Pjotr Andrejevitš Irklis (ven. Пётр Андре́евич И́рклис; 15. tammikuuta 1887 Riika – 9. syyskuuta 1937 Levassova Leningradin lähellä) oli neuvostoliittolainen poliitikko.

Pjotr Irklis syntyi latvialaisen räätälin perheeseen. Ammattikoulun jälkeen hän työskenteli latojana ja sekatyömiehenä. Syyskuussa 1905 hän liittyi Latvian sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen ja osallistui vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumiin. Vuosina 1908–1913 hän palveli armeijassa ja osallistui myöhemmin ensimmäiseen maailmansotaan. Toukokuussa 1919 hän toimi Riian Tšekassa ja vuosina 1919–1920 Puna-armeijan divisioonan vallankumoustribunaalin päällikkönä.

Vuodesta 1921 lähtien Irklis työskenteli kihlakunnan toimeenpanevan komitean puheenjohtajana Lugassa ja Gdovissa ja vuodesta 1925 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen lääninkomiteassa Leningradissa. Neuvosto-Karjalan suomalaisjohdon syrjäyttämisen jälkeen hänet valittiin syyskuussa 1935 NKP(b):n Karjalan aluekomitean ensimmäiseksi sihteeriksi.

Heinäkuussa 1937 Pjotr Irklis erotettiin kommunistipuolueesta. Syyskuussa 1937 hänet tuomittiin vastavallankumouksellisena kuolemaan ja teloitettiin.^[1]