Suomen jatkosodan (talvi 1941–1942) jälkeen Gabrian palasi vakavasti haavoittuneena Lapista Saksaan ja alkoi opiskella Bonnin mainoskoulussa, mistä hän sai perustat omalle taiteilijanuralleen. Seuraavat kaksikymmentä vuotta hän vietti suureksi osaksi omassa ateljeessaan Bonnin Holzlar-kaupunginosassa. Vuonna 1960 Gabrian liittyi Saksan kuvataiteilijoiden seuraan (BBK), jonka puitteissa hän järjesti delegaationjohtajana vuosina 1980–1984 taiteilijoille tarkoitettuja kohtaamisseminaareja Kuopiossa. Vuoteen 1993 asti Gabrian tuki edelleen kansainvälisiä seminaareja järjestäen suomalais-saksalaista kulttuurivaihtoa. Gabrian on neljän lapsen isä.
Gabriania on kutsuttu keskiyönauringon maalariksi hänen Lapin intohimonsa ja runsaiden Lappia kuvaavien maisemakuviensa takia. Vuonna 1993 Gabrian palkittiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristillä. 1990-luvulla hänen haaveensa asumisesta Lapissa toteutui monena kesänä Livojärven rannalla. Myöhemmin Gabrian harjoitti akvarellimaalaustakin ja loi teoksia, jotka kuvasivat muun muassa Eifel-vuoristoa, Gabrianin kotiseutua.
Näyttelyitä
Peter Gabrianin teoksia on asetettu näytteille lukuisia kertoja varsinkin Saksassa, Suomessa ja Puolassa.
1978 Helsinki, "Kuvia Lapista – Lappland in Bildern"
Peter Gabrianin teoksia on esillä monissa paikoissa Euroopassa, esimerkiksi Saksan liittopäivien taidekokoelmassa, Kuopion taidemuseossa sekä Gdańskin taidemuseossa.