Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: esitelmästä tietosanakirjatekstiksi, viitteistys

Rannikkosotilaskotiyhdistys on perustettu 3. marraskuuta 1918 Helsingissä. Sotilaskotisisaret ovat tehneet naisten vapaaehtoista maanpuolustustyötä sotilaiden hyväksi varuskunnissa, sotilaskodeissa, sotaharjoituksissa ja Suomen käymien sotien aikana aina eturintamia myöten.

Yhdistyksen ensimmäisenä työnimenä oli Saaristosotilaiden joululahjakomitea, joka ilmensi helsinkiläisrouvien aloittaman vapaaehtoisen avustustyön tarkoitusta ja tavoitetta ankaran puutteen aikoina. Komiteasta kehittyi sittemmin vuonna 1920 Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistys (RSHY), ja vuonna 1958 yhdistyksen nimi muutettiin Rannikkosotilaskotiyhdistys ry:ksi (RSKY).

Sotilaskotisisarten vaateasun vihreä väri periytyy suomalaisten jääkäreiden sisällissodan aikana käyttämistä sarkaisista univormuista. Heidät tunnistaa edelleenkin vihreästä sisarasusta.

Rannikkosotilaskotiyhdistyksen toiminta- ja työkenttä ei ole muiden itsenäisinä yhdistyksinä toimivien rekisteröityjen sotilaskotiyhdistysten tapaan sidottu yhteen paikkakuntaan tai varuskuntaan. Kaikki rannikon sotilaskotisisaret ovat RSKY ry:n jäseniä, mutta tekevät sisartyötä omien rekisteröimättömien paikallisosastojensa koordinoimina. Niinpä varuskunnan lakkauttaminen ja sisarten joutuminen sotilaskodittomien paikallisosastojen joukkoon voidaan nähdä myös uutena toiminnallisena haasteena rannikkosotilaskotiyhdistykselle ja sen hankolaisille jäsensisarille. Hangon paikallisosasto on tällä hetkellä (2006) vanhin RSKY:n toimivista paikallisosastoista. Hankoa vanhemmat yhdistyksen haaraosastot Viipurissa, Sortavalassa, Käkisalmessa ja Lahdenpohjassa ovat jääneet luovutetuille alueille. Hankokin on ollut luovutettuna ja evakuoituna, jolloin osaston toiminta li runsaan vuoden keskeytyksissä ja "maanpaossa" välirauhan aikana 1940–1941.

Suomen rannikkotykistön historia kertoo Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen, jota nimeä yhdistys käytti aikaisemmin, paikallisosastojen perustamisesta seuraavaa: "Tammikuussa 1920 pidetyssä varsinaisessa yhdistyksen perustavassa kokouksessa päätettiin paitsi jouluilon valmistamista myös muulla tavoin huolehtia toimintapiiriin kuuluvien sotilaiden viihtyisyydestä heidän vapaa-aikoinaan. Päämääräksi tuli silloin "sotilaskoti jokaiselle linnakkeelle ja jokaiseen tukikohtaan". Yhdistyksen ensimmäiset paikallisosastot perustettiin jo vuonna 1920 Sortavalaan ja Viipuriin sekä vähän myöhemmin Käkisalmeen, Hankoon ja Lahdenpohjaan.

Ote RSHY:n hallinnon pöytäkirjasta 29.10.1924 kertoo seuraavaa:

"Hankoon on perustettu haaraosasto, mikä huomattavan innokkaasti on aloittanut toimintansa. Sihteeri toimittaa asiasta uutisen sanomalehtiin ja vastaa Hankon osaston tiedotukseen."

