteisen vastaanoton. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kriitikoiden arvosteluista 80 prosenttia on myönteisiä perustuen viiteen arvosteluun.[8]
Robertasta on tehty myös kaksi samannimistä televisioelokuvaa: vuonna 1958 ilmestynyt Roberta ja vuonna 1969 ilmestynyt Roberta.[2][6] Molemmissa televisioelokuvissa Bob Hope uusii Huckleberry "Huck" Hainesin roolin, jota hän oli näytellyt alkuperäisessä Roberta-musikaalissa.[2][6]
VHS- ja DVD-julkaisut
Muun muassa Metro-Goldwyn-Mayer ja Warner Bros. ovat julkaisseet RobertastaVHS- ja DVD-julkaisuja. Elokuva julkaistiin ensimmäisen kerran VHS:nä vuonna 1991 ja DVD:nä 24. lokakuuta vuonna 2006.[4]
_trailer.jpg)
_trailer.jpg)
