Risto Harju (17. heinäkuuta1929Oulu – 10. lokakuuta2015 Oulu[1]) oli suomalainen arkkitehti. Hän perusti 1966 Arkkitehtitoimisto Risto Harjun, josta tuli 1970-luvulla Pohjois-Suomen suurin arkkitehtitoimisto. Se toimi hänen johdollaan 1990-luvulle saakka, ja sen suunnittelemia kohteita on runsaat tuhat, joista suurin osa on Oulussa.[1]
Toimistossa suunniteltiin varsinkin varhemmin asuintaloja. Harjun perheen vuonna 1971 valmistunut lomamaja Hailuodossa on saanut erityistä, kansainvälistä mainetta. Näiden ohella toimisto suunnitteli monia merkittäviä julkisia rakennuksia, joista tunnetuimpia ovat Raksilan uimahalli, Ouluhalli ja Tuirankartano (nyk. Tuiran hyvinvointikeskus).[2][1] Suojellusta Nallikarin rantapaviljongista on tullut 1970- ja 1980-lukujen rantakulttuurin ja merellisen Oulun symboli[3][4]. Oulun ulkopuolella merkittävin kohde on Kuopio-halli.[5]
Harju kouluttautui alun perin liikuntaneuvojaksi ja työskenteli Haapaveden yhteiskoulussa liikunnan- ja piirustuksenopettajana vuoteen 1959. Loukkaantuminen sai hänet siirtymään arkkitehtiopintojen pariin, ja hän valmistui 1965 arkkitehdiksi Oulun yliopistosta.[1]
Harjun toimiston työt ovat vaikuttaneet voimakkaasti oululaiseen katukuvaan ja luoneet laadukasta, modernia asumisen standardia Ouluun.[6][4] Nallikarin rantapaviljonki ja useat asuinkohteet on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi osaksi Oulun rakennettua kulttuuriympäristöä.[7]
Harjun taiteellisella johdolla suunniteltiin hyvinkin erilaisia toimeksiantoja: asuntoja, virastoja, toimitiloja, urheiluhalleja, kouluja, kirjastoja, vanhainkoteja ja päiväkoteja sekä kioski- ja ravintolatiloja.[8] Lisäksi toimisto suunnitteli tilamuutoksia, saneerauksia ja sisustuksia.[9][10] Toimistossa tehtiin myös jonkin verran asemakaavasuunnittelua[11]. Esimerkiksi Knuutilanrannan suunnittelusta tuli arkkitehtuurikilpailun voitto[12]. Joitakin teollisuusprojektejakin tehtiin, kuten Alvar Aallon suunnitteleman Toppilan sellutehtaan laajennus[13].
As Oy Haulitien rivitalot Oulun Kaukovainiolla. Taloyhtiö koostuu viidestä rivitalosta, joilla on kullakin oma sisäänkäyntinsä yhteiseltä autokatosalueelta.
Jo opiskeluaikanaan, vuonna 1963, Harju perusti arkkitehtitoimiston yhdessä opiskelutoveriensa Kari Karjalaisen ja Reijo Salon kanssa[14][15]. 1960-luvulla Karjalainen oli Harjun tärkein työpari. Karjalaisen kanssa syntyi useita edistyksellisiä ja omaleimaisia asuinrakennuksia, kuten pientalotyyppi HK, Haulitien rivitalot ja Itäkangastien ja Kaarretien kerrostalot, sekä Oulaisten kaupunginkirjasto.[16][17][18] Haulitien kohteen toimisto sai arkkitehtuurikilpailuvoiton perusteella ehdotuksella ”Meit oli poikia raitilla viis”.[19] Oulun ulkopuolella osallistuttiin esimerkiksi Valkeakosken hallinto- ja kulttuurikeskuksen suunnittelukilpailuun sijoittuen kolmanneksi[20].
