Elokuva edustaa Suomessa harvinaista salonkielokuvaa. Se herätti kahdenlaista paheksuntaa. Ensinnäkin kameroiden vientiä hautausmaalle pidettiin vainajien rauhan häpäisemisenä, ja uhkana oli jopa oikeusjuttu. Toiseksi elokuvan sukurutsa-aihetta paheksuttiin.[2]
Elokuva kuuluu Yleisradion vuonna 2009 käynnistämään Mykkä valo -hankkeeseen. Yleisradio on tilannut viideltä suomalaiselta säveltäjältä uuden musiikin hankkeeseen kuuluviin viiteen suomalaiseen mykkäelokuvaan. Yleisradio ja Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA) ovat yhteistyössä restauroineet elokuvan, ja se esitetään hankkeessa pitkänä versiona, jollaisena sitä ei ole aiemmin nähty. Sarjaan kuuluvat lisäksi elokuvat Ollin oppivuodet (1920) ja Noidan kirot (1927) sekä Kurt Jägerin ohjaama Elämän maantiellä (1927) sekä Axel Slangusin ja Wilho IlmarinTukkijoella.[3][4] Mykkä valo -esityssarjan yhteydessä elokuvaan on säveltänyt musiikin Lotta Wennäkoski[5].
Kriitikoiden aikalaisarviot olivat lähes järjestään myönteisiä. Ainoastaan suomalaiskansallisuuden puute on saanut ristiriitaisesti paitsi kehua myös moitetta.[6]
Myöhemmin myönteinen linja jatkuu: televisioesityksen yhteydessä on todettu, että Tallroth on saanut kuviin lähes taianomaista voimaa. Lotta Wennäkoski on säveltänyt elokuvaan uuden musiikin, ja eräs arvio siitä on, että se on vakuuttavaa mutta irrallaan elokuvan tapahtumista ja tunnelmista.[7]