Alueelliseen organisaatioon kuuluneita itsenäisiksi sotilaskotiyhdistyksiksi rekisteröitymättömiä sisarpiirejä kutsuttiin tuolloin 1920-luvulla vielä haaraosastoiksi, mutta vähitellen tuli käyttöön nimitys osasto ja sitten vuodesta 1931 alkaen alettiin RSHY:n paikallisista piireistä ja haaraosastoista käyttää yhä edelleenkin käytössä olevaa nimitystä alaosasto tai paikallisosasto. Tässä tilaisuudessa Hangon kaupungintalolla Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Hangon paikallisosasto juhlii perustamisensa 80-vuotistaivalta. Säilyneen ensimmäisen toimintavuoden toimintakertomuksen 1925 mukaan haaraosasto perustettiin 8.10.1924 Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen Hangon osastoksi.

Koneella kirjoitettu ruotsinkielinen pöytäkirja 8.10.1924 osaston perustavasta kokouksesta silloisessa maankuulussa hankolaisessa Wigrenin kahvilakonditoriassa Vuorikadulla – elokuvateatteri Olympiaa vastapäätä sijainneessa rakennuksessa – on sodan melskeistä ja Hangon evakuointiajasta huolimatta säilynyt. Pöytäkirjasta selviää, että kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kapteenska Inga Petäjäniemi, varapuheenjohtajaksi tohtorinna Gunnel Kumlin, sihteeriksi neiti Aina Sacklen, rahastonhoitajaksi rouva Vilma Lindholm ja muiksi hallituksen jäseniksi tohtorinna Karin Nordlin sekä insinöörinrouva Kiianlinna.

Myös Hangon osaston ensimmäisen toimintavuoden toimintakertomus vuodelta 1925, suomen kielellä laadittuna, on säilynyt käsin kirjoitettuna kappaleena. Sen teksti alkaa seuraavasti: "Toimintakertomus – Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen Hangon osasto perustettiin 8 pv. lokakuuta 1924."

Kertomuksessa selvitetään varsin tarkasti osaston kuluneen vuoden toiminta sekä mm, että johtokunta oli kokouksessaan syyskuun 24. päivänä 1925 valinnut neiti Sacklenin tilalle sihteeriksi Anna Palmenin ja päättänyt pitää vuosikokouksen 29. päivänä samaa kuuta Kaupungintalolla. Toimintakertomuksen on käsin kirjoittanut ja allekirjoittanut sihteeri Anna Palmen.

Hangon osaston ensimmäisestä puheenjohtajasta Inga Petäjäniemestä tiedetään, että hänen miehensä Aarne Petäjäniemi oli filosofian maisteri vuodelta 1912 ja silloin vuonna 1924 kapteeni ja Russarön linnakkeen ensimmäinen päällikkö, joka myös "vikareerasi" aika ajoin patteriston sen aikaista komentajaa majuri Olinia.

Linnakkeiden päälliköt käyttivät toisistaan leikillisiä ja vertauskuvallisia nimiä, jotka hyvin kuvasivat heidän eristettyä, yksinvaltiasta ja ehdotonta esimiesasemaansa saarilinnakkeillaan, jotka olivat heidän sotilaallisessa käskyvallassaan kuin entisajan läänitykset. Petäjäniemen kerrotaan olleen ensimmäinen "Russarön ruhtinas". Vastaavasti "Örön herttua" oli luutnantti Sarasto, "Utön kreivikuntaa" hallitsi luutnantti Hasselbladt ja kaukaisimman Lypertön linnakkeen herrana vaikutti jääkärikapteeni Sandström. He hallitsivat näitä "läänityksiään" usein yksin ja ilman upseerialaisia.

Silloiset ajanhengen mukaiset muistelmakirjoitukset eivät kuitenkaan mainitse mitään siitä, että kutsuttiinko Russarön ruhtinaan puolisoa Inga Petäjäniemeä rouvaspiireissä vastaavasti Russarön ruhtinattareksi, ja muiden linnakkeiden lääninherrojen puolisoja herttuattariksi, kreivittäriksi jne. Linnakkeilla oli toki jo silloin venäjänvallan upseereiden perintönä upseeriklubeja, keilaratoja biljardipöytiä yms., ja aivan varmasti siellä toimi myös sivullisilta suljettuja skruuvi- ja muita korttiporukoita. Lienee hyvä muistaa se, että kaikkea silloista kerho-, kahvila- ja seurapiiritoimintaa sääteli tuolloin voimassa ollut kieltolaki. Kieltolaki oli astunut voimaan 1.6.1919 ja se päättyi vasta 5.4.1932.

