Kaksiperforoitua 16 millimetrin filmiä, jossa siirtoreiät ovat filmin molemmilla laidoilla.Amatöörielokuvaukseen tarkoitettu Bolex-merkkinen 16 millimetrin filmiä käyttävä kamera.
16 millimetrin filmi (tai 16 mm) on elokuvaukseen tarkoitettu filmiformaatti. Formaatin kehitti Kodak vuonna 1923 kilpailemaan Pathen9,5 mm -amatöörifilmiformaatin kanssa. Ammattilaiset ottivat sen sittemmin käyttöön muun muassa televisiouutisten ja dokumenttielokuvien kuvaamiseen. Myöhemmin 8-millimetriset filmiformaatit korvasivat sen amatöörikäytössä. Nykyään ammattikäytössä suositumpi on ääniraidaton Super 16 -formaatti, kun taas perinteinen 16 millimetrin filmi on jäänyt vakavien harrastelijoiden ja elokuvaopiskelijoiden käyttöön.
16-millimetristä filmiä esiintyy sekä yksi- että kaksiperforoituna. Yksiperforoidussa filmissä on filminsiirtorei'itys vain filmin toisessa reunassa ja kaksiperforoidussa filmissä kummassakin reunassa. Yksiperforoidulla filmillä kuvaruudun toiselle puolelle jäävää tyhjää tilaa on esityskopioissa käytetty usein ääniraidan paikkana. Yksiperforoitu filmi on yhteensopiva Super 16 -formaatin kanssa, mutta ei sellaisten 16 millimetrin filmiä käyttävien kameroiden kanssa, joissa voi käyttää vain kaksiperforoitua filmiä. Kaksiperforoidulle 16-millimetriselle filmille ei nykyisin enää juurikaan kuvata. Ainoastaan Kodak valmistaa sitä hyvin pienissä määrin. Yksiperforoitua 16-millimetristä filmiä valmistavat sekä Kodak että Fujifilm, jotka molemmat tarjoavat useimpia 35 millimetrin filmilaatuja myös tässä pienemmässä koossa.
Yleensä filmiä kuvataan 120 metrin (400 jalan) keloissa, jolloin nopeudella 24 kuvaruutua/sekunnissa yhdelle kelalle mahtuu noin 11 minuuttia. Harrastelijat käyttävät usein pienempiä 30 metrin keloja, joille voi kuvata hieman alle kolme minuuttia kuvamateriaalia. Normaalia pitemmät 240 metrin filmit tuottavat hankaluuksia esitettäessä, koska ne eivät mahdu pienikokoisiin projektoreihin.[1]
