Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteetön, vuoteen 2014 päättyvä digikameraosio, jossa perustelemattomia väitteitä ja markkinointihenkistä kuvaustekstiä, tarpeettoman spesifiä tietosanakirjaan

Pentax on nykyisin Ricoh Imaging Companyn tuotemerkki sen valmistamille digitaalisille järjestelmäkameroille, objektiiveille ja urheiluoptiikalle, kuten kiikareille. Pentax tunnetaan parhaiten valmistamistaan kameroista ja objektiiveista, mutta myös silmälasien linsseistä.

Tuotemerkin historia juontaa vuonna 1919 perustettuun Asahi-optiikkayritykseen, joka oli edelläkävijä erityisesti kinofilmiä käyttävien järjestelmäkameroiden valmistajana ja kehittäjänä. Vuonna 1957 esitelty Asahi Pentax oli maailman ensimmäinen nykyaikainen järjestelmäkamera ja läpi 1960-luvun myös maailman myydyin^[1]. Ricoh osti yrityksen vuonna 2011 Hoyalta ja käyttää Pentax-nimeä lähinnä digijärjestelmäkameroidensa tuotemerkkinä.^[2]

Vuonna 1919 perustetun japaninkielinen nimi oli Asahi Kogaku Kogyo Goshi Gaisha, englanniksi Asahi Optical Corporation Limited. Yritys valmisti aluksi silmälasilinssejä, optiikkaa valokuvaus- ja elokuvakameroihin sekä kiikareita. Kun Asahi Pentax -kameroista tuli yhtiön tunnetuin tuote 1960-luvulla, Asahi-nimi jätettiin ensin pois kamerarungoista ja 2002 otettiin käyttöön nimi Pentax Corporation (ペンタックス株式会社, Pentakkusu Kabushiki-gaisha).

Vuonna 2007 toinen optisen alan yhtiö Hoya osti suurimman osan Pentaxin osakkeista, ja Pentaxista tuli sen tytäryhtiö. 31. maaliskuuta 2008 Pentax lakkasi olemasta itsenäinen yhtiö, kun se sulautettiin osaksi Hoyaa. Vuonna 2011 Ricoh osti Pentaxin Imaging-toimialan. Uuden yhtiön nimeksi tuli Pentax Ricoh Imaging Company. Pentax-tuotemerkin sairaalaoptiikka ja mittausvälineet säilyivät Hoyalla. Vuonna 2013 yrityksen nimeksi vaihdettiin Ricoh Imaging Company. Pentax jatkaa yrityksen tuotemerkkinä järjestelmäkameroille, niiden objektiiveille sekä lisävarusteille. Lisäksi tuotannossa on Pentax-merkkisiä teleskooppeja, kiikareita ja valvontakameroita. Yrityksen kompaktikamerat ovat Ricoh-merkkisiä.^[3]

Asahiflex-kamera (1952) on yksisilmäinen peiliheijastuskamera (SLR), johon objektiivit kiinnitetään M37-kierteellä. Se oli ensimmäinen japanilainen kinofilmiä käyttävä peilietsinkamera, joka tuli markkinoille kilpailemaan itäsaksalaisen Exakta Varexin ja länsisaksalaisen Edixa Reflexin kanssa^[4]. Asahiflexin myöhemmissä versioissa oli ensimmäisenä maailmassa laukaisun jälkeen alas palautuva peili; siihen asti yksisilmäisten kameroiden etsin oli jäänyt laukaisun jälkeen pimeäksi^[5].

Ylhäältä päin katsottavan ja näkymän peilikuvana esittävän kuiluetsimen korvannut Asahi-Pentax-kameran (1957) pentaprismaetsin teki peilikamerasta yhtä helpon tähdätä kuin mittaetsinkamera ja loi pohjan tulevien vuosikymmenten kinofilmijärjestelmäkameroiden esiinmarssille. Seuraavan vuoden K-mallissa oli tarkennusta helpottava mikroprismaetsin, S3-mallissa (1961) irrotettava valotusmittari ja SV-mallissa (1962) vitkalaukaisin.^[3]

Vuonna 1964 esitellyssä Asahi Spotmatic -kamerassa oli ensimmäisten joukossa sisäänrakennettu valotusmittari, joka mittasi valon objektiivin läpi^[6]. Spotmatic oli eri versioineen hyvin suosittu, ja yhtiön omien Takumar-linssien lisäksi siihen sopivia M42-kierrekiinnitteisiä objektiiveja valmistivat monet muutkin, ainakin Edixa, Petri, Praktica ja Yashica^[7]. Vuonna 1972 esitellyssä Spotmatic ES:ssä oli himmenninaukon esivalintaan perustuva automaattivalotus, joka ylsi kahdeksan sekunnin valotusaikaan.^[8].

