René Eespere (s. 14. joulukuuta 1953 Tallinna) on virolainen säveltäjä. Hän opiskeli Viron musiikkiakatemiassa sävellystä Anatoli Garšnekin johdolla ja valmistui vuonna 1977. Hän täydensi opintojaan vuosina 1977–1979 Moskovan konservatoriossa opettajinaan Aram Hatšaturjan ja Aleksei Nikolajev. Eespere on itse opettanut sävellystä ja musiikin teoriaa Viron musiikkiakatemiassa vuodesta 1979; professori hänestä tuli vuonna 2002.[1]
Eespere nousi julkisuuteen 1970-luvulla esitetyillä allegorisilla pienoisbaleteillaan.[1] Paul Cook luonnehtii säveltäjää Arvo Pärtin ja Heino Ellerin traditioon kuuluvaksi romantikoksi, jonka musiikki ei kuitenkaan kuulosta näiden tyylistä johdetulta. Cookin mukaan Eespere hyödyntää romanttisia keinoja, mutta päivittää niitä tai sekoittaa niihin vanhempia vaikutteita musiikkiin sopivissa kohdissa.[2] Eesperen tyylissä on vihjeitä vanhan rituaalimusiikin, minimalismin ja barokin vaikutuksista. Hänen teostensa joukossa on oratorioita, kamarimusiikkia, musiikkia lapsille ja soitinkonserttoja.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
