Ensimmäiset tiedot Ragvaldsista ovat 1540-luvulta Kustaa Vaasan maakirjoissa. Viimeinen yksityinen omistaja oli Bertil Malmström (1900-1982). Hänen kuoltuaan tilakeskuksen alueesta muodostettiin kunnallinen museo Kirkkonummelle.[1]
Ragvaldsin tila kuuluu Överbyn kylään, joka on Kirkkonummen vanhimpia tunnettuja kyliä. Kylän varhaisimmista vaiheista ei nykyisin tiedetä kovinkaan paljon. Tiedetään, että alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, ja että sitä on viljelty 1300-luvulta lähtien. Tuolloin kylä kuului kirkkoherra Ervastille. Hänen kuoltuaan piispa Hemming määräsi alueen Turun tuomiokirkon rakennusrahastolle, jonka hallinnassa kylä pysyi viisi vuotta. Tämän jälkeen se siirtyi piispan määräyksestä Överbyn Petrus Nichilssonille ”ikuiseksi omaisuudeksi”. Seuraavan kerran Överbyn kylä esiintyy kirjallisissa lähteissä Kustaa Vaasan maakirjoissa vuodelta 1540, jolloin Ragvaldsin tila myös mainitaan ensi kerran.[2]
Ragvaldsin ikää ei voi tarkasti määritellä lähteiden puuttuessa. On mahdollista, että tilan historia on Jöns Ragvaldsonin aikaa 1540 vanhempikin. Vanhin arkeologinen löytö on tilan alueelta löydetty kivikautinen kaksoistaltta. Nimensä tila sai Jöns Ragvaldsonin isän Ragvald-nimisen talonpojan mukaan. Ragvald-nimi juontaa juurensa muinaisskandinaavisesta erisnimestä Ragnvaldista, jonka osat merkitsevät "jumalallista neuvoa", "valtaa" ja "jumalan neuvoilla hallitsevaa"[2].
Ragvaldsia viljeli sama suku ainakin 1500-luvulta vuoteen 1982. Tosin vuosina 1592–1625 tila oli merkitty autioksi maakirjoissa. Varmuudella ei voida sanoa oliko tila autio, sillä oli tavallista, että tila merkittiin autioksi, jos ei veroja pystytty maksamaan. Tämä ei tarkoita, etteikö tila olisi ollut asuttu. Vuosisadan vaihteessa 1700–1800 Carl Gabrielsson Öfverström oli Ragvaldsin isäntänä. Pitkään oletettiin sukulinjan sammuneen Carl Gabrielsson Öfverströmin myötä. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että Carl Gabrielsson vaihtoi sukunimekseen Öfverström ja näin ollen sama suku piti yhä tilaa hallussaan.[2]
Vuosi 1918 Kirkkonummella
Bertil Malmströmin lapsuuden aikaan venäläistäminen oli ankarimmillaan. Ensimmäinen maailmansota 1914–1917 keskeytti venäläistämisen. Suomessa elettiin rauhanaikaa, mutta vallankumous Venäjällä ja sen jälkimainingit vaikuttivat ratkaisevasti itsenäisen Suomen ensimmäisiin vuosiin. Kirkkonummen suojeluskunta Sigurdskåren [3][4] perustettiin 25.1.1918 eläinlääkäri Åströmin ja tuomari Palmgrenin toimesta. Vanhempi veli Gustav Malmström oli aktiivinen Sigurdskårenin jäsen, kun taas Bertil ei kuulunut suojeluskuntaan. Tammikuun lopussa punaiset toivat tykkinsä Ragvaldsin pelloille ja ampuivat sieltä kohti valkoisten tukikohtaa Sigurdsissa. Suojeluskunta joutui perääntymään metsien kautta rannikkoa kohti. Epäonnistunut hyökkäys Mac Elliottin linnoitukseen Mäkiluotoon johti 500 miehen vangitsemiseen. Osa onnistui pakenemaan, mutta heidät vangittiin uudestaan myöhemmin ja vietiin Helsinkiin Svenska Reallyceumiin tilapäiseen vankilaan. Gustav lähetti vankilastaan Helsingissä Bertilille kortteja, joissa hän neuvoi tilan hoidossa. Gustav vapautettiin 14.4 1918 ja hän palasi kotitilalleen. Saman vuoden lopussa Gustavin ja Bertilin isä Fredrik Wilhelm Malmström kuoli, ja tila jäi jakamattomana perillisille. Amanda Malmström kuoli 1938, jolloin Gustav ja Bertil perivät tilan. Gustav oli jo 1917 ostanut itselleen tilasta osan, Lustbackan, ja asui siellä vaimonsa kanssa, kun taas Bertil jäi kotitilalle.[2]
Vuokrakausi 1944–1956
