Poika ja haukka

Poika ja haukka
Kes
Ohjaaja Ken Loach
Käsikirjoittaja Barry Hines
Ken Loach
Tony Garnett
Perustuu Barry Hinesin romaaniin A Kestrel for a Knave
Tuottaja Tony Garnett
Säveltäjä John Cameron
Kuvaaja Chris Menges
Pääosat David Bradley
Freddie Fletcher
Lynne Perrie
Colin Welland
Brian Glover
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö Woodfall Film Productions
Levittäjä United Artists
Netflix
Ensi-ilta 1969
Kesto 106 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Poika ja haukka (Kes) on englantilainen Ken Loachin ohjaama elokuva vuodelta 1969. Barry Hinesin romaaniin A Kestrel for a Knave perustuva elokuva on realistinen tarina työväenluokan varhaisteinipojasta, joka torjuu Yorkshiren kaivoskylän ankeutta ja tiukkaa koulukuria kouluttamalla jalohaukkaa.

Juoni

14-vuotias Billy Casper asuu äitinsä ja velipuolensa kanssa ahtaassa asunnossa, jakaa ennen kouluunmenoa sanomalehtiä ja kokee koulukiusaamista sekä opettajien ja että oppilaiden taholta. Billy onnistuu kesyttämään Kesiksi nimeämänsä jalohaukan (engl. kestrel) kirjakaupasta varastamansa opaskirjan avulla.[1]

Tuotanto ja vastaanotto

Rahoituksen ja levityksen saaminen elokuvalle oli tuottaja Tony Garnettin mukaan erittäin vaikeaa. Elokuvan suosio brittiteattereissa oli aluksi vaisua, mutta vähitellen se sai mainetta ja pääsi niukasti voitolle. Yhdysvalloissa sen teatterikierros vuonna 1972 epäonnistui täysin, Roger Ebertin mukaan siksikin, ettei yleisö tahtonut saada selvää yorkshiren murteella puhutusta dialogista.[2][3]

Myöhempi arvostus

Britannian filmi-instituutin asiantuntijaäänestys vuonna 1999 nosti Pojan ja haukan 1900-luvun seitsemänneksi parhaaksi brittielokuvaksi[4]. Elokuvaa arvostetaan erityisesti sen todentuntuisuuden ja nuoren David Bradleyn herkän näyttelijäntyön ansiosta.[1]

Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Lumi Tirronen kirjoitti elokuvan suomeksi tekstitetyn dvd-julkaisun arvostelussaan vuonna 2010: ”Kesin lumovoima piilee sen täydellisessä pakottomuudessa, keskittyneisyydessä ja vilpittömyydessä. Dokumentaarinen tyyli ja Billyä esittävän David Bradleyn luontevuus tekevät fiktiosta äärettömän todentuntuista. Kun koulun sadistinen liikunnanopettaja pakottaa Billyn kylmään suihkuun, luokkatoverit nimittelevät langanlaihaa poikaa Biafran lapseksi. Suihkuhuoneessa värjöttelevää Billyä katsellessaan katsoja ei voi olla havahtumatta siihen, että aliravittua yorkshireläispoikaa näyttelee toinen samanlainen.”[1]

Puolalainen elokuvaohjaaja Krzysztof Kieślowski on listannut Pojan ja haukan yhdeksi kymmenestä suosikkielokuvastaan.[5]

Lähteet

  1. a b c Tirronen, Lumi: Katkaistut siivet (Elokuvan arvostelu.) film-o-holic.com. 17.12.2010. Viitattu 30.6.2019.
  2. Tony Garnett – The Day the Music Died (Garnettin esitelmä omaelämäkerrastaan, video 35 min.) Route TV, YouTube. 17.7.2016. Viitattu 30.6.2019.
  3. Ebert, Roger: Kes rogerebert.com. 16.1.1973. Viitattu 30.6.2019.
  4. Best 100 British films - full list news.bbc.co.uk. 23.9.1999. Viitattu 7.7.2019.
  5. Kieślowski's Cup of Tea (Sight & Sound Top Ten Poll) mubi.com. Viitattu 30.6.2019.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Kes (film)