Vuonna 1975 Asahi julkaisi uutta K-bajonettikiinnitystä käyttäviä Pentax-kameroita ja uuden SMC Pentax -objektiivisarja. K-bajonetista tuli aiemman M42-kierteen tavoin suosittu Asahia pienempien kameravalmistajien keskuudessa, ja yhteensopivia objektiiveja alkoi tulla markkinoille eri merkeillä. KM oli käytännössä Spotmatic F uudella bajonetilla. KX-mallissa oli herkempi, piikennoon perustuva valotusmittari, K2-mallissa taas aika-automatiikkaan perustuva automaattivalotus.^[1] Myöhemmin esiteltiin vielä riisuttu ja hinnaltaan halpa K1000-kamera, joka pysyi suosionsa takia tuotannossa yli 20 vuotta^[9].

Vuonna 1976 julkaistiin pienet ja kevyet rungot MX ja ME sekä pienikokoisista objektiiveista koostuva sarja SMC Pentax-M. M-sarjan kamerat käyttivät tyypillisesti aika-automatiikkaan perustuvaa automaattivalotusta pois lukien manuaalinen Pentax MX. ME- ja MX-runkoihin voitiin liittää kaksi ruutua sekunnissa siirtävä moottoriviritin ja MX:ään myös nopeampi moottoriperä. MX:ssä oli myös vaihdettavat tähyslasit. MX:n verhosuljin oli mekaaninen ja toimi rajoitetusti myös ilman paristoa. ME:ssä oli pystysuunnassa toimiva metallilamelliverhosuljin, joka mahdollisti 1/100 s salamasynkronointisuljinajan.^[10][11]

ME:ssä ei ollut valotuksen käsisäätöä, mutta automatiikkaa voitiin korjailla +/- 2 EV:n rajoissa. Asia korjaantui vuonna 1980, jolloin julkaistu ME Super tarjosi sekä automatiikan että manuaalisäädön, jälkimmäisen erikoisella näppäinparilla kameran yläpinnassa.^[12]. Sarjaan julkaistiin v. 1981 myös MEF-malli, jonka rungossa oli omintakeinen automaattitarkennin^[13]. Muita M-sarjan malleja olivat MV (1979), MV-1 (1979) ja MG (1982), jotka olivat ominaisuuksiltaan ME:n kaltaisia tai siitä riisuttuja^[14][15].

Vuonna 1980 julkaistiin ammattikäyttöön tarkoitettu Pentax LX-kamera. Siinä on M-sarjan ominaisuuksien lisäksi muun muassa filmin pinnalta valoa mittaava (OTF) ja hämärässäkin toimiva valotusmittari. Pisin mittarin tarjoama valotusaika on 125 sekuntia. LX:ssä oli myös vaihdettavat etsimet ja tähyslasit sekä lisälaitteena moottoriviritin ja 5 kuvaa sekunnissa valottava moottoriperä.^[16] Kamera pysyi tuotannossa pari vuosikymmentä vuoteen 2001 asti^[17].

Vuonna 1983 esitelty A-sarjan kamera Pentax Super A toi uutuutena ohjelmoidun automaattivalotuksen. K-bajonetista esiteltiin KA-versio ja uusi objektiivisarja SMC Pentax-A, joka mahdollisti A-sarjan kamerarunkojen säätää objektiivin aukkoa automaattisesti.^[18] Vuotta myöhemmin julkaistiin edullisempi Program A-kamera (Suomessa nimellä Program A plus). Vanhat K- ja M-sarjan objektiivit säilyivät yhteensopivina, mutta ohjelmoidun automatiikan käyttö vaati uusia A-sarjan objektiiveja.^[19]

P-sarja oli lähinnä A-sarjan päivitys ajanmukaiseen ulkoasuun. Tärkeitä uusia ominaisuuksia ei esitelty. P30 oli riisuttu aloittelijamalli, P50 taas ominaisuuksiinsa nähden pienikokoinen ja tarjosi mahdollisuuden moottorivirittimen liittämiseen.^[20][21]

