PROFILPELAJAR.COM

Pirkko Ryhäsen murha on 5. maaliskuuta 1963 tapahtunut selvittämätön henkirikos, jossa surmattiin suomalainen koululainen Pirkko Inkeri Ryhänen. Murha tapahtui Helsingin Kumpulassa iltamyöhällä Ryhäsen ollessa palaamassa kotiinsa iltakoulusta. Teosta tuomittiin ehdonalaisessa vapaudessa tapahtumahetkellä ollut kirvesmies Torsti Ossian Koskinen (1924–1987) 12,5 vuoden kuritushuonerangaistukseen. Koskinen ehti kärsiä tuomiostaan 7,5 vuotta, kunnes Pekka Tapio Lappalainen (1946–1995) tunnusti tehneensä teon. Koskisen tuomio purettiin ja hän sai rahallisen korvauksen vankilassaoloajastaan. Myöhemmin Lappalainen perui tunnustuksensa oikeudessa ja vapautui syytteistä todisteiden puuttuessa. Pirkko Ryhäsen surma on edelleen selvittämättä.

Surma

Iisalmesta kotoisin ollut Pirkko Ryhänen (s. 14. huhtikuuta 1946 Iisalmi) työskenteli lastenhoitajana insinööri Esko Räsäsen perheessä ja asui heidän luonaan Koskelantie 25:ssä. Hän kävi Kalliossa Hämeentien varrella sijainnutta iltakoulua ja palasi iltaisin kotiinsa Kumpulan kaupunginosan kautta. Tavallisesti Ryhäsen poikaystävä Seppo Lipponen saattoi häntä loppumatkan Hämeentieltä Koskelantielle, mutta tapahtumailtana Ryhänen oli lähtenyt koulusta normaalia aikaisemmin eikä Lipponen ollut ehtinyt häntä vastaan Hämeentien varteen.

Ryhänen oli kääntynyt Hämeentieltä Jyrängöntielle ja päässyt Kumpulan ihotautisairaalan ja Limingantien väliselle kadunosuudelle, kun hänen kimppuunsa hyökkäsi noin kello 21.15 mieshenkilö, joka iski Ryhästä puukolla ylävartaloon parikymmentä kertaa. Ryhäsen avunhuutojen paikalle hälyttämät ohikulkijat ehtivät nähdä vain maassa makaavan Ryhäsen luota poistuvan mieshenkilön pakenevan Limingantieltä katsottuna Jyrängöntien vasemmalla puolella olevaa jyrkkää rinnettä ylöspäin metsikköön. Silminnäkijöiden mukaan hattupäinen mies oli noin 180 cm pitkä ja pukeutunut tummaan päällystakkiin ja suoriin housuihin. Mies oli myös kulkenut toinen olkapää vinosti edellä. Ryhänen oli vielä löydettäessä elossa, mutta kuoli vammoihinsa Marian sairaalaan tuotaessa.

Poliisin tutkimuksissa selvisi, että paikalta paennut mies oli juossut metsikössä puolen kilometrin verran Hämeentien suuntaan, mutta palannut sitten takaisin Jyrängöntielle. Iltakävelyllä ollut pariskunta Oiva ja Lea Mäkelä törmäsi Kumpulan kartanon ns. sillikellarin luona mustaan ulsteriin ja Eden-hattuun pukeutuneeseen mieheen, joka halusi tietää missä hän oli sillä hetkellä ja missä oli lähin puhelinkoppi. Mies oli vaikuttanut sivistyneeltä ja oli nähtävästi nauttinut jonkin verran alkoholia. Tapaamishetkellä ensimmäiset hälytysajoneuvot olivat olleet tulossa Ryhäsen surmapaikalle.

Jyrängöntie ja Kumpula yleensä oli 1960-luvun alussa levotonta aluetta, jolla sijaitsi tilapäisiä parakkiasumuksia (Toukolan puistotalot) ja siellä harjoitettiin myös pimeää viinanmyyntiä. Nykyisin alueella sijaitsee Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen kampus.

Torsti Ossian Koskinen tuomitaan teosta

Torsti Ossian Koskinen oli Kumpulan alueella asunut useisiin yleensä pienehköihin rikoksiin aiemmin syyllistynyt alkoholisoitunut kirvesmies ja hän oli tapahtuma-aikaan keväällä 1963 ehdonlaisessa vapaudessa.

Vahvassa humalassa ollut Koskinen oli kulkenut naisystävänsä Ester Dagmar Niemisen (s. 1916) kanssa noin tuntia ennen Ryhäsen puukotusta noin 300 metrin päässä Kustaa Vaasan tien Elannon lähellä ja joutunut sanaharkkaan kadulla seisoskelleen kolmen lättähattunuorukaisen kanssa. Koskinen raapaisi veitsellä poskeen yhtä nuorista, autonkuljettaja Rainer Tuunelaa ja pakeni sitten poliisin myöhemmin esittämän teorian paikalta samaan metsikköön, joka rajautui lännessä Jyrängöntiehen. Muut ryhmässä olleet nuoret olisivat sitten lähteneet ajamaan takaa Koskista, mutta eivät tavoittaneet tätä. Yksi takaa-ajajista oli pukeutunut samantapaisiin vaatteisiin kuin Pirkko Ryhänen.