1970-luvulla Arkkitehtuuritoimisto Risto Harju Ky:ssä työskenteli enimmillään yli 20 henkilöä.[1] Näin sillä oli resursseja isoihin, Linnanmaan ylioppilaskylän kaltaisiin hankkeisiin, jotka tuohon aikaan piirrettiin käsin ja vaativat siksi paljon työvoimaa.[21]
Harjun toimistolla oli merkittävä rooli nuorten arkkitehtien käytännön kouluttajana. Monet tunnetut pohjoissuomalaiset arkkitehdit työskentelivät uransa alussa Harjun toimistossa.[1] Lahjakkaimmat harjoittelijat saivat myös vastuuta. Esimerkiksi sittemmin kuuluisuuteen noussut Heikki Taskinen sai toimia vastuuarkkitehtina Oulun Puhelimen toimitalon suunnittelussa ja Raksilan uimahalli -projektin alkuvaiheessa.[22][23] Muista harjoittelijoista mainittakoon arkkitehti Juha Paldanius ja arkkitehti Pekka Lukkaroinen[24][25]. Käytännön ohjaustyön lisäksi Harju teki myös varsinaista opetustyötä Oulun yliopiston Arkkitehtiosaston talonrakennusopin ja arkkitehtuurin assistenttina lähes kymmenen vuoden ajan.[1]
Vuonna 1984 toimiston nimi muuttui Arkkitehtitoimisto Harju & Co:ksi[26]. Pääosakkaiksi mainitaan Risto Harjun lisäksi hänen poikansa, arkkitehti Pekka Harju ja arkkitehti Jouko Ala-Antti[27]. Pääarkkitehti Harjun toiminta jatkui aktiivisena 1990-luvulle saakka[1]. Toimiston viimeiset projektit valmistuivat 2000-luvun puolella. Ne olivat yhtä monipuolisia kuin toimiston alkutaipaleella: Värttöön suunniteltiin ala-aste ja päiväkoti, Talvikankaalle kaupunkipientaloja, Myllyojan terveysasemaa laajennettiin ja Hankkijan tiilifunkkisrakennus saneerattiin Oulun kaupunginarkistoa varten.[28][29][30] Useissa toimiston myöhäistöissä, kuten Kuopio-hallissa sekä Pyhännän ja Vieremän kunnankirjastoissa, vastuuarkkitehtina toimi Pekka Harju[5][31][32]. Toimiston liiketoiminta lakkasi lopullisesti Harjun kuolinvuonna 2015[26].
Harju tunnettiin hyvänä liike- ja seuramiehenä. Hän vieraili mielellään suunnittelemissaan kohteissa, kuten taloyhtiöiden juhlissa.[1][33]
Tyyli
Tuiran kerrostalotyypin pääjulkisivu.
Risto Harjulla oli Oulussa muotiarkkitehdin asema 1960- ja 1970-luvuilla. Hänen toimistonsa tyylin katsotaan olevan linjakasta ja edustavan ajan modernia henkeä.[34] Erityisen arvostettuja kohteita ovat ajan ikoneina pidetyt Nallikarin rantapaviljonki ja pientalot.[35][36] Tuiraan suunniteltuja kerrostaloja pidetään malliesimerkkinä 1960-luvun kokeilevasta asuinrakentamisesta[37].
Harjun toimiston 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun asuntosuunnittelu edustaa pääpiirteiltään Bauhaus-vaikutteista funktionalismia.[38][39] Monissa myöhemmissä 1970-luvun rakennuksissa, kuten Linnanmaan ylioppilaskylässä, on strukturalismin ja rationalismin piirteitä.[40][41]
Raksilan uimahalli on nostettu esimerkiksi ns. miesiläisestä konstruktivismista, joka on saanut vaikutteita arkkitehti Ludwig Mies van der Rohen ajatuksista koskien kollektiivista, modulaarista ja avointa tilasuunnittelua.[42] Avoimen tilasuunnittelun idea kulminoituu arkkitehtonisessa näkymässä, joka avautuu hallin yläkahvilan eli alkuperäisen sisääntuloaulan ikkunoista: kaikki allastilat voi nähdä yhdellä silmäyksellä. Vaikuttava näkymä on omiaan luomaan urheilujuhlan tuntua ja on syöpynyt pysyvästi monien hallin käyttäjien mieliin rakennuksen 50-vuotisen historian aikana.[3]
Harjun toimisto tunnetaankin parhaiten tyylipuhtaan modernistisista töistään. Tyyliä luonnehtii ajalle ominaisen uuden rakennustekniikan hyödyntäminen, urbaanisuus, järkiperäisyys, järjestelmällisyys, modulaarisuus, geometrisuus, vähäeleisyys, sekä perusmateriaalien ja rakenteiden korostus. Ikkuna-aukotuksen suunnittelu ja luonnonvalon käyttö on erityisen hienostunutta.[43][44]
Kaiken kaikkiaan Harjun toimisto sovelsi melko monipuolista modernistista tyylipalettia, joka pohjautuu 1960-luvun suunnitteluihanteisiin[37]. Funktionalismin, konstruktivismin ja minimalismin lisäksi aikakauden estetiikkaan kuului erottamattomasti japanismi[45], jonka vaikutus näkyy selvimmin Harjun toimiston pientaloissa ja Nallikarin rantapaviljongissa. Japanistista on tuon ajan rakennusten pienimittakaavaisuus, keveys, hienovarainen suhde maisemaan, väliseinien muunneltavuus ja etenkin puurakenteiden näkyvyys[46].
