Alus tilattiin Triestestä Cantieri Riuniti dell'Adriaticolta, missä köli laskettiin 28. joulukuuta 1933. Alus laskettiin vesille 21. huhtikuuta 1936 ja valmistui 1. joulukuuta 1937.
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus muodosti sisaralukensa kanssa 1. laivueen 8. viirikön. Vuodesta 1938 alus osallistui viirikkönsä mukana Espanjan sisällissodan tapahtumiin. Se kuljetti 7. huhtikuuta 1939 joukkoja Durazzoon miehitettäessä Albaniaa.[1]
Italian julistettua 10. kesäkuuta 1940 sodan Ranskalle ja Britannialle alus osallistui ensimmäisiin sotatoimiinsa 12.–14. kesäkuuta ja heinäkuussa Calabrian taisteluun. Syyskuussa se yritti estää Britannian kuninkaallisen laivaston operaatio Hatsin alusten pääsyn AleksandriastaMaltalle. Joulukuusta alkaen Giuseppe Garibaldi oli viirikkönsä mukana Adrianmerellä suojaamassa saattueita hyökättäessä Kreikkaan. Alus osallistui myös maavoimien taisteluiden tukemiseen tulittamalla mantereen kohteita kuten esimerkiksi 4. maaliskuuta 1941 Pikerasia, josta alus määrättiin palaamaan brittiläisen lentokoneen rynnäkön jälkeen.[1]
Alus lähti 26. maaliskuuta viirikkönsä mukana suojaamaan Kreetalle matkaavia taistelulaivoja. Viirikkö matkasi aina Kreetan itäkärjen tasalle ennen paluutaan ja taistelulaiva Vittorio Veneton kohtaamista Navarinon edustalla. Operaatio johti Matapanin taisteluun, jossa 1. viirikön risteilijät tuhoutuivat. Saman aikaisesti kuitenkin 8. viirikkö oli jo matkalla Brindisiin.[2]
Toukokuussa alus suojasi Pohjois-Afrikkaan matkanneita saattueita. Alus lähti 23.–24. heinäkuuta merelle torjuakseen liittoutuneiden operaatio Substancen saattueiden pääsyn Maltalle. Se lähti 27. heinäkuuta PalermostaMontecuccolin sekä hävittäjien kanssa suojatakseen Libyaan matkannutta saattuetta. Seuraavana päivänä alukseen osui Marettimon edustalla Britannian kuninkaallisen laivastonsukellusveneenHMS Upholderin laukaisema torpedo. Aluksen keula vaurioitui pahoin ja siihen pääsi 700 tonnia vettä, mutta se pääsi kuitenkin omin avuin Palermoon. Se siirrettiin Napoliin telakalle korjattavaksi, mikä vei neljä kuukautta.[3]
Alus palasi palvelukseen marraskuussa, jolloin se lähti sisaraluksensa kanssa merelle suojatakseen saattuetta. Saattueen jouduttua ilmahyökkäykseen Giuseppe Garibaldi selvisi vaurioitta. Aluksen saattueiden suojaustehtävät jatkuivat vuoden 1942. Alus siirrettiin vuoden 1942 alussa liittoutuneiden ilmahyökkäysten vuoksi Tarantosta Messinaan, josta se siirrettiin edelleen heinäkuussa Navarinoon. Marraskuussa alus siirtyi viirikön mukana takaisin Tarantoon.[3]
Liittoutuneiden noustua maihin Sisiliassa Giuseppe Garibaldi lähti 6. elokuuta GenovastaDuca d'Aostan sekä hävittäjäsuojan kanssa iskeäkseen Palermon alueelle, mutta La Spezian edustalla sukellusvene HMS Simoom hyökkäsi alusten kimppuun upottaen hävittäjä RN Vincenzo Giobertiin. Hyökkäys keskeytettiin osaston paljastuttua.[3]
Giuseppe Garibaldi ohjusristeilijäksi muutettuna vuonna 1962.
Syyskuussa 1943 alus antautui liittoutuneille Maltalla, josta se siirrettiin 7. maaliskuuta 1944 edelleen keskiselle Atlantille. Aluksen saapui 18. maaliskuuta uuteen tukikohtaansa Freetowniin, josta käsin sen piti etsiä Saksan laivaston saarronmurtajia. Alus kuitenkin lähti paluumatkalle jo 25. maaliskuuta Duca d'Aostan kanssa. Sodan lopun alus oli toisarvoisissa tehtävissä.[3]
Sodan jälkeen alus muutettiin ohjusristeilijäksi. Se poistettiin palveluksesta tammikuussa 1972.[3]
Lähteet
Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0(englanniksi)
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7(englanniksi)
Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2(englanniksi)
_crowned.svg){kind=small}
_c1962.jpg)