1.8.1921 perustettu Turun Erillinen Patteristo sai ensimmäiset "omat" rannikkotykistöupseerinsa maaliskuun viimeisenä päivänä 1922, jolloin palvelukseen astui kadettikoulusta kolme vastaleivottua Suomen armeijan vänrikkiä.

Alussa yhdistyksen puuhanaiset ja upseereiden rouvat saivat joissain kasarmeissa käyttöönsä huoneen tai nurkkauksen, jonka he kunnostivat asevelvollisina palvelevien varusmiesten vapaa-aikojen viettopaikaksi. Helsingissä toimiva yhdistys tilasi niihin sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja ja muuta viihdykettä. Seuraava muoto yhdistyksen toiminnassa oli ns. lukutupien perustaminen linnakkeille, joista ensimmäinen avattiin heinäkuussa 1923 Örön linnakkeella Hangon patteriston alueella. Samana vuonna avattiin myös Russarössä lukutupa. Yhdistyksen ylläpitämien lukutupien kahvinurkkauksia voidaankin pitää niinä historiallisina nurkanvaltauksina, jotka loivat edellytykset varsinaisten linnakesotilaskotien ja kanttiinien perustamisille ja rakentamisille syrjäisimpiinkin linnakesaariin.

Organisaatioterminologia on yhdistysten, järjestöjen ja eri yhteisöjen kohdalla ollut kuluneiden runsaan 80 vuoden aikana varsin kirjavaa. Esimerkkinä RSHY:n alueorganisaation sotilaskotiyksiköistä käytettyjä nimitermejä ja vuosilukuja: Sortavalan haaraosasto 1921-30, Sortavalan paikallisosasto 1931-45, Laatokan 5. lohko, Hangon haaraosasto 1924–1930, Hangon paikallisosasto 1931–1940 (osasto lopetti toimintansa talvisodan jälkeen 1940, kun Hanko luovutettiin Neuvostoliitolle), jatkosodan aikana 1941–1944 käytettiin nimitystä Hangon alue aina vuoteen 1948, koska Hangon mottia vartioimassa olleiden joukkojen parissa toimi lyhytaikaisesti yli puolisen sataa rintamasotilaskotia, mm. ruotsalaisten vapaaehtoisten oma ruotsalainen sotilaskoti.

Edelleen nimitermejä: Hangon paikallisosasto 1949, Hangon piiri 1950–1954, kokonaan uutena terminä Hangon alaosasto 1955–1957 ja sitten vuodesta 1958 alkaen jälleen Hangon paikallisosasto. Talvi- ja jatkosodan aikana koko sotilaskotitoiminnan valtakunnallinen organisaatio koki melkoisia muutoksia. Sotilaskotiliitto johti toimintaa koko valtakunnassa, kuten se tekee nykyisinkin. Mutta sen alajohtoportaina toimivat sodan aikana sotilaskotikeskuselimet eli SKE:t. Hangon motin – Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen laivasto- ja lentotukikohdaksi luovutetun Hangon vuokra-alueen rajojen vartiointiin osallistuneiden joukkojen parissa toimi jatkosodan alkamisvuonna 1941 kaikkiaan runsaat 70 sotilaskotia ja kanttiinia. Ne eivät kaikki olleet suinkaan rannikkosotilaskoteja, vaikka toimivatkin Hangon alueen nimikkeen alla. Sotilaskotisisar Eija Paanasen kirjoitus kertoo hyvin rannikkosotilaskotitoiminnan laajuudesta sotien aikana. Hän kertoo: "Rannikkosotilaskotiyhdistyksellä oli kiinteiden sotilaskotien lisäksi Laatokan ja Syvärin rintamalinjoilla satoja myyntipisteitä ja kanttiineja, joihin puheenjohtaja Anna-Liisa Rewell (RSKY:n pj 1929–1962) teki yhdistyksen tarmokkaan taloudenhoitajan Fanny Ohtolan kanssa tarkastusmatkoja.