Alun perin Nallikarin rantapaviljonki suunniteltiin leirintäalueen kahvila- ja ravintolarakennukseksi, jossa oli myös yleiset suihku- ja pukuhuonetilat. Kohde on suunniteltu ja sijoitettu siten, että rakennusmassa peittää mahdollisimman vähän rantamaisemaa. Pilari-palkkirakenne mahdollistaa sen, että seinät ovat pääosin lasia ja ravintolasta on esteetön näkymä rannalle ja merelle, samoin kuin rakennusta ympäröiviltä katetuilta kuisteilta. Puumateriaalin käyttö on näkyvää niin kantavissa rakenteissa kuin seinäverhouksessa ja sisustuksessa.[47] Kaiken kaikkiaan rakennus on elegantti ja sopii harvinaisen hyvin ympäristöönsä[48].
Tuirankartanon massoittelu ja materiaalinkäyttö on monimuotoista.
1960-luvun lopun ja 1970-luvun rakennuksissa on usein ajalle ominainen väriohjelma,[49] joka on saanut vaikutteita konstruktivistisen kuvataiteen ja De Stijl -ryhmän värinkäytöstä[50]. Väriohjelma perustuu yhden tai useamman sinisen, vihreän, keltaisen, ruskean tai punaisen tehostevärin käytölle julkisivussa, parvekkeissa, pihan kalusteissa sekä sisustuksessa. Onnistuneena esimerkkinä toimiston rohkeasta mutta kuitenkin hienostuneesta värienkäytöstä pidetään Kaukovainion kerrostaloja ja As. Oy Hiirosharjua, jonka julkisivu ja pihapiiri on saneerattu alkuperäisen värisuunnitelman arvot huomioiden.[51][52] Saman tyyppistä väriohjelmaa on käytetty myös Koskenniskan ja Valurin kerrostaloissa[53][54]. Hieno, ennallistettu esimerkki Harjun värinkäytöstä sisätiloissa on Nallikarin rantapaviljonki, jonka puurakenteet on käsitelty alkuperäisen värisuunnitelman mukaisilla kirkkaanpunaisen, tummansinisen ja valkoisen sävyillä.[47]
Vaikka Harjun toimiston tyyli oli eetokseltaan 1960-lukulaista, reagoitiin toimistossa myös arkkitehtuurin tyylivirtauksiin. 1980-luvun mittaan toimiston töissä on havaittavissa ns. Oulun koulun vaikutteita: monimuotoistumista ja rationalismin pehmenemistä. Toimiston värikylläinen modernismi sai leikkisiäkin sävyjä Johteenpookissa, Oulun purjehdusseuran ja Oulun merenkävijäin telakkasäätiön vapaa-ajankeskuksessa. Purjehdushenkisen rakennuksen pystylaudoitetut seinät ovat siniset, katto valkoinen ja merimerkki pookia muistuttavassa tornissa on vinoon asetettuja ikkunoita. Hietasaareen suunniteltu kohde on valittu Oulun koulun arvokohteiden joukkoon.[55] Julkisen rakentamisen puolella Harjun toimiston myöhäiskausi huipentui Tuirankartanon tiiliarkkitehtuurissa[1][56].
Harjun toimiston tyylissä on nähty myös kritiikin aihetta. Toimiston suosimat edistykselliset rakenneratkaisut eivät olleet käytännössä koeteltuja ja osaa niistä on jouduttu sittemmin korjaamaan.[57][58] Myöskin dialogi kohdetta ympäröivän, vanhemman rakennuskannan kanssa jäi toisinaan vähäiseksi[59]. Lisäksi joidenkin kohteiden askeettista, teollista ulkonäköä on pidetty turhan ankarana ja kantikkaana "neuvostoarkkitehtuurina". Näissä kohteissa arkkitehtuurin hienoudet, kuten toimiva pohjaratkaisu ja tilojen avautuminen ympäröivään maisemaan, paljastuu vasta kun astuu sisään rakennukseen.[60][61]
Urheiluareenojen suunnittelu
Ouluhallin muotokieli on veistoksellista ja avaruudellista.
