Pokémon Red ja Blue
Pokémon Redin ja Bluen kansikuvat. Kuvat ovat pelien taiteellisen johtajan ja hahmosuunnittelijan Ken Sugimorin piirtämiä. Kansikuvissa on Pokémon-hahmot Charizard ja Blastoise.[1]
Kehittäjä	Game Freak[2]
Julkaisija	Nintendo[2]
Jakelija	Nintendo eShop
Ohjaaja	Satoshi Tajiri[2]
Tuottaja	Shigeru Miyamoto[3] Takashi Kawaguchi[3] Tsunekazu Ishihara[3]
Suunnittelija	Satoshi Tajiri[3]
Käsikirjoittaja	Satoshi Tajiri[3] Ryosuke Taniguchi[3] Fumihiro Nonomura[3] Hiroyuki Jinnai[3]
Taiteilija	Ken Sugimori[3]
Säveltäjä	Junichi Masuda[4]
Ohjelmoija	Junichi Masuda
Pelisarja	Pokémon
Julkaistu	Green JP 27. helmikuuta 1996[5] Red JP 27. helmikuuta 1996[6] NA 28. syyskuuta 1998[6] AUS 23. lokakuuta 1998[6] UK 10. kesäkuuta 1999[7] EU 5. lokakuuta 1999[6] Blue JP 15. lokakuuta 1996[8] NA 28. syyskuuta 1998[6] AUS 23. lokakuuta 1998[6] UK 10. kesäkuuta 1999[7] EU 5. lokakuuta 1999[6]
Lajityyppi	roolipeli[2]
Pelimuoto	yksinpeli, moninpeli[9]
Ikäluokitus	ESRB: E Virheellinen ESRB-arvo
Alusta	Game Boy[10]
Jakelumuoto	pelimoduuli
Virallinen sivusto
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Pokémon Red ja Pokémon Blue ovat Pokémon-videopelisarjan ensimmäiset osat. Ne ovat Game Freakin kehittämiä ja Nintendon julkaisemia roolipelejä Game Boy -käsipelikonsolille.^[10] Pelit ilmestyivät Japanissa vuonna 1996 nimikkeellä Pokémon Red ja Green, Yhdysvalloissa vuonna 1998 ja Euroopassa vuonna 1999.^[6][5] Rediä ja Blueta oli vuonna 2010 myyty 31,38 miljoonaa kappaletta ja niiden muodostama kokonaisuus on eniten myynyt japanilainen roolipeli.^[11]

Pokémon Red ja Blue -peleissä pelaaja pyydystää ja kouluttaa Pokémon-hirviöitä. Yksinpelissä pelaajan tavoitteena on voittaa kahdeksan salimerkkiä, minkä jälkeen pääsee Pokémon-liigaan ja voi yrittää saavuttaa sen mestaruuden. Moninpelissä pelaaja voi linkkikaapelin avulla vaihtaa Pokémoneja tai otella toisten pelaajien kanssa. Muiden pelaajien kanssa vaihtaminen on ainoa tapa saada tiettyjä Pokémoneja.^[9]

Redistä ja Bluesta julkaistiin vuonna 2004 uudet versiot Pokémon FireRed ja LeafGreen.^[12] 27. helmikuuta 2016 pelit julkaistiin Nintendo 3DS:n Virtual Console -nettikaupassa pelisarjan 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.^[13]

Pokémon Red ja Blue ovat vuoropohjaisia roolipelejä.^[14] Pelaaja ohjaa 10-vuotiasta poikaa, jonka tehtävä on pyydystää ja kouluttaa Pokémon-olentoja.^[14][9] Pokémoneilla otellaan toisia Pokémoneja vastaan.^[14] Ne saavat kokemuspisteitä päihittämällä toisia Pokémoneja, minkä myötä niistä tulee voimakkaampia ja ne saavat uusia kykyjä.^[14][9] Monet niistä kehittyvät toiseksi Pokémoniksi, jos ne saavuttavat tietyn tason tai jos niihin käytetään tiettyjä esineitä.^[9]

Pelin alussa Pokémon-asiantuntija professori Oak antaa pelaajalle Pokémonin: pelaaja voi valita Bulbasaurin, Squirtlen ja Charmanderin välillä. Kävelemällä pitkässä ruohikossa pelaaja kohtaa villejä Pokémoneja, joita voi pyydystää heikentämällä mutta kuitenkaan päihittämättä niitä ja heittämällä niitä kohden Poké-pallon. Poké-pallot ovat esineitä, joihin Pokémoneja voi kutistaa ja joissa niitä voi kuljettaa ympäriinsä. Pelisarja on saanut nimensä tämän mukaan: Pokémon on lyhenne sanoista pocket (tasku) ja monster (hirviö). Kutistettaessa Poké-palloihin Pokémoneista tulee taskukokoisia. Pelaajalla voi olla kerrallaan mukana korkeintaan kuusi Pokémonia. Jos pelaaja pyydystää niitä enemmän, ylimääräiset menevät varastoon.^[14]