RSKY:n historiakirjaan 1918–1993 on kirjattu Hangon paikallisosastojen puheenjohtajat, tosin vasta vuodesta 1933 alkaen, ja tämä "myöhäinen ajankohta" juontunee siitä, että Hangon haaraosasto toimi alkuvuosina RSHY:n piiriin kuuluvana itsenäisenä sotilaskotiyhdistyksenä Viipurin, Sortavalan ja Lahdenpohjan yhdistysten tapaan aina vuoteen 1933, jolloin ne kaikki vielä itsenäisinä sotilaskotiyhdistyksinä liittyivät jäseniksi Sotilaskotiliittoon. RSHY ry. oli liittynyt Sotilaskotiliittoon jo vuonna 1927. Syy siihen, että eräät Helsingissä toimineen RSHY:n kaukaiset haaraosastot Karjalassa ja Hangossa toimivat tuolloin itsenäisinä yhdistyksinä on tuntematon, mutta silloisilla sotilaskotiyhdistysten saamilla huomattavilla valtionavustuksillakin saattoi olla merkityksensä asiassa. Sitä jaettiin vain itsenäisille yhdistyksille.

Rannikon sotilaskodeilla ja kanttiineilla ja niiden parissa eri paikkakunnilla vapaaehtoista ja palkatonta organisoitua sisartyötä tehneillä sisarpiireillä, haaraosastoilla, alaosastoilla ja paikallisosastoilla on periaatteessa ainakin perustamisajallisesti omat toisistaan jonkin verran eriävät historiansa, vaikka työkenttä on ollut sama. Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen johtamia ja ylläpitämiä lukutupia ja sotilaskoteja palkattuine taloudesta vastuussa olevine sotilaskodinhoitajineen on ollut linnakkeilla ja rannikkopaikkakunnilla toiminnassa jo ennen paikallisten vapaaehtoista sisartyötä tekevien osastojen syntymistä. Linnakesotilaskoteja on pyritty ylläpitämään niiden kannattamattomuudesta huolimatta syrjäisimmilläkin paikoilla, ja pieniinkin leiriharjoituksiin on saatu leirisotilaskoti tai kanttiini. Tämän on mahdollistanut vapaaehtoinen palkaton sisartyö. Rannikkosotilaskotisisaret ovat lisäksi osallistuneet laajalti sisarpäivystyksiin muiden joukko-osastojen sotilaskodeissa, linnakkeilla ja harjoituksissa

RSKY:n historian vaiheista voidaan todeta rannikkosotilaskotiyhdistyksen toimintaan ja organisaatioon liittyvän erikoispiirteen. Yhdistys ei harjoita sotilaskotitoimintaa paikallisina rekisteröityinä yhdistyksinä, vaan toimii hajautettuina paikallisosastoina koko pitkällä rannikolla. Tämä joustava ja paikkakuntasidonnaisuudesta vapaa organisaatiomuoto on osoittanut toimivuutensa niin sodan melskeissä kuin rauhanajan joukkojen piirissä. Se on kestänyt raskaat alueluovutukset ja mittavat joukkojen ja varuskuntien uudelleenjärjestelyt. Rannikkosotilaskotiyhdistys on kriisiaikoina ja tilanteen niin vaatiessa kyennyt aina ns. polkaisemaan maasta sotilaskotitoimipisteitä ja palveluja sinne, missä Puolustusvoimat ovat niitä kulloinkin tarvinneet.