Nallikarin rantapaviljongin lisäksi Harjun toimisto suunnitteli Ouluun monia oman aikansa merkittäviä julkisia rakennuksia, kuten Rata-aukion Poliisi- ja oikeustalon arkkitehtuurikilpailuvoiton tuloksena[1]. Suurelle yleisölle tutuimpia kohteita ovat kuitenkin suuret urheilu- ja tapahtuma-areenat: Raksilan uimahalli, Oulu- ja Kuopio-halli. Harjulla oli erityistä paloa urheilurakennusten suunnitteluun, koska hän oli taustaltaan urheilija, liikuntaneuvoja ja uimaseura-aktiivi. Hän teki arkkitehdin diplomityönsä Raksilan liikuntapuistosta, jonne Raksilan uimahalli ja Ouluhalli sittemmin valmistuivat toistensa naapuriin.[62] Vielä diplomityössä tosin eri urheiluareenat, mukaan lukien jäähalli, sijaitsivat saman katon alla.[63]
Oulun uimahalli eli Raksilan uimahalli oli valmistuessaan yksi Suomen nykyaikaisimmista uimahalleista. Se esiteltiin Arkkitehti-lehdessä 8/1975.[64] Ensimmäisenä 50 metrin hallina siitä tuli esikuva esimerkiksi Espoonlahden uimahallin suunnittelulle[65]. Raksilan uimahalli on ollut pitkään Oulun suosituin urheilupaikka jopa 620 000 vuotuisella kävijällään, mikä teki siitä Suomen toiseksi vilkkaimman uimahallin Helsingin Mäkelänrinteen jälkeen[66][67].
Ouluhalli oli toimiston teknisesti innovatiivisimpia hankkeita. Sen kalotinmallinen kupoli toteutettiin liimapuisilla kaarilla. Jotta kupolirakenne olisi sekä kestävä että joustava, kaarten kertopuupalkkeihin kehitettiin betoniliitos insinööri Pekka Seppälän diplomityönä.[68][69] Rakennuksen futuristinen muoto sai viimeisen silauksensa hienostuneista materiaalivalinnoista. Julkisivuverhouksessa käytettiin sileäksi hiekkapuhallettua betonia ja ikkunoissa, ovissa ja koristepaneeleissa luonnonväristä alumiinia[68]. Rakennuksen ulospäin työntyvät anturat saivat betonibrutalistisen ilmeen. Rakennusta pidetään onnistuneena esimerkkinä puuhallista, joka on valtavasta koostaan huolimatta siro ja ympäristöönsä sopiva.[70]
Alun perin Ouluhalli suunniteltiin urheilukäyttöön mutta sen poikkeuksellinen koko teki siitä pian Pohjois-Suomen merkittävimmän suurtapahtuma-areenan[71]. Rakennuksesta on tullut myös yksi Oulun tunnetuimmista maamerkeistä[72].
Kuopio-hallista tuli Ouluhalliakin suurempi rakennus. Vaikka Kuopio-halli häviää Ouluhallille korkeudessa (20,5 m versus 24 m), käyttöpinta-alaltaan se on isompi (14 000 m² versus 12 000 m²).[73][74] Rakennuksen veistoksellinen muoto toteutettiin teräksisillä avaruusristikoilla, jotka on perustettu teräsbetonisten paaluanturoiden, esijännitettyjen palkkien ja tuulipilarien varaan[75].
Asuntosuunnittelu
Harjun toimisto suunnitteli monipuolisesti asuin- ja majoituskohteita, kuten Hotelli Kajanuksen Kajaaniin ja Pohjois-Suomen Teollisuusopiston Hietasaaren kampuksen majoitusratkaisuineen[76][77]. Linnanmaan ylioppilaskylään suunniteltiin opiskelijabokseja ja perheasuntoja[78]. Lintulaan suunniteltiin invalidiliitolle vaikeavammaisten palveluasumisen yksikkö.[59] Keskustaan ja Tuiraan valmistui isoja vanhusten palveluasumisen yksiköitä[1][56]. Useat asuinkohteet ovat nousseet maakunnallisiksi arvokohteiksi. Näihin lukeutuu Kaukovainion itäpuolelle suunniteltu kolmen kerrostalotyypin kokonaisuus, joka esiteltiin Arkkitehti-lehdessä 3/1972. Uniikkeja pientaloja on useita Pyykösjärven Uistintien ympäristössä ja Lehtorannassa.[79][23]
Niin kutsuttu Sininen talo oli Kaukovainion kerrostalojen lippulaivakohde. Konstruktivistinen muotokieli on geometrista ja värikästä.