Villien Pokémonien lisäksi pelaaja ottelee muita kouluttajia vastaan. Lähes jokaisessa kaupungissa ja kylässä on salijohtaja, kouluttaja, jonka voittamalla pelaaja saa arvomerkin. Voittamalla kaikki kahdeksan salijohtajaa pelaaja pääsee Pokémon-liigaan ottelemaan sen vahvimpia kouluttajia, eliittinelosia, ja lopulta itse liigan mestaria vastaan.^[14]

Pelaaja voi vaihtaa Pokémoneja tai otella muiden pelaajien kanssa yhdistämällä kaksi Game Boyta linkkikaapelilla toisiinsa.^[14] Pelin kummassakin versiossa, Redissä ja Bluessa, on 139 Pokémonia, joten kaikki 150 Pokémonia voi kerätä vain vaihtamalla niitä versioiden välillä. Lisäksi jotkut Pokémonit kehittyvät vain vaihtamalla ja vaihdetut Pokémonit saavat kokemuspisteitä puolet nopeammin kuin vaihtamattomat.^[9] 151. Pokémonin, Mewin, voi virallisesti saada vain pelien valmistajalta,^[15] mutta niin sanotun Mew Glitchin avulla sen voi saada kuka vain.^[16]

Otteluissa Pokémoneja käytetään yksi kerrallaan, mutta hahmon voi vaihtaa toiseen milloin tahansa.^[9] Pokémonit oppivat erilaisia liikkeitä. Yksi hahmo voi osata kerrallaan korkeintaan neljä eri liikettä.^[14] Hahmoilla on myös 15 erilaista tyyppiä.^[9] Jokaisella hahmolla on yksi tai kaksi tyyppiä ja jokaisella tyypillä on vahvuutensa ja heikkoutensa, minkä vuoksi jokin tyyppi voi otteluissa saada kivi, paperi ja sakset -tyylisesti edun toiseen nähden.^[14][9][10] Tulityyppi (Fire) esimerkiksi on vahva ruohotyyppiä (Grass) vastaan, joka taas on vahva vesityyppiä (Water) vastaan, joka puolestaan on vahva tulityyppiä vastaan.^[14]

Pokémoneilla on erilaisia tunnuslukuja: Attack-luvun perusteella määräytyy, kuinka paljon hahmon fyysiset iskut tekevät tuhoa, Defense-luvun perusteella taas kuinka paljon hahmo kestää fyysisiä iskuja. Pokémon, jolla on korkeampi Speed-luku, tekee vuoron ensimmäisen liikkeen. Special-luvun perusteella määräytyy, kuinka voimakkaita hahmon erikoisiskut ovat ja kuinka hyvin se kestää vastustajan erikoisiskuja. Lisäksi näitä lukuja voi ottelun aikana tietyillä liikkeillä väliaikaisesti nostaa tai laskea.^[14]

Satoshi Tajiri oli keräillyt lapsena hyönteisiä, ja kehitti siitä idean pelistä, jossa pelaajat voisivat vaihtaa hirviöitä keskenään.^[15] Kun Game Boy ilmestyi vuonna 1989, Tajiri perusti Game Freakin, joka alkoi vuonna 1990 kehittää Pokémon-pelejä.^[17] Pelejä kutsuttiin aluksi nimellä Capsule Monsters, mutta tavaramerkkiongelmien vuoksi nimi piti muuttaa. Siitä tuli CapuMon ja KapuMon ja lopulta Pocket Monsters.^[18][19] Shigeru Miyamoto ehdotti Tajirille, että pelistä tehtäisiin erilaisia kasetteja, joilla olisi erilaisia hirviöitä ja pelaajien tulisi vaihtaa niitä eri versioiden välillä.^[4] Taiteilija Ken Sugimori, Tajirin pitkäaikainen ystävä, johti Pokémonien suunnittelua ja piirtämistä. Hänen johtamansa alle kymmenhenkinen ryhmä suunnitteli hahmot ja Sugimori viimeisteli suunnitelmat. Hän piirsi jokaisen Pokémonin eri kulmista, jotta grafiikkaosasto voisi renderöidä hahmot kunnolla.^[20][21] Pelien musiikin sävelsi Junichi Masuda, joka on myöhemmin ohjannut Pokémon-pelejä.^[4] Pelit saatiin valmiiksi lokakuussa 1995. Ne yritettiin aluksi saada julkaistuksi loppuvuoden myyntiin, mutta siitä myöhästyttiin ja lopulta Pokémon Red ja Green ilmestyivät Japanissa helmikuussa 1996. Pelien kehittely oli kestänyt poikkeuksellisen pitkään ja Game Boyta alettiin jo pitää hiipuvana pelikonsolina.^[17] Saman vuoden lokakuussa Blue julkaistiin erikoisversiona, jota sai vain postimyynnistä.^[22][8] Bluessa oli uutta grafiikkaa ja dialogia.^[23] Se tuli yleiseen myyntiin vuonna 1999.^[17]