RSKY:n varapuheenjohtaja Eija Paananen kirjoituksessaan "85 vuotta sotilaskotityötä rannikolla ja saaristossa" (UudSle,vuosijulkaisu 2003) selvittänyt yhdistyksen toimialueen ja organisaation seuraavasti: "Rannikkosotilaskotiyhdistyksen toimialue kattaa merivoimien joukko-osastojen sijoitusten mukaisesti rannikon aina Raumalta Kotkaan saakka. Selkämeren, Turun, Hangon, Upinniemen, Suomenlinnan, Loviisan ja Kyminlinnan paikallisosastot muodostavat yhdistyksen, jossa on n. 500 vapaaehtoista jäsentä. Yhdistyksellä on toimintaa 10 sotilaskodissa ja kahdessa laivakanttiinissa. RSKY:n palveluksessa on artikkelin kirjoittamisen aikaan (v. 2003) 37 palkattua työntekijää".

Hangon Rannikkopatteriston viettäessä 15-vuotisjuhliaan vuonna 1936 – silloin nimellä 1.Erillinen Rannikkotykistöpatteristo – kirjoitti sotilaspastori E Alitalo sotilaiden sielunhoitoon ja koulutukseen liittyvistä tärkeimmistä tekijöistä seuraavasti: "...Bland dessa vänner ville jag först och främst nämna Föreningen för Kustsoldaternas väl, Hangö avdelning. Med tacksamhet minnas sektionen f.d. och nu i tjänst varande värnpliktiga det arbete, som nämnda förening dem till godo utfört. Och i denna tacksamhet instämma säkert även de värnpliktigas föräldrar. Ett bevis för denna de värnplikitigas tacksamhet var den stora, vackra rosenkrans, som nyligen av de värnpliktiga nedlades på överstinnan Olins grav, hon, som så många år med kärlek arbetat för kustsoldaterna."

Everstinna Helfrid Olinin, o.s. Forsberg, monivuotisesta sotilaskotityöstä emme tiedä juuri mitään. Kirkonkirjojen mukaan hänet oli vihitty avioliittoon vänrikki Jarl Christer Olinin kanssa vuonna 1919 ja että hän muutti vuonna 1926 Hiittisistä Hankoon, jossa hän jo vuoden 1936 kesäkuun 23. päivänä kuoli. Muutto lienee tapahtunut patteriston esikunnan ja komentajan siirtyessä Öröstä Hankoon vuonna 1926, siis pari vuotta sen jälkeen kun Hankoon oli perustettu sotilaskotisisarten osasto.

RSHY:n ensimmäinen lukutupa – sotilaskodin edeltäjä – perustettiin heinäkuussa 1923 Bengtskärin majakkasaaren länsipuolella sijaitsevalle Örön linnakkeelle. Samana vuonna myös Russarön linnakkeella avattiin lukutupa. Hangon Rannikkopatteriston joukko-osastohistoriasta tiedämme, että 1.8.1921 perustetun Turun Erillisen Patteriston joukot toimivat kaikki aluksi jo vuodesta 1918 alkaen Örön linnakkeella, n. 35 km Hangosta länteen sijaitsevalla suurella ja luonnonkauniilla Hiittisiin kuuluvalla linnakesaarella. Talvella 1922 sai Russarön linnake vasta ensimmäisen patterimiehityksensä kun vastaperustetun patteriston 1. Patteri marssi jäitse tuon 40–50 km pitkän matkan Öröstä Russaröön. Patteriston esikunta sijaitsi silloin Örön linnakkeella. Patteriston ensimmäisenä komentajana toimi vuoteen 1923 asti kapteeni Nylund. Hänen jälkeensä komentajaksi tuli Jarl Christer Olin, joka toimi patteriston komentaja yhtäjaksoisesti 17 vuotta. Patteriston esikunta muutti vuonna 1926 Öröstä Hankoon.