Useimmat arvostetuimmista asuinkohteista on suunniteltu ennen joulukuun 1973 öljykriisiä.[80] Tuolloin Suomessa oli nousukausi ja asuntosuunnittelun henki oli kokeileva. Erityisesti betoniin ja betonielementteihin liitettiin utopistisiakin toiveita.[37][81][82] Tähän aikaan Harjun toimisto suunnitteli useita betonipilari-palkki-rakenteisia asuntoja, kuten Liisanmäen rinnetalon, Suvela-Ylikartanon paritalon ja Tuiran kerrostalot, joita esiteltiin Suomi rakentaa -messuilla vuonna 1970[83][14]. Arkkitehtoniset kokeilut johtivat osaltaan siihen, että Haulitien rivitalojen urakoitsija ajautui konkurssiin[84].
Kokeilut teräsbetonirakenteilla loppuivat varsinkin kerrostalosuunnittelussa lyhyeen, sillä paikallaan valettuja, ns. kirjahyllyrakenteisia betonielementtitaloja oli halvempi ja helpompi rakentaa[85]. Samaan aikaan arkkitehdin toimintavapaus heikkeni nopeasti, koska sekä Oulun kaupunki, rakennusyhtiöt että valtion Arava-ohjaus edellyttivät tehokasta ja standardoitua asuntotuotantoa, jossa piti käyttää edullisia, teollisesti sarjavalmistettuja osia[86][82]. Tässä suhteessa Linnanmaan ylioppilaskylä oli erityisen haastava hanke. Vaikka sääntely ja hintapaineet pakottivat jo käytännössä kaikkein teollisimpaan betonielementtirakentamiseen, piti rakennusten suunnittelussa lisäksi noudattaa teollisuusaluemaista estetiikkaa. Tyylin tuli olla samankaltainen kuin Kari Virran arkkitehtitoimiston suunnittelemassa Oulun yliopistossa. Omaa laadunhallintaa hankkeeseen toi kuitenkin se, että Harju hoiti töiden hankinnat ja suunnittelusopimukset itse.[87]
Myös 1970-luvun lopun kohteissa oli joitakin innovaatioita. Linnanmaan ylioppilaskylää varten kehitettiin yhdessä insinööritoimiston kanssa puuelementti. Jotta 50 vuoden tekninen käyttöikä olisi mahdollinen, elementti verhottiin polttomaalatulla alumiinipellillä. Juuri voimakkaanväriset puu-peltielementit antavat oppilaskylälle sille ominaisen ilmeen. Uusinta uutta oli myös se, että pihojen suunnittelussa pyrittiin luomaan suotuisia pienilmastoja.[88]
Kirjahyllyrunko mahdollisti sekin hyvin erilaisia tila- ja julkisivuratkaisuja. Esimerkiksi Menninkäisentien eteläpuolen kerrostaloissa rakennusten runkosyvyys vaihtelee kymmenen ja viidentoista metrin välillä, mikä antaa yhdessä parveketornien kanssa polveilevan ilmeen tiilirakennuksille. Lisäksi kirjahyllyrunkoa on muunneltu, jotta päätyihin on saatu suuret ikkunat ja parvekkeet. Kerrostalot kuuluvat Puolivälinkankaan keskustan savitiilirakennusten kokonaisuuteen, jonka tunnetuin osa on akateemikko Juha Leiviskän suunnittelema Pyhän Tuomaan kirkko.[89]
Betonirakentamisen ohella Harjun toimistoa kiinnostivat lasin mahdollisuudet. Kokeilut lasin parissa huipentuivat Harjun omassa, Pyykösjärvelle valmistuneessa pientalossa. Kaikki rakennuksen ulkoseinät on tehty lämpölasielementeistä lukuun ottamatta ajotien puoleista, vaakalaudoitettua julkisivua. Pohjois-Suomessa lasitalot olivat vielä 1960-1970-luvuilla harvinaisia.[90][91]
Pientalotyyppi HK:ssa on sisäänkäynti talon päädystä. Autotalli ja naapuritalon muodostama muuri rajaavat pihaa.