Myöhemmin poliisitutkimuksissa alettiin pitää mahdollisena, että humalassa ollut Koskinen olisi Jyrängöntielle tultuaan luullut pimeässä pitkiin hiihtohousuihin ja puolipitkään tummansiniseen toppatakkiin pukeutunutta Ryhästä yhdeksi takaa-ajajistaan. Ryhänen oli vartaloltaan tanakka ja hänellä oli lyhyeksi leikatut hiukset, joten tämäkin seikka olisi saattanut erehdyttää Koskista luulemaan häntä pojaksi. Tällä perustella oikeus katsoi Koskisella olleen motiivin surmatekoon ja hänet tuomittiin tahallisesta taposta kuritushuoneeseen 12,5 vuodeksi.

Kuulustelussa Koskinen itse kertoi hakeneensa veitsen lähellä olleesta ns. Jussin mökistä, jossa hän asui naisystävänsä kanssa sen jälkeen kun lättähatut olivat alkaneet ahdistella hänen naisystäväänsä. Koskinen oli sitten palannut veitsen kanssa ja raapaissut sillä yhtä lättähattua poskeen, jolloin pojat olivat lähteneet pakoon. Tämän jälkeen Koskinen oli mennyt naisystävänsä kanssa mökkiin, mutta lähtenyt sitten noin kello 20.50 hakemaan pimeää viinapulloa ns. Mustalais-Fannin mökistä, jonne hän saapui noin 21.30. Hän palasi sieltä kello 22 erään Pena-nimisen peltisepän kanssa. Koskinen ei muistanut mitään 20.50–21.30 välisestä ajasta, jolloin Ryhänen oli surmattu.

Koskisen syyllisyyttä vastaan olivat seuraavat seikat:

Koskisella tapahtumailtana ollut vaatetus muistutti surmapaikalta paenneen miehen vaatetusta, mutta alueella oli nähty liikkuvan myös muitakin samantapaisiin vaatteisiin pukeutuneita miehiä.
Surmapaikan läheltä mäenrinteestä löytynyt jalanjälki ei sopinut Koskisen käyttämiin kenkiin.
Ryhäsen surma tehtiin puukolla, kun taas Koskinen käytti keittiöveistä kahakoidessaan lättähattujen kanssa.
Mäkelän pariskunta ei tunnistanut Koskista sillikellarin luona tapaamakseen mieheksi.
Koskisen vaatteista löytyi vain vähän verta, joka saattoi olla peräisin yhtenotosta lättähattujen kanssa
Koskinen tunsi hyvin alueen, joten hän olisi tuskin jäänyt harhailemaan metsikköön ja kysellyt olinpaikkansa tapaamiltaan ihmisiltä.

Koskisen tuomio puretaan

Koskisen tuomion perusteluita pidettiin jo alun perin puutteellisina ja tuomion purku sai lisävauhtia, kun varastomies Pekka Tapio Lappalainen tunnusti tehneensä teon. Myöhemmin Lappalainen tosin perui tunnustuksensa, mutta tämä ei vaikuttanut Koskisen tuomion purkamiseen marraskuussa 1970. Lappalainen oli saman ikäinen kuin Ryhänen ja rikospäivänä hän oli ollut putkassa tinnerihumalasta selviämässä. Myös Lappalaisen tuolloin käyttämä vaatetus (pusero ja mahdollisesti pipo) oli ollut erilainen kuin silminnäkijöiden rikospaikalla havaitsemalla miehellä ja hän oli lisäksi pienikokoinen ja ruumiinrakenteeltaan hintelä toisin kuin silminnäkijöiden havaitsema mies. Pirkko Ryhäsen surma on edelleen selvittämättä.

Koskinen vapautui vankilasta 1. joulukuuta 1970 ja hän sai 93 290 markan (yli 100 000 euroa) korvaukset vankilassaolostaan. Alkoholismista kärsinyt Koskinen käytti rahat kertoman mukaan kahdeksassa kuukaudessa. Viimeisinä elinvuosinaan Koskinen onnistui pääsemään irti alkoholista pitkiksikin ajoiksi ja hän eli silloin normaalia elämää.

Tapauksen käsittely julkisuudessa

Pirkko Ryhäsen surmaa käsiteltiin Åke Lindmanin juontaman Ei vanhene koskaan -dokumenttisarjan osassa Erehdys. Toimittaja Risto Juhani kirjoitti tapauksesta dokumenttiromaanin Torsti Ossian Koskinen: syyllinen-syytön (Tammi 1971), joka sisälsi otteita tutkinta- ja kuulustelupöytäkirjoista sekä kuvauksen Koskisen oikeudenkäynnistä ja tuomion purusta. Tapausta on käsitelty myös toimittaja Hannes Markkulan kirjassa Suomalainen murha 1953-1990. Maunu Kurkvaaran Koskisen oikeustaistelusta ohjaama elokuva Kujanjuoksu kuvattiin alkuperäisillä tapahtumapaikoilla Kumpulassa.