Poretta eli Keisarin uudet pisteet on Ilmari Unhon ohjaama elokuva vuodelta 1941.
Elokuva oli Unhon neljäs ohjaus. Sen tuotantokustannukset olivat korkeat, ja se jäi taloudellisesti tappiolliseksi. Ensi-iltavuonnaan se oli katsojamääriltään toiseksi heikoin. Käsikirjoitus tilattiin Suomisen perheen kirjoittajilta Serpiltä (Seere Salminen) ja Elsa Soinilta. Sen teksti on sidoksissa välirauhan aikaan, ja ankarien aikojen vastapainoksi käsikirjoittajat halusivat tarjota ”kevyttä poreilua, kuplailua, joka nousee ylöspäin noin pul-pul-pul ... Sellaiseksihan tämä juttu on juuri tarkoitettukin. Kevyttä, iloista ’poretta’ olemme siinä ainakin yrittäneet.”[1]
Aikalaiskritiikeissä kevyttä musiikki-iloittelua yleensä kiitettiin, mutta puututtiin juonen hajanaisuuteen ja revyyosuuksien korostumiseen. Myönteistä huomiota sai erityisesti George de Godzinskyn musiikki: ”Godzinkyn musiikki soveltuu elokuvan tekstiin ja sävyyn kuin valettu”, kirjoittaa Paula Talaskivi arviossaan.[2]
Myös 1980-luvun televisioesitysten yhteydessä elokuva saa kiittävää kritiikkiä, ja sen yhteydet 1930-luvun amerikkalaisiin musikaaleihin on pantu merkille.[2] Vuonna 2014 kriitikko kiinnittää huomiota kunnianhimoon sota-ajan puutteen keskellä ja kehottaa vertaamaan Busby Berkeleyn musikaaliklassikkoihin.[3]