Harjun toimisto käytti usein lämpölasielementtejä ja isoja ikkunoita mutta tyypillistä oli, että niitä yhdisteltiin muiden verhousmateriaalien kanssa, joita olivat betoni- ja puuelementti sekä pelti-, paneeli- ja tiiliverhous[80][92]. Myös kerrostaloasunnoissa oli usein lattiasta kattoon ulottuva ikkuna mutta se sijoitettiin yleensä näkymättömiin ulkopuolisilta eli parvekkeen kohdalle asuntojen kodikkuuden säilyttämiseksi[60][93][94]. Näyttävin esimerkki tästä on Tuiran kerrostalotyyppi, jossa isojen läpitalonasuntojen molemmin puolin on parveke ja koko parvekkeen levyinen lasiseinä[94].
Pilari-palkkirakenteisissa taloissa asuntojen pohjaratkaisut olivat tyypillisesti avoimia ja muunneltavia, koska kantavia väliseiniä ei ollut. Pientalo Harjussa oli liukuovia ja osa väliseinistä oli lasia.[95] Myös Kaukovainion ja Koskenniskan kirjahyllyrakenteisten kerrostalojen huoneistoissa on avoimen tilan tuntua, sillä pohjaratkaisuissa eri tilojen rajoja on häivytetty[96][60]. Esimerkiksi Koskenniskan kerrostalotyypin neliössä asunnon keskellä on moduuli, joka sisältää vessan, kylpyhuoneen, saunan ja komeroita. Moduulia ympäri kiertämällä siirtyy liukuvasti tilasta toiseen: aulasta makuuhuonekäytävälle, sieltä keittiöön ja ruokailutilaan ja sieltä taasen olohuoneeseen ja takaisin aulaan.[60][53]
Harjun toimiston asuntojen tilaratkaisut ja varustus olivat ajan hermolla. Niissä oli 1960-luvulla muotoutuneen, nykyaikaisen asumisstandardin mukaiset mukavuudet, kuten sisävessa, kylpyhuone ja parveke. Kerrostalosuunnittelussa ihanteena oli valoisa ja tilava läpitalon asunto, jonka keskellä piti olla Harjun opettajan, Otto Iivari Meurmanin sanoin ”turhaa tilaa”, jotta asunto olisi joustavasti kalustettava.[97][98] Vuonna 1971 suunnitelluissa Kaukovainion kerrostaloissa oli isoissa asunnoissa sauna tai varaus saunalle ja lippulaivakohteissa amerikkalaisen muodin mukainen uima-allas[97]. Suomen ensimmäiset kerrostalohuoneistojen saunat olivat valmistuneet pari vuotta aiemmin, vuonna 1969 Espoon Olariin[99].
Edustavia esimerkkejä Harjun toimiston aluesuunnittelusta ovat Kaukovainion itäpuolen kerrostalot ja Pyykösjärven pientalotyyppialue. Molemmissa projekteissa Harjun yhteistyökumppani oli opiskelutoveri yliopistosta, Oulun kaupungin asemakaava-arkkitehti Anna-Maria Kantola.[98][100][101] Alueiden suunnittelussa sovelletut mallit ovat kuitenkin päinvastaiset[102]. Kaukovainiolle suunniteltiin Harjun ja Kantolan opettajan, professori Meurmanin, asemakaavaoppia mukailevaa metsälähiöasumista. Talojen sijoittelu korttelipihojen ympärille oli väljää ja tarkoitus oli, että asuntojen ikkunoista näkyy mahdollisimman paljon mäntymetsää.[98][103] Pyykösjärvellä ihanteena oli ns. kompakti kaupunki -malli, joka ihannoi tiivistä ja modulaarista kaupunkipientaloasumista. Kun alueelta teki tonttivarauksen, sai Oulun kaupungilta käyttöönsä Pientalotyyppi HK 100/120 -piirustukset.[100] Pulpettikattoisessa talotyypissä oli useita erikoisuuksia, kuten se, että kadunpuolen pääjulkisivun muodosti talon pääty sisäänkäynteineen. Suuri keittiö oli valaistu kattoikkunalla.[16]
Simpsin kerrostaloalue (vas.) ja Niittyaron asuntokortteli (oik.) tarjoavat vaihtelevia arkkitehtonisia näkymiä.