Kun pelejä alettiin kääntää japanista englanniksi, kävi ilmi, että pitkän kehitysjakson vuoksi lähdekoodi oli hauras, joten tekstejä ei voinut vain kääntää vaan pelit oli uudelleenohjelmoitava alusta alkaen.^[21] Pelien amerikkalaiset lokalisoinnit perustuivat japanilaisen Bluen ohjelmointiin ja grafiikkaan, mutta Pokémonien levinneisyys oli sama kuin Red ja Green -peleissä.^[22] Nintendon amerikkalainen tytäryhtiö Nintendo of America (NOA) uskoi aluksi, etteivät pelit vetoaisi amerikkalaisiin lapsiin ja asetti Pohjois-Amerikan markkinoinnin vähimmäisvaatimukseksi, että pelit julkaistaisiin samanaikaisesti kaikkien muiden Pokémon-tuotteiden kanssa. NOA käytti pelien mainontaan lopulta valtavasti rahaa: on väitetty, että mainoskulut olivat yli 50 miljoonaa dollaria.^[24] Lisäksi lokalisointiryhmä varoitti, ettei amerikkalainen yleisö välttämättä hyväksyisi söpöjä hirviöitä, ja ehdotti, että Pokémoneista tehtäisiin lihaksikkaampia. Nintendon silloinen toimitusjohtaja Hiroshi Yamauchi kuitenkin vastusti tätä. Hänen mielestä hahmojen erilaisuus saattaisi vedota länsimaalaisiin.^[25] Käännösversiot Pokémon Red ja Blue ilmestyivät Yhdysvalloissa vuonna 1998.^[6]

Pokémon Redin ja Bluen arvosteluiden keskiarvo Game Rankings -sivustolla on 89 prosenttia.^[26] 1UP.com-sivuston mukaan Red ja Blue ovat parhaat pelit, jotka on julkaistu konsolinsa elinkaaren loppuvaiheessa. Sivuston mukaan Game Boy tuntui 1990-luvun loppupuoliskolla väsyneeltä ja Nintendo aikoi antaa sen hiipua pois, vaikka konsolille ei ollut tiedossa seuraajaa, mutta Red ja Blue osoittautuivat menestykseksi.^[28]

Vuonna 2010 Guinness World Records ilmoitti Pokémon Redin, Bluen ja Greenin olevan eniten myynyt japanilainen roolipeli: niitä oli myyty 31,38 miljoonaa kappaletta.^[11] Vuoden 2007 loppuun mennessä Rediä ja Blueta oli myyty pelkästään Yhdysvalloissa yhteensä 9,85 miljoonaa kappaletta.^[29]

Pokémon-pelien suosion kasvaessa julkaistiin myös lukuisia oheistuotteita: lokakuussa 1996 ilmestyi niihin perustuva keräilykorttipeli Pokémon Trading Card Game, huhtikuussa 1997 alkoi Pokémon-televisiosarja ja vuonna 1998 ilmestyi elokuva Pokémon – Mewtwon vastaisku. Tsunekazu Ishihara vastasi oheistuotteiden lisensoinneista ja antoi luvan monelle tuotteelle varmistaakseen kehitteillä olevien uusien Pokémon-pelien suosion. Hän suhtautui televisiosarjaan kuitenkin epäillen, koska ei olettanut sen kestävän puolta vuotta tai vuotta kauemmin ja pelkäsi, että sarja loppuisi ennen uusien pelien ilmestymistä.^[17]