Samoin kuin Suomen Armeija, sotilaskoditkin joutuivat liikekannalle sotien aikana. Suuri osa rannikkosotilaskodeista sijaitsi ulkolinnakkeilla, jotka heti sodan puhjettua joutuivat toimimaan rintamakoteina. Nämä rannikkolinnakkeiden ja mannervaruskuntien kiinteät sotilaskodit toimivatkin heti alusta alkaen keskuskoteina, joista käsin toiminta tilanteen mukaan ulotettiin saaristoon ja maastoon pieninä "sotapesinä". Täällä Hangon alueella toimi talvisodan aikana seitsemän sotilaskotia. Talvisodan jälkeen Hanko ja sen lähialueet evakuoitiin ja luovutettiin Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi maaliskuussa 1940.

Sotilaskotityön 20-vuotishistoria vuodelta 1941 kertoo tästä seuraavasti: "Lännessä joutui RSHY luopumaan Hangon lohkolla Russarön suuresta kodista sekä Hangon kaupungissa toimineista Gunnarstrandin, Breidablickin ja villa Korsikan samoin kuin kolmesta majoituspaikkoihin sijoitetuista sotilaskodista. Lappohjaan jäi oma sotilaskotirakennus, samoin Hästö-Busön saarelle talvisodan aikana rakennettu kaunis ja uusi parakkikoti. Yhdistys menetti talvisodassa kaikkiaan 106 toimipaikkaa ja sotilaskotia, joista yhdistys oli omistanut 12 rakennusta. Hangon paikallisyhdistys lopetti toimintansa heti välirauhan solmimisen jälkeen."

"Jatkosodan puhjettua kasvoi rannikkosisarten joukko vapaaehtoisten myötä jo ensimmäisen sotavuoden 1941 aikana toiselle tuhannelle, pysyi saman suuruisena sodan ajan ja laski rauhan palattua jälleen sotia edeltäneelle tasolle. Vuonna 1945 RSHY:n jäsenmäärä oli 580 sisarta".

Venäläiset evakuoivat Hangon tukikohdan meritse Kronstadtiin joulukuun alussa 1941 ja suomalaisten joukkojen ottaessa miinoitetun ja ansoitetun Hangon haltuunsa tulivat myös sotilaskodit ensimmäisten joukkojen mukana takaisin Hankoon sijoittuen entisille toimipaikoilleen.

RSHY:n sodanaikaisen toiminnan laajuutta kuvaa historiakirja seuraavasti: "Vuoden 1941 lopulla oli RSHY:n sotilaskotiverkosto saatu laajenemaan koko pitkälle merirajalle Pohjanlahdelta Itämereen, Suomenlahden, Laatokan ja Syvärin kautta Ääniselle. Petsamon vartioaluksilla olevat kanttiinit mukaan luettuina oli yhdistyksellä maan pohjoisin, läntisin, eteläisin ja itäisin sotilaskotitoimipaikka hoidettavanaan. Sotilaskotitoimipaikkoja oli rannikkojoukkojen piirissä kaikkiaan 550; sotilaskoteja 339, kiertäviä koteja 10 ja huoltokohteita 201. Leipomotuotteiden saamisen turvaamiseksi yhdistys perusti keskuskotien yhteyteen omia leipomoita, joita oli jo ensimmäisen sotavuoden lopulla toiminnassa 12".

Sodan jälkeen sadat sotilaskodit joutuivat lopettamaan toimintansa, mutta yhdistyksen toiminta ei siitä lamaantunut. Sotilaskoteja ylläpidettiin kannattamattomuudesta huolimatta ja uusia avattiin siellä täällä paikallisen tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. V. 1945 RSHY sai tehtäväkseen huolehtia miinanraivaajien viihtyisyydestä. Tästä tulikin varsinaisen sotilaskotityön rinnalla yksi tärkeimmistä yhdistyksen työmuodoista sotavuosien jälkeen. Yhtenä tämän työn keskuksena toimi Hangon keskuskoti. Hangon sotilaskotisisaret toimivat erityisen ansiokkaasti jatkosodan aikana ja sen jälkeen sotavankeudesta palanneiden suomalaisten hyväksi Hangon Tulliniemessä sijainneella vankien kotiuttamisleirillä. Sotavankiyhdistys teki 1970-luvulla vierailun Hankoon ja sen yhteydessä sotavankeudessa olleet suomalaiset sotilaat osoittivat kiitoksensa Hangon paikallisosastolle siitä työstä jota sotilaskotisisaret olivat tehneet heidän hyväkseen jakamalla heille silloin vaatteita ja muuta heidän kipeästi tarvitsemiaan tarvikkeita. Kiitoksena sotavankiyhdistys luovutti paikallisosastolle kirjallisuutta.

