Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Lentotukikohta avattiin 1939 pysyvänä tukikohtana, jossa No. 20 OTUselvennä koulutti pommikonemiehistöjä. Lisäksi tukikohtaan oli sijoitettuna huoltoyksiköitä. Sinne saapuivat 9. ja 617. laivueidenAvro Lancasterit, jotka tekivät onnistuneen iskun Norjan vuonoissa piileskelevää Saksan laivastonTirpitziä vastaan.[1]
Rannikkolennoston No 18 Group luovutti 12. heinäkuuta 1946 tukikohdan Fleet Air Armille, joka nimesi sen HMS Fulmariksi. Tukikohta palautettiin 29. syyskuuta 1972 ilmavoimien hallintaan.[2] Ensimmäisenä tukikohtaan saapui ilmavoimien 8. laivue, jonka kalustona olivat Avro Shackleton AEW2 -merivalvontalentokoneet. Laivue siirrettiin myöhemmin RAF Kinlossiin. Seuraavaksi saapuivat 6. ja 54. laivueiden sekä 226 OCU:n SEPECAT Jaguarit. 12. ja 208. laivueiden Blackburn Buccaneerit sijoitettiin tukikohdan lentokonesuojiin meritorjuntatehtäviin. Vuoden 1994 alussa laivueet vaihdettiin 12. ja 617. laivueiden Panavia Tornado GR1B:ksi. 1990-luvun lopulla tukikohdassa oli Tornadojen lisäksi 16.(R) ja 15.(R) laivueet, joista ensimmäinen oli Jaguarien koulutusyksikkö ja toinen Tornado GR1 koulutusyksikkö. Lisäksi tukikohdassa oli pelastus- ja etsintätehtäviä varten 202. laivueen D lentue, jolla oli kalustona Westland Sea King HAR3 -helikopterit.[1]
Tukikohtaa aiotaan laajentaa lähivuosinamilloin? uutta Eurofighter Typhoon -lentuetta ja Poseidon-vakoilukoneita varten.[3]
Lähteet
March, Peter R. & Robinson, Robby: UK Military Airfields. (2nd edition) Ian-Allan Publishing, 1998. ISBN 0-7110-2564-9(englanniksi)
Sturtivant, Ray & Ballance, Theo: The Squadrons of the Fleet Air Arm. Tornbridge, Kent: An Air-Britain Publication, 1994. ISBN 0-85130-223-8(englanniksi)