Vuonna 2010 Pokémon-yhtiön toimitusjohtaja Tsunekazu Ishihara arvioi Pokémon Redin ja Bluen suosion syyksi kuulopuheen kautta leviävät kehut, median ja etenkin CoroCoro Comic -lehden sekä peliin piilotetun Mew-hahmon. Pelin tuotannon loppuvaiheessa pelikasetille syntyi 300 tavua vapaata tilaa, kun debuggeriohjelma poistettiin. Vaikka ohjelmoijia oli kielletty muokkaamasta pelin koodia debuggauksen jälkeen, he lisäsivät vapaalle tilalle uuden Pokémon-hahmon, Mewin. Sen ei ollut tarkoitus esiintyä pelissä, mutta se voitaisiin julkistaa, jos siihen tulisi sopiva tilaisuus. Ohjelmointivirheen vuoksi pelaajat saivat kuitenkin tietää Mewistä. Huhtikuun 1996 CoroCoro Comicissa ilmoitettiin, että kaksikymmentä halukasta voisivat saada Mewin kasetilleen. Halukkaita ilmoittautui 78 000. Redin ja Greenin myynti moninkertaistui, mutta kesti yli puolitoista vuotta ensimmäisten pelien julkaisusta, että Pokémon-pelit olivat viikon myydyin peli Japanissa.^[17]

Pokémon Redin ja Greenin julkaisun jälkeen Game Freak oli alkanut kehittää uusia ja lopullisiksi ajateltuja Pokémon-pelejä, Pokémon Goldia ja Silveriä. Niitä tehtiin kolme ja puoli vuotta ja ne ilmestyivät marraskuussa 1999. Goldin ja Silverin kehitystyön aikana oli ehditty tehdä pelit japanilainen Blue, Yellow, Pikachu-virtuaalilemmikki ja Pokémon Stadium Nintendo 64 -pelikonsolille sekä Redin ja Greenin amerikkalaiset versiot.^[17]

Pokémon-pelit jaetaan sukupolviin. Samaan sukupolveen kuuluvat pelit, jotka ovat pelimekaniikaltaan samankaltaisia. Red, Green, Blue ja Yellow muodostavat pelisarjan ensimmäisen sukupolven. Näiden jälkeen ilmestyneet Gold, Silver ja Crystal muodostavat toisen sukupolven.^[30] Ensimmäinen ja toinen sukupolvi ovat yhteensopivia siten, että niitä 151:tä Pokémonia, jotka esiintyvät kummassakin sukupolvessa, voi vaihtaa linkkikaapelin avulla keskenään. Goldin ja Silverin mukana ilmestyneitä uusia Pokémoneja ei voi siirtää ensimmäisen sukupolven peleihin.^[31] Kolmas sukupolvi ei ole yhteensopiva ensimmäisen ja toisen kanssa, mutta siitä alkaen kaikki myöhemmät sukupolvet ovat olleet yhteensopivia keskenään.^[32]

Redistä ja Bluesta julkaistiin vuonna 2004 Game Boy Advancelle uudet versiot Pokémon FireRed ja LeafGreen.^[12]

MissingNo. on Redissä ja Bluessa Pokémon-hahmona esiintyvä ohjelmointivirhe, joka sotkee pelin grafiikkaa.^[33] Hahmon avulla pystyy monistamaan haluamaansa esinettä pelissä.^[34] Videopelien ohjelmointivirheiden luovaa käyttöä tutkinut sosiologi William Sims Bainbridge kuvailee MissingNo.:a yhdeksi kaikkien aikojen suosituimmaksi videopelien ohjelmointivirheeksi.^[35]

• Bartholow, Peter: Pokemon Red Version Review GameSpot. 9.2.2001. CBS Interactive. Viitattu 26.10.2012. (englanniksi)
• Mason, Mike: Pokémon Red Version / Blue Version Game Boy Review 17.3.2006. Cubed3. Viitattu 26.10.2012. (englanniksi)
• Nutt, Christian: The Art of Balance: Pokémon's Masuda on Complexity and Simplicity Gamasutra. 3.4.2009. UBM TechWeb. Viitattu 24.9.2012. (englanniksi)
• Reddick, Stuart: Pokémon Red and Blue – Review 28.4.2009. Nintendo Life. Viitattu 30.9.2012. (englanniksi)
• GameSpot CBS Interactive. (englanniksi)
• Pokémon HeartGold Version & SoulSilver Version 2010. Nintendo of Europe. Viitattu 30.9.2012. (englanniksi)
• The Ultimate Game Freak 22.11.1999. Time. Viitattu 24.9.2012. (englanniksi)
• What's the Deal with Pokémon? Electronic Gaming Monthly, marraskuu 1999, nro 124. (englanniksi)