Pietro Alessandro Guglielmi (9. joulukuuta 1728 Massa – 18. marraskuuta 1804 Rooma) oli italialainen säveltäjä. Hän oli säveltäjä Jacopo Guglielmin poika ja säveltäjä Pietro Carlo Guglielmin isä.^[1]

Guglielmi sai varhaisimman musiikkikasvatuksensa isältään ja opiskeli sitten konservatoriossa Napolissa Francesco Duranten johdolla. Hän sävelsi suuren määrän oopperoita, joista ensimmäisenä kantaesitettiin Napolissa vuonna 1757 Lo solachianello ’mbroglione. Guglielmin varhaisista oopperoista suosituimpiin kuuluivat Il ratio della sposa (1765), La sposa fedele (1767) ja L'impresa d'opera (1769). Vuonna 1767 Guglielmi lähti Lontooseen. Palattuaan vuonna 1772 Italiaan hän jatkoi tuotteliasta työtään oopperoiden säveltäjänä. Hän sai suosiota myös oratorioillaan, joihin kuului La morte di Oloferne (1791).^[1]

Guglielmi sai nimitykset maestro di cappellan asemaan Vatikaanin Pietarinkirkkoon (1793) ja sen lisäksi San Lorenzo in Lucinaan (1797). Hän sävelsi myös kirkkomusiikkia, kuten messuja ja requiemin. Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu soitinmusiikkia eri kokoonpanoille. Guglielmin vaimo oli oopperalaulaja Maria Leli, joka tunnettiin myös nimellä Lelia Achiapati.^[1]