Pietari–Paavalin kirkko^[1] on nykyisin Viipurin ainoa säilynyt luterilainen kirkko. Se oli ennen alueluovutuksia Viipurin ruotsalaisen ja saksalaisen seurakuntien yhteinen kirkko ja nykyisin se on Inkerin kirkon alaisuuteen kuuluvan Viipurin luterilaisen seurakunnan kirkko. Kirkko sijaitsee Viipurin keskustassa Linnoituksen kaupunginosassa Torkkelinpuiston ja nykyisin niin ikään puistona olevan Paraatikentän välissä.

Pietari–Paavalin kirkon suunnittelivat arkkitehdit J. Brockman ja G. F. von Veldten, ja se valmistui vuonna 1799. Ennen kirkon valmistumista oli Viipurin kaikilla luterilaisilla seurakunnilla käytössään yhteinen kirkko, josta sittemmin tuli Viipurin maaseurakunnan kirkko. Kirkon vihkimisen yhteydessä kirkko nimettiin pyhälle Paavalille, tuolloin keisarina olleen Paavali I kunniaksi. Kirkon nimeksi vakiintui kuitenkin Pietari-Paavalin kirkko.

Pietari–Paavalin kirkko edustaa tyyliltään 1700-luvun lopun uusklassismia. Malliltaan kirkko on pitkäkirkko, jonka pääsisäänkäynnin puoleisessa päässä on kupolikattoinen torni. Tornin pohjaosa on nelikulmainen, mutta itse tornin kulmat on viistetty ja niitä koristavat korinttilaispilasterit, joiden välit ovat avonaiset.

Vastakkaisessa päässä alttarin takana on puolipyöreä apsis, jonka ikkunat tuovat valoa alttarille. Pääsisäänkäyntiä koristaa fasadi, jonka keskiosa hieman ulkonee muusta rakennuksesta. Fasadin keskiosassa on neljä joonialaista pilasteria. Pääoven molemmin puolin pilastereiden välissä on ikkunakomerot ja oven sekä ikkunakomeroiden yläpuolella on kolme pientä ikkunaa. Fasadin päätykolmiossa on Jumalan kultainen silmä -symboli. Kirkon sivuilla on sivusisäänkäynnit ja pienet eteiset. Sivuseinien ikkunat ovat kahdessa rivissä.

Kolmilaivaista kirkkosalia kiertävät lehterit. Kirkkosalin keskilaivaa erottaa sivulaivoista molemmin puolin viisi joonialaista pylvästä. Lehtereiden yläpuolella pylväät vaihtuvat korintolaisiksi pylväiksi, jotka kannattelevat kirkkosalin holvattua kattoa. Pääsisäänkäynnin puoleisessa päässä on urkuparvi, jota kannattelee kaksi pylvästä. Pääsisäänkäynnin molemmin puolin on pienet huoneet, joista johtavat portaat lehtereille. Kuoriosan molemmin puolin on myös huoneet, joista toisessa toimi sakaristo.

Kirkon alttarin keskeisenä hahmona oli ristiinnaulittu Kristus, jonka molemmin puolin oli kolme korinttilaista pylvästä, joiden päällä oli veistokset. Alttarin yläosaa hallitsi Jumalan kolmion muotoinen silmä, jota ympäröivät säteet. Kirkon alttarin suunnitteli kenraali, myöhemmin Suomen kenraalikuvernööri Fabian Steinheil.

Kirkko säästyi melko vähäisin vaurioin niin talvi- kuin jatkosodastakin. Talvi- ja jatkosodan välisenä neuvostovallan aikana kirkosta katosivat muun muassa kirkonkellot.

Jatkosodan jälkeen kirkko toimi laivastotukikohdan kerhona ja elokuvateatterina. Vuonna 1990 Viipuriin perustettiin Inkerin kirkkoon kuuluva Viipurin seurakunta ja Pietari-Paavalin kirkko siirtyi seurakunnan käyttöön vuonna 1991. Tämän jälkeen kirkkoa on kunnostettu muun muassa suomalaisten yksityishenkilöiden ja Suomen Kirkon Ulkomaanavun avustuksella.

• Koponen, Paavo: Karjalan kirkkokummut. Sulkava: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7
• Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet. (Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a) Jyväskylä. Määritä julkaisija!

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietari–Paavalin kirkko (Viipuri) Wikimedia Commonsissa

• Luovutetun alueen luterilaiset seurakunnat (Arkistoitu – Internet Archive)

1. ↑ Tietosanakirja, osa 11, palsta 1201. Viipurin asemakartan selitys.