Toisen maailmansodan jälkeen Porkkala vuokrattiin Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Kirkkonummen ja Siuntion eteläosat ja koko Degerbyn kunta kuului vuokrattavaan alueeseen. Ragvalds jäi vuokra-alueelle ja evakuoitiin. Gustav ja Bertil ostivat pika-asutustilan Espoon Träskbystä ja jatkoivat maanviljelyä. Ragvaldsin rakennuksia käytettiin asuntoina vuokrakauden aikana ja rakennukset olivat kohtuullisessa kunnossa vuokrakauden päätyttyä. Gustav ja Bertil lunastivat yhdessä kotitilansa takaisin ja myivät tilansa Espoossa. Gustav Malmström kuoli 19.4.1968 ja hänen vaimonsa myi vuotta myöhemmin Lustbackan Bertilille. Bertil Malmström kuoli 1982 ja talonpoikaissuku, joka oli viljellyt Ragvaldsia 1540-luvulta lähtien, sammui.[2]
Rakennukset ja näyttelyt
Tilan rakennukset ovat peräisin pitkältä ajalta. Päärakennus ja luhtiaitta rakennettiin 1812-20, kun taas riihi, viljavarasto ja maakellari ovat mahdollisesti 1700-luvulta. Tilaa halkovan tien pohjoispuolella sijaitseva navetta ja eteläpuoleinen pieni piharakennus ovat 1900-luvun alusta. Puimala ja vaunuvaja rakennettiin vuokra-ajan jälkeen 1950-luvulla.[2]
Päärakennus
Nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa. Rakennus korjattiin Porkkalan vuokrakauden jälkeen, kun Bertil Malmström palasi evakosta. Rakennus on säilytetty sisustukseltaan sellaisena kuin se oli viimeisen omistajan Bertil Malmströmin eläessä. Päärakennuksen näyttely on autenttinen, sillä Bertil oli säästäväinen vanhapoika, ja niinpä hänen vanhempiensa 1800-luvulla hankkimia huonekaluja on edelleen jäljellä salissa, kamarissa ja tuvassa. [5]
Renkitupa
Päärakennuksen vieressä oleva harmaa renkitupa on peruskorjattu toimintatilaksi, jossa voidaan järjestää toimintaa pienille ryhmille. Renkituvassa järjestetään tilauksesta museopajoja pienille ryhmille, esim. koulujen ja päiväkotien lapsiryhmille. Museopajojen teemoina ovat mm. "Kasvikaverit", "Miten ennen asuttiin" ja "Mistä vaatteet tulevat".
Renkitupa toimii Kasvitarhan Ystävien toiminnan tukikohtana.[6][7]
Eliasvillan
Överbyntien pohjoispuolella, hieman länteen päin sijaitsee Eliasvillan. Eliasvillan on syytinkitupa, jonka rakensi Bertil Malmströmin setä Elias 1800-luvun lopulla. Vuokrakauden aikana Eliasvillanin ulkorakennus muutettiin asunnoksi. Hataran hirsirakennuksen seinät on vuorattu pahvilla ja tapeteilla, joissa on paloja venäjänkielisistä lehdistä. Sähköt vedettiin lähistöllä kasvavien puiden kautta ja joissa on yhä nähtävissä jäänteitä vedoista. Rakennuksessa ja sen pihapiirissä voi tutustua alueen evakuointiin, elämään vuokrakauden aikana ja tunnelmiin alueen palautuksen yhteydessä Porkkalan vuokrakauden näyttelyssä, mikä koostuu vanhoista esineistä, valokuvista ja asiakirjoista.[8]
Kurkistusnäyttely
Ragvaldsin museoalueen erikoisuutena on ympärivuorokautinen Kurkistusnäyttely[9]. Navetan ikkunoista kurkistamalla voi nähdä kaksi vuokrakaudelta peräisin olevaa maalausta[10].
Kulttuurimaisema
Ragvaldsin museoalueella suositaan perinteiseen maatalousympäristöön liittyvää kasvillisuutta. Pihapiirissä kasvaa vanhoja koristekasveja sekä kulttuurin seuralaiskasveja. Tien pohjoispuolinen ketoriihen edustalla pyritään elvyttämään täyteen kukkaloistoonsa. Piennarkasvit, kuten mäkitervakko ja matarat, antavat väriä Överbyntien varteen. Lammashakaa pidetään avoimena raivaamalla vesakkoa, siten puistometsän kasvillisuus pysyy monipuolisena.[11]
Kasvitarhassa päärakennuksen eteläpuolella esitellään vanhoja viljelykasveja sekä hyötykasveja. Vuosittain vaihtelevassa kasvilajistossa on erilaisia ravintokasveja sekä mauste- ja lääkeyrttejä ja kuitu- ja värjäyskasveja.[2]
Luontopolku
Ragvaldsin luontopolku esittelee kulttuurimaisemaa vanhan maatilan ympäristössä. Luontopolkuun voi tutustua omatoimisesti koska tahansa luontopolun esitteen[12] avulla.