Vuonna 1948 yhdistyksen täyttäessä 30 vuotta toiminta oli jo melkein palautunut rauhanaikaisiin uomiinsa. Yhdistys sai monin tavoin kokea kuinka sen toiminnalle annettiin arvoa sekä päällystön että miehistön keskuudessa. Tänä samaisena vuonna yhdistys sai hoitoonsa myös Suomenlinnan sotilaskodin. Yhdistyksen hanke uuden ajanmukaisen sotilaskodin saamisesta Russarön linnakkeen palaneen sotilaskodin tilalle toteutui vuonna 1950.

Sotien päätyttyä Sotilaskotiliiton toiminta palasi rauhanaikaisiin muotoihin. Tällöin korostui yhteistoiminta puolustushallinnon kanssa. Sotilaskodit toimivat omissa osin puutteellisissa ja ahtaissa tiloissa. Erityisen merkittävä olikin puolustusministeriön ja sotilaskotiliiton v. 1956 solmima sopimus, jonka mukaan ministeriö sitoutui rakentamaan sotilaskodit varuskuntien uudistusten yhteydessä. Tänään sotilaskodit ovat hyvässä kunnossa peruskorjatuissa tiloissa.

Sotilaskotiyhdistykset ovat vuosien varrella saaneet puolustushallinnolta oikeuksia ja etuuksia, joihin kuuluu yksinmyyntioikeus varuskunnissa ja harjoituksissa, tilojen saaminen korvauksetta sekä ajoneuvoihin liittyvät kuljetus-, huolto- ja korjauspalvelut. Myönnetyt etuudet turvaavat sotilaskotien toimintaedellytykset.

Sotilaskotitoiminnan onnistuminen on edellyttänyt liitolta ja yhdistyksiltä voimakasta panostusta jäsentensä ja työntekijöittensä kouluttamiseen ja koko toiminnan kehittämiseen. Työn on seurattava aikaansa nuorison odotusten muuttuessa. Siinä Sotilaskotiliitto onkin onnistunut erinomaisesti. Vaikka kahvi ja munkki ovat edelleen sotilaskotien perustuotteita on ollut pakko panostaa myös uusiin tuotteisiin. Sotilaskotiliitto on Suomen vanhin maanpuolustusjärjestö, joka päätehtävänsä lisäksi on aktiivisesti mukana vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittämisessä ja naisten kriisiajan valmiuksien luomisessa. Liiton jäsenmäärä on nykyisin n. 7500 sisarta ja palkattua henkilöstöä on vajaat 300 ja sen jäsenten tekemät vapaaehtoistyön tunnit ovat yli 230 000.

RSKY:n toiminta on kuluneina 85 vuotena ennättänyt kiteytyä määrättyihin muotoihin, mutta sodista, pula-ajoista ja yhteiskunnan muutoksista huolimatta rannikon vihreiden sisarten toiminta ei ole jäänyt kehityksestä jälkeen. Yhdistyksen ylläpitämien sotilaskotien palvelutaso on nykyään valtavan monipuolista sisältäen perinteisten kahvimunkkien, kirjaston ja muiden kanttiinipalvelujen lisäksi mm. uudenaikaisimmat atk-laitteet Internetyhteyksineen. Yhdistys on syntynyt, kasvanut ja kehittynyt puolustusvoimien rinnalla naisten vapaaehtoiseksi työksi sotilaiden hyväksi, ja niin se tulee varmasti vastaisuudessakin toimimaan.

