Pentti Pelto

Pentti Pelto

Pentti Juhani Pelto (26. elokuuta 1938 Kauhajoki[1] – 22. huhtikuuta 2018 Kangasala[2]) oli suomalainen kirkkomuusikko, urkuri, kirkkomusiikin professori ja urkujen rakentaja ja tutkija.[3]

Opinnot

Pelto valmistui Sibelius-Akatemiasta kirkkomuusikoksi ja urkuriksi. Hän oli Janne Raition oppilas.[4] Vuonna 1994 hän väitteli musiikin tohtoriksi aiheenaan suomalainen urkuhistoria.[3]

Työura ja luottamustehtäviä

Pellon suunnittelemat Kangasalan kirkon urut, 1988. Fasadi yhdessä Seppo Rihlaman kanssa.

Pelto toimi urkurina Helsingissä 1962–1969.[3] Vuosina 1970–1994 hän työskenteli urkujenrakentajana Kangasalla Kangasalan urkutehtaassa ja Kangasalan Urkurakentamossa. Hän toimi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professorina 1994–2001.[5]

Pelto konsertoi urkurina Suomen historiallisia urkuja -tietokanta perustuu Pellon tutkimustyölle suomalaisen urkuhistorian parissa.[3][6] Pelto toimi vuosina 1969–1975 Organum-seuran puheenjohtajana.[7]

Soitinrakennusta ja harrastuksia

Pentti Pelto ja hänen poikansa Arno rakensivat klavikordeja[8] ja cembaloja. Pentti Pelto harrasti radioamatööritoimintaa ja oli kiinnostunut vanhoista amatööriradiolaitteista[9] sekä elektroniikasta.

Teoksia ja artikkeleja

  • Pelto, Pentti – Kuula, Pentti: Kirkkomusiikin suuria mestareita. Suomen kirkon sisälähetysseura, Helsinki 1966.
  • Urkujen käyttäjän käsikirja. Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osaston julkaisuja, Helsinki 1989. ISBN 951-95540-3-3.
  • Kaksi suomalaista urkuperinnettä. Diss. Sibelius-Akatemia, Helsinki 1994 ISBN 952-9658-23-0.
  • Puoli vuosituhatta suomalaisia urkuja. Helsinki: Organum-seura, 2014. ISBN 978-951-95712-3-2
  • Hyvä paha urkujenuudistus. 2017. ISBN 978-951-95712-4-9.
  • Artikkeleita Organum-lehdessä.[10]

Lähteet

  1. ↑ Jaakola, Keijo: Kauhajokelaista kirjallisuutta – Pelto, Pentti Juhani. Kauhajoen Museoyhdistys ry.
  2. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 29.4.2018, s. C 13.
  3. ↑ a b c d Virtuaalikatedraali. Sibelius-Akatemia.
  4. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 314. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  5. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 538. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  6. ↑ Virtuaalikatedraali avattu. Hiippakuntauutiset, Helsinki, 2/2003, s. 28.
  7. ↑ Puheenjohtajat; Organum-seura
  8. ↑ Vikman, Timo – Soranta, Juha: Sahatavarasta soivaksi soittimeksi, sivu II/6. Sibelius-Akatemia 2004.
  9. ↑ Radioamatöörit joutuivat talvisodassa salaisiin hommiin. YLE Uutiset 28.11.2009.
  10. ↑ Organum-lehdessä julkaistut artikkelit. Organum-seura.

Aiheesta muualla