Talvella 1912–13 Port Nelsonin alueella suoritettiin tutkimukset. Laivalaiturin ja muiden rakennusten rakennustyöt aloitettiin keväällä. Projekti joutui kuitenkin vaikeuksiin heti alusta alkaen. Materiaalipula, työvoimakiistat, myrskyt, tulipalot ja vesiliikenneonnettomuudet johtivat laajamittaisiin myöhästymisiin. Toisena suurena takaiskuna huomattiin, että laivalaituri jouduttaisiin rakentamaan kokonaan uudelleen eri paikkaan, koska Nelsonjoen virtauksen kuljettama maa-aines täytti laiturin molemmat puolet nopeasti. Sataman paikka siirrettiinkin keinotekoiselle saarelle keskemmäs jokea, ja se liitettiin mannermaahan seitsemäntoistajänteisellä ristikkosillalla. Sillan toimitti montréalilainenDominion Bridge Company.
Kun Kanada joutui mukaan ensimmäiseen maailmansotaan, työmaata kohtasi yhä pahempi materiaali- ja työvoimapula. Samalla myös poliittinen ja taloudellinen kiinnostus koko Hudsoninlahden satamaprojektia kohtaan katosi lähes kokonaan. Projektia kuitenkin jatkettiin vielä muutaman vuoden ajan, kunnes vuonna 1918 kaikki työt lopetettiin ja työmaa hylättiin. Projektia kritisoitiin voimakkaasti eräiden poliitikkojen ja jopa työnjohtajan taholta. Media kutsui koko työmaata jättiläismäiseksi haaskaukseksi.
Rautatielinjaa ei koskaan rakennettu Port Nelsoniin saakka. Kiskot lepäsivät hylättyinä vuoteen 1927 saakka, kunnes Churchill valittiin uuden sataman sijoituspaikaksi, ja rautatie valmistui vuonna 1929.