Molotovin cocktail, suomalaisten talvisodassa käyttämä panssarintorjunta-ase.
Polttopullo eli Molotovin cocktail on ase, joka on tavallisesti lasinen, nestemäistä polttoainetta sisältävä pullo, jossa on mukana erikseen sytytettävä tulenlähde (yksinkertaisimmillaan pullon suussa oleva palavalla nesteellä kasteltu riepu). Polttopulloa käytetään sytyttämällä tulenlähde ja heittämällä polttopullo kohteeseen, jolloin pullo särkyy ja polttoaine pääsee vapaasti leviämään ja syttymään. Yleensä polttopullo sisältää alkoholia tai bensiiniä, mutta muitakin palavia nesteitä on käytetty. Savunmuodostusta varten sisällössä voi olla myös tervaa.[1]
Nimi ”Molotovin cocktail” tulee Neuvostoliiton ulkoasioiden kansankomissaari (ulkoministeri) Vjatšeslav Molotovista. Nimeä alettiin käyttää talvisodan aikana, kun Suomen maavoimat käytti polttopulloja panssarintorjunta-aseena. Nimitys juontuu siitä, että Molotovin väitettiin sanoneen, etteivät neuvostoliittolaiset pommikoneet pudottaneet Suomeen muuta kuin ruoka-apupaketteja. Tästä syystä Neuvostoliiton Suomeen pudottamia rypälepommeja alettiin kutsua Molotovin leipäkoreiksi, ja aiheeseen sopivasti suomalaiset nimesivät käyttämänsä polttopullon Molotovin cocktailiksi.[4]
Talvisodassa Molotovin cocktail koostui jätespriin, petrolin, väkiviinan (spriin) ja tervan seoksesta puolen litran viinapullossa. Pullon kylkeen kiinnitetyt sytytyspuikot olivat myrskytikkuja (bengaalitikkuja). Toinen tikuista oli varalla, jotta heittämättä jäänyt pullo voitaisiin käyttää uudelleen.[1]
Talvisodan alussa suomalaisen ohjesäännön mukaan polttopulloilla oli tarkoitus vain sokaista panssarivaunun tähystysaukot.[5] Havaittiin kuitenkin, että kun polttopullolla osuttiin panssarivaunun ilmanottoluukkuun, käyvän moottorin ilmanotto imi liekit vaunun sisälle sytyttäen moottorin tuleen.[1]
Rajamäen tehtailla pullotettiin talvisodan aikana 542194 polttopulloa, joita valmisti 87 naista ja viisi miestä[6]. Neuvostoliittolaiset pommittivat Rajamäkeä, koska ensimmäisten pullojen korkeissa luki Alko-Rajamäki. Tehdasvalmisteisen pullon kehitti Rajamäen tehtaiden työntekijä yli-insinööri Fredrik Toivio Kirkkomäki.[7] Neuvostoliittolaisten pommituksien takia Rajamäelle rakennettiin jykevät ilmatorjuntatornit, jotka ovat edelleen paikalla[8].
Puna-armeija menetti talvisodan taisteluissa 1 919 panssarivaunua, joista 436 tulipalon vuoksi. Suurin osa lienee polttopullolla sytytettyjä.[5] Realistinen arvio polttopulloilla onnistuneista panssarivaunujen tuhoamisista lienee kymmenissä, ei sadoissa [6].
Saksalaistentoisessa maailmansodassa käyttämä versio polttopullosta oli nimikkeeltään Brandflasche, joka oli 250 mm korkea ja 70 mm leveä lasipullo. Sen polttonesteenä oli 1/3 liekinheittimissä käytettyä[9] Flammöl Nr.19 -paloöljyä ja 2/3 bensiiniä.[10] Käytössä oli myös Brandhandgranate 48/57, 80 mm leveä ja 100 mm korkea lasipullo, joka oli täytetty puolella litralla bensiini–bentsoliseosta.[10]
