Reino Veikko Karvonen (20. marraskuuta 1932 Koivisto – 15. marraskuuta 2007) oli suomalainen kestävyysjuoksija. Hänen päämatkansa oli 3 000 metrin estejuoksu.

Kaarinan Uraa, RU-38:aa ja Porvoon Urheilijoita edustanut Karvonen saavutti SM-pronssia 3 000 metrin estejuoksussa vuonna 1955 edellään veljensä Pentti Karvonen sekä Sven Laine. Maaotteluissa hän edusti Suomea neljä kertaa: vuonna 1955 Tukholmassa Ruotsia vastaan sekä vuonna 1957 Tallinnassa Viroa, Helsingissä Unkaria ja Tukholmassa Ruotsia vastaan. Estejuoksuennätyksensä 8.54,0 hän juoksi vuonna 1959. Hän alitti yhdeksän minuutin rajan ensimmäisen kerran vuonna 1957 kaikkien aikojen viidentenä suomalaisena.

Maastojuoksussa Karvonen saavutti SM-pronssia pitkällä matkalla vuonna 1958 ja syysmestaruuskilpailujen pitkällä matkalla vuonna 1954 (tuona vuonna järjestettiin kahdet SM-kilpailut, keväällä ja syksyllä). Porvoon Urheilijoiden riveissä hän voitti joukkuemestaruuden vuonna 1954 ja hopeaa vuonna 1955 (molemmat pitkällä matkalla) sekä RU-38:n edustajana joukkuehopeaa lyhyellä matkalla vuonna 1957 ja pitkällä matkalla vuonna 1958. Eräästä Tukholman katujuoksun voitosta hän sai erikoisen palkinnon: eturivin paikan nyrkkeilyn EM-otteluun Ingemar Johansson – Henry Cooper.^[1]

• 3 000 metriä: 8.29,2
• 5 000 metriä: 14.39,4
• 10 000 metriä: 30.57,4
• 3 000 metrin esteet: 8.54,0

• Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, s. 420. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8
• Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 403–414. Määritä julkaisija!
• Rantala, Risto – Siukonen, Markku – Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 2, s. 978. (3. painos) Oy Scandia Kirjat Ab, 1981.

• Reino Karvonen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).