Mikäli asemakaava sen suinkin mahdollisti, Harjun toimisto pyrki suunnittelemaan suojaisia pihapiirejä ja korttelipihoja rakennusten sijoittelun, muurien ja muurimaisesti käytettyjen piharakennusten avulla[104] Esimerkiksi Pyykösjärven kaupunkitaloalueella tontin rajalle sijoitettu pientalo muodosti tiilimuurin naapuritalon pihalle[100][16].
Harjun toimisto etsi asuntosuunnittelun uutta suuntaa osallistumalla Pohjois-Suomen ensimmäisille asuntomessuille, jotka järjestettiin vuonna 1976 Niittyarossa. Sinne valmistui omaleimainen luhti- ja rivitalokortteli, As. Oy Niittyapila. Julkisivuverhous on syvän punaista vaakalaudoitusta ja betonirouhepintaa. Rakennusten jäsentely ja sijoittelu on monimuotoista ja tarjoaa vaihtelevia arkkitehtonisia näkymiä.[105] Varsinainen arkkitehtisuunnittelun uusi vapaus koitti kuitenkin vasta 1980-luvulla, kun rakennusten teollinen tuotanto joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi Oulussa. Ns. Oulun koulu vaati, että rakennusten pitää olla monimuotoisia, humaaneja ja yksilöllisiä. Talouden nousukausi mahdollisti käytännössä tällaisen uudenlaisen arkkitehtuurin toteuttamisen.[55] Vuonna 1983 suunniteltu keskustan palvelukeskus oli Harjun toimiston uuden aikakauden avaus. Se oli jyhkeä ja monimuotoinen tiililinna, kuten saman vuosikymmenen aikana valmistunut Oulun oikeus- ja poliisitalo ja 1990-luvulla valmistunut Tuirankartano. Asuntosuunnittelun puolella edustava esimerkki toimiston myöhäiskauden tyylistä on punatiilellä ja valkoisella profiilipellillä verhottu kerrostaloryhmä Simpsintien eteläpuolella.[4][27][106]
Harjun toimiston töitä
Näiden teosluetteloiden tarkoitus ei ole olla kattava listaus Harjun toimiston kaikista aikaansaannoksista. Listaukseen on valittu vain ne kohteet, joilla on todettu olevan rakennustaiteellista tai historiallista merkitystä tai jotka edustavat erityisen hyvin Harjun toimiston työtä eri vaiheissaan.
Harju, Risto: Suunnittelija pohjoisessa. Arkkitehti, 3/1972, s. 20.
Hytönen, Yki & Seppänen, Matti: Tehdään elementeistä: Suomalaisen betonielementtirakentamisen historia. Betonitieto Oy, 2009. Teoksen verkkoversio.
Kaukovainio - Metsälähiön moderni rakennusperintö, Rakennuskannan ja viheralueiden inventointi 2010-11. Oulun kaupungin rakennussuojelutyöryhmä. Oulun kaupunkisuunnittelu, 2011. Teoksen verkkoversio.
Kaukovainion kerrostalot. Arkkitehti, 3/1972, s. 59.
Klubitalon rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy. Oulun Suomalainen klubi & Oulun kaupunki, 2006. Teoksen verkkoversio.
Kosunen, Reetta: Kajaanin kulttuurirastit – Moodle-kurssi matkailunopiskelijoille. Kajaanin ammattikorkeakoulu, 2012. Teoksen verkkoversio.
Koskenniskan kerrostalotyyppi: As Oy Koskenkuohu, As Oy Koskenlaulu, As Oy Koskenlasku, As Oy Koskenparras, As Oy Koskenpauhu, Myllytulli, 1971-1973. Rakennuspiirustukset. Arkkitehtitoimisto Risto Harju Ky. Oulun kaupungin rakennusvalvonta.
Kuokkanen, Petteri: Kuopio-hallin yläpohjan ja seinärakenteiden rakennusfysikaalinen tarkastelu ja korjausvaihtoehdot. Savonia ammattikorkeakoulu, 2011. Teoksen verkkoversio.
Kuopio-halli. Arkkitehtuuriopas – Savo. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA. Viitattu 14.4.2023.
Lauri, Jarkko: Sininen talo harjulla: As. Oy Hiirosharjun rakennushistoriaa ja varhaisia vaiheita vv. 1971–1991. As. Oy Hiirosharju, 2022. Virhe: Virheellinen ISBN-tunnisteTeoksen verkkoversio.
