Fantasiaa ja dokumenttia sekoittavan elokuvan tekijöinä oli etupäässä Taideteollisen oppilaitoksen Kamerataiteen vastavalmistuneita oppilaita.[2] Kuvaajana toimi Pirjo Honkasalo, ja Pilvilinna onkin ensimmäinen naiskuvaajan tallentama suomalainen pitkä elokuva.[3] Elokuva on julkaistu vain VHS-kasetille vuonna 1994 Nordic Videon toimesta. Elokuva on esitetty useita kertoja televisiossa.
Fantasiaa, totuuselokuvaa ja dokumenttia sekoittavassa tarinassa nuori kulkuri Erik rantautuu soutuveneellä maailmanmatkoiltaan ja ryhtyy jatkamaan koulunkäyntiään. Uusia tuulia kouluun halajavasta Erikistä tulee koululaisten kapinaliikkeen kärkihahmo.[3]
Pilvilinnan ensi-ilta-arviot olivat enimmäkseen varsin nuivia, mutta Pirjo Honkasalon kuvausta kehuttiin ja Sakari Rimmistä pidettiin kiinnostavana tulokkaana. Paula Talaskivi suhtautui myönteisimmin ja piti elokuvaa innoittavana ja mukaansa tempaavana.[1]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen murskaa Pilvilinnan: ”Pitkätukkainen vätys ja jäkättävä herrastyttö nuuskivat muutosten tuulia. Sietämättömän avuton ja tökerö yritelmä roikkuu nuorisoelämän ulkoisissa trendi-ilmiöissä.” Hän antaa elokuvalle yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[4]
Pilvilinna ei kerännyt suuria katsojajoukkoja, mutta sai pääpalkinnon San Remon festivaalilla. [5]