Örön linnakkeella avattiin lukutupa heinäkuussa 1923. Siitä alkoi säännöllinen sotilaskotitoiminta lounaissaaristossa. Talvisodan alla Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistys perusti Turkuun Pansion sotilaskodin. RSHY:n Turun piirin itsenäinen toiminta alkoi käytännössä elokuussa 1940. Merivoimia palveleva sotilaskotitoiminta laajeni Turun kaupungissa sekä käynnistyi laajassa lounaissaaristossa sekä Selkämeren alueella. Turun paikallisosasto tosin laskee toimintansa alkaneen helmikuussa 1941, jolloin Keskussotilaskoti aloitti Turussa. Jatkosodan aikana RSHY:n Turun piiri piti yllä lukuisia sotilaskoteja laajalla toiminta-alueellaan, käynnisti myös Ahvenanmaan sotilaskotityön sekä ulotti toimintansa uloimmille vartioasemille saakka.

Sotien jälkeen Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen Turun piiri hoiti sotilaskotitoimintaa vaikeissa oloissa Turun kaupungissa ja koko laajassa saaristossa. Sotilaskotien merkitys oli erityisen suuri raskaassa miinanraivausoperaatiossa. Vuonna 1956 Turun piiri jakaantui Turun, Uudenkaupungin ja Rauman paikallisosastoihin. Turun paikallisosasto on palvellut uskollisesti kaikissa niissä lukuisissa toimipisteissä, joissa merivoimat ja rannikkotykistö on toiminut.

Vuosikymmenien kuluessa meripuolustusjoukkojen ryhmitys on muuttunut useita kertoja. 1970- ja 1980-luvuilla toimintaa leimasivat suuret saaristossa järjestetyt harjoitukset leirisotilaskoteineen. Ikäluokkien pienetessä perinteinen sotilaskotityö jatkuu leireillä ja varuskunnissa. Sisaret ovat suorittaneet vapaaehtoista maanpuolustustyötä osallistumalla yhteiskunnan muuhun toimintaan. Vuoden 2005 loppuun mennessä Merivoimat on supistanut asteittain toimintaansa etenkin saaristossa. Turun paikallisosaston kiinteiksi toimipaikoiksi ovat jääneet Pansio ja Gyltö. Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Turun paikallisosasto ja sitä edeltänyt Turun piiri on kuitenkin aina ollut ja on edelleenkin rannikkosotilaskotijärjestön laajin ja myös eniten haasteita antava toiminta-alue.

Tämä teksti pohjautui majuri evp Kaarle Langen pitämään esitelmään RSKY:n Hangon paikallisosaston 80-vuotisjuhlassa Hangon kaupungintalolla 31.10.2004. Esitelmän lähteinä käytetty mm.

• Kirjoittajan omat muistiinpanot, 1.ErRtPsto 1921–36 (Puromiehen kirjapaino Hki 1936), RSHY 1918–58 (SKK Hki 1958),
• Sotilaskotisisaret sodassa (Tekstitaso Oy Tampere 2003),
• Suomen tykistökoulu (SRKp Pieksämäki 1957),
• Suomen rannikkotykistö (RtUY Helsinki 1959),
• RSKY 1918–93 (Visa Auvinen Turku 1993),
• Sotilaskotityötä rajoillamme (PunaMusta Joensuu 1996),
• Hangon kahviloita, ruokaloita …(Tammisaaren kirjap 1994),
• 20 vuotta sotilaskotityötä 1921–41 (Helmi Virkkunen Helsinki 1941),
• Maija Lyytikäinen: Sotilaskotityötä 75 vuotta Hangossa (UuDSLE vuosijulkaisu 1999),
• Eija Paananen: 85 vuotta sotilaskotityötä rannikolla ja saaristossa (UudSlE vuosijulkaisu 2003),
• Hangon paikallisosaston "arkistolaatikko" Russarössä.
• Erkki Marttilan käsikirjoitus "Lannistumattomat vihreät sisaret – RSKY:n Turun paikallisosasto 1940–2005"