Moilanen, Nina: Kortepohjan asuma-alue: Inventointiraportti 2021. Keski-Suomen museo, 2021. Teoksen verkkoversio.
Mäkiniemi, Kaisa: Pohjois-Pohjanmaan kirkonkylien muuttuva kulttuuriympäristö: Pohjoispohjalaiset kirkonkylät muutosten kuvaajina. Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä ja Haapavesi. Oulun yliopisto, 2012. ISBN 978-951-42-9792-2. Teoksen verkkoversio.
Ouluhallin peruskorjauksen ja laajennuksen hankeselvitys. Oulun kaupunki, 2017. Teoksen verkkoversio.
Oulun koulun kohteet – Inventointi Oulun koulunarkkitehtuurin kohteista Oulussa 2020. Oulun kaupungin kulttuuriympäristötyöryhmä. Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut, Oulun kaupunki, 2020. Teoksen verkkoversio.
Oulun Osuuspankki: Rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Laatio. Oulun kaupunki, 2020. Teoksen verkkoversio.
Oulun Puhelin Oy:n toimitalo. Arkkitehti, 3/1972, s. 56.
Oulun uimahalli, Oulu, Raksila: Rakennuksen ominaispiirteiden selvitys. Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy, 2019. Teoksen verkkoversio.
Oulun uimahalli. Arkkitehti, 8/1975, s. 18-24.
Pientalotyyppi HK 100/120. Arkkitehti, 3/1972, s. 58.
Pohjamo, Ulla: Esikaupunki moniäänisenä kulttuuriperintönä – Oulun Hietasaari. Jyväskylän yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio.
Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 – Hailuoto. Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2015. Teoksen verkkoversio.
Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 – Oulu. Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2015. Teoksen verkkoversio.
Prosenttitaide Oulussa. Prosenttitaidegalleria. Kuivasrannan päiväkoti, Myllyojan terveysasema, Oulun kaupunginarkisto, Värtön ala-aste ja päiväkoti. Oulun taidemuseo, Oulun kaupunki. prosenttitaide.ouka.fi. Viitattu 3.5.2023.
Puolivälinkangas. Rakennuskannan ja viheralueiden inventointi 2012. Oulun kaupungin rakennussuojelutyöryhmä 2012.Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut, Oulun kaupunki, 2012. Teoksen verkkoversio.
Raksilan uimahalli. Arkkitehti, 3/1972, s. 54.
Raksilan urheiluhalli, Oulu, 1985. Rakennuspiirustukset. Arkkitehtitoimisto Risto Harju Ky. Oulun kaupungin rakennusvalvonta.
Salonen, Kari & Keronen, Asko & Lod, Timo: Puuhallin suunnittelu. Esisuunnittelu ja arkkitehtoniset valinnat. Puuinfo oy, 2009. Teoksen verkkoversio.
Seppälä, Pekka: Kertopuupalkkien betoniliitos arinarakenteisessa kupolissa. Diplomityö. Oulun yliopisto, 1985.
Simpsintien kerrostalot. As Oy Simpsintie 3, As Oy Koskela, Kiint. Oy Oulun Sivakka/Koskela, Simpsi, 1986-1988. Rakennuspiirustukset. Arkkitehtitoimisto Risto Harju Ky/Arkkitehtitoimisto Harju & Co. Oulun kaupungin rakennusvalvonta.
Sisustusarkkitehtitoimisto Ervasti Ky: Referenssikohteita. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 24.5.2023.
Takala, Timo: Arkkitehdit kaupunkisuunnittelijoina Pohjois-Suomessa 1965-2015. Arkkitehtiasema Oy, 2016. Teoksen verkkoversio.
Tuiran kerrostalotyyppi. As Oy Itäkangastie 8 ja As Oy Kaarretie 13, Tuira, 1965-1966. Rakennuspiirustukset. Arkkitehtuuritoimisto Harju Karjalainen Salo. Oulun kaupungin rakennusvalvonta.
Valurin kerrostalot: As Oy Valurinkulma, As Oy Valurinlehto, As Oy Valurinmetsä, As Oy Valurinpuisto, Värttö, 1973-1974. Rakennuspiirustukset. Arkkitehtitoimisto Risto Harju Ky. Oulun kaupungin rakennusvalvonta.
Vanhusten palvelukeskus, Nummikatu 24, 1983. Rakennuspiirustukset. Arkkitehtitoimisto Risto Harju Ky. Oulun kaupungin rakennusvalvonta.
