Ohjus käytti varastoitavaa nestemäistä ajoainetta. Sen kantama oli 1 800–2 000 kilometriä. Siinä oli suuri 1–1,3 tai 2–2,3 megatonnin taistelukärki. Ohjuksen tarkkuus oli venäläisten mukaan 5 000 metriä, läntisten lähteiden mukaan 1 500–3 000 metriä, joten se olisi soveltunut lähinnä kaupunkien tuhoamiseen.[2] Alussa ohjuksessa oli radio-ohjaus, myöhemmin alkeellinen inertiasuunnistusjärjestelmä taikka näiden yhdistelmä.[3]
Alun perin ohjus koelaukaistiin maan pinnalla olevista liikkuvista laukaisualustoista, myöhemmin myös vahvistetuista siiloista. R-12-ohjuksia pyrittiin sijoittamaan 1962 Kuubaan, Kuuban ohjuskriisi, mutta tilanteen lauettua Neuvostoliitto veti ohjukset pois. [4]
Tämän Neuvostoliitossa myös nimellä 8K63 tunnetun ohjuksen loi Dnepropetrovskin OKB-586-suunnittelutoimisto Mihail Jangelin johdolla.[5]
