Kilpailussa oli lumisia olosuhteita vaikeuttamassa kilpailua.[2] Vuonna 1988 kilpailussa sallittiin edellisvuoden tavoin ennakkoontutustumisjakso ja omien rallinuottien käyttö, mutta vain super-erikoiskokeille. Vasta vuonna 1990 nämä sallittiin kaikilla erikoiskokeilla.[3]
Erikoiskokeiden yhteispituus oli 604,43 kilometriä.[4] Ralli oli nyt laajentunut viisipäiväiseksi ja 100 km pidemmäksi. Viimeisenä päivänä Yorkshiressa toistettiin erikoiskokeita, mikä oli uutta RAC-rallille.[2]
Sekä Timo Salosen että Hannu Mikkolan Mazdoista hajosi vetoakseleita ensimmäisenä päivänä, minkä seurauksena autojen turbonpaineita alennettiin. Kenneth Erikssonin ja Jimmy McRaen Toyotat hajosivat moottorivikoihin.[6]
Kankkunen johti avauspäivän jälkeen, mutta menetti aikaa rengasrikkoon ja vaihteiston öljyvuodosta johtuneeseen tulipaloon, minkä johdosta hän joutui ajamaan pelkällä takavedolla.[6] Mikael Ericsson keskeytti kahden rengasrikon jälkeen ulosajoon EK14 Dovey Mainilla.[7]
Kolmantena päivänä Alen menetti johtopaikkansa kun hänen autonsa vaihteistosta hävisi kolmosvaihde. Hän menetti aikaa myös rengasrikkoon ja ulosajoihin, ja oli päivän päätteeksi kolmantena Mikkolan ja Kankkusen takana.[6]
Neljäntenä päivänä Alen ajoi perä edellä ulos EK36 Elibankilla mutta katsojat saivat työnnettyä auton takaisin tielle[8]. Aikaa tosin kului viisi minuuttia. Mikkola ja Kankkunen taistelivat kärkipaikasta ja Kankkunen taktikoi myöhästämällä lähtöään, jottei joutuisi ajamaan ensimmäisenä tuoreessa lumessa.[6] Ari Vatasen moottori hajosi EK35 Yairissa.[9]
Viimeisenä päivänä sekä Kankkunen että Mikkola ajoivat ulos, Kankkunen EK44 Gale Riggillä[10] ja Mikkola EK47 Langdalessa[11]. He olisivat päässeet jatkamaan, mutta autot vaurioituivat keskeytyskuntoon. Myös Pentti Airikkala ajoi ulos samassa paikassa kuin Kankkunen, mutta lievemmin.[6]