SF-sarja toi mukanaan automaattitarkenteiset objektiivit. Sen myötä tuli uusia KAF-bajonettikiinnitys, jossa oli nk. "ruuvimeisseli", eli automaattitarkennuksen voimansiirto kamerarungosta objektiiviin. SFX-kamera ja uudet F-sarjan objektiivit esiteltiin vuonna 1987, SFX:n seuraaja SF7 vuonna 1989. Vanhojen K-, M- ja A-sarjan objektiivien yhteensopivuus säilytettiin, mutta ne toimivat tietysti käsitarkenteisina. SFX oli ensimmäinen järjestelmäkamerarunko, jossa oli yhdysrakenteinen, prismakotelon päältä ylös ponnahtava salamalaite.^[22][23]

Z-sarja oli Pentaxin kameraperhe 1990-luvulle. Joissakin Z-runkoihin sopivissa uusissa SMC Pentax-FA-objektiiveissä oli moottoroitu zoom, joka mahdollisti muun muassa polttovälin pikavalinnan.^[24] Vuonna 1993 esitelty Z-20 päivitettiin vuonna 1995 Pentax Z-70:ksi.^[25]

MZ-sarja oli Pentaxin viimeiseksi jäänyt filmijärjestelmärunkojen tuotesarja. Vuonna 1996 esitelty MZ-5 oli pieni ja ulkoasultaan retrohenkinen alumiinia ja mustaa tekonahkaa yhdistelevine kuorineen.^[26] Pentax MZ-50 oli samankaltainen, viidellä valotusohjelmalla varustettu harrastajamalli^[27]. MZ-M ja MZ-S ovat vieläkin tuotannossa^milloin?. SMC Pentax-FAJ -objektiiveista oli kustannusten karsimiseksi jätetty aukkorengas pois. Näin ollen näitä objektiiveja ei voida käyttää kaikissa K-bajonettirungoissa.^lähde?

Pentax *ist-kamera tuli markkinoille 2003. Se on hyvin pienikokoinen ja kevyt järjestelmäkamera ja Pentaxin viimeisin filmijärjestelmäkamera.

Ensimmäisen Digitaalisen Järjestelmäkameransa Pentax julkaisi vuonna 2003. Se oli vastine mm. Nikonin ja Canonin julkaisemille harrastajatason 6 megapikselin digitaalijärjestelmäkameroille. Pentax oli tosin kehittänyt jo vuonna 2000 eri valokuva-alan tapahtumissa esitellyn prototyypin ns.täyden koon kennon Kamerasta, MZ-D:n, mutta tuolloin Philipsin 24x36 mm:n CCD kennolla varustetun kameran hinta ylitti kysynnän ja tarjonnan lait. Vuonna 2004 julkaistiin edullisempi *ist DS ja edelleen ominaisuuksiltaan karsittu *ist DL tuli 2005. Digitaalikameroihin kehitetyt DA ja D-FA objektiivit julkaistiin samalla. Ne käyttävät yhä samaa K-bajonettikiinnitystä. Pentaxin kaikissa digitaalijärjestelmäkameroissa on mahdollista käyttää kaikkia vanhoja K-kiinnitteisiä objektiivejä ja adapterilla myös Takumar M42, Pentax 645 sekä Pentax 67 -kiinnitteisiä objektiivejä.

Toukokuussa 2006 Pentax julkaisi ensimmäiset uuden K-sarjan digitaaliset järjestelmäkamerat K100D ja K110D. Muotoilua oli päivitetty hieman *ist DS ja DL -kameroista ja muutkin ominaisuudet vastaasivat pitkälti näitä malleja, mutta K100D sisälsi uutena ominaisuutena kamerarunkoon rakennetun kuvanvakaimen. Syyskuussa 2006 esiteltiin edistyneempi K10D-malli. Siinä on ominaisuuksina mm. 10,2 megapikselin kenno, kuvanvakain rungossa, pölynpoisto, pölyn ja vedenkestävä rakenne ja suuri pentaprismaetsin. Kameran kanssa julkaistiin uusi tasokas DA*-objektiivisarja, jossa käytetään sisäänrakennettua ultraäänimoottoritarkennusta (SDM), jota myös K10D-runko tukee. Kesällä 2007 K100D Super -kamera lisäsi edeltäjäänsä tuen SDM-tarkennukselle ja kennon pölynpoistotoiminnon.

Tammikuussa 2008 Pentax julkaisi seuraavan sukupolven järjestelmäkamerat, K20D ja K200D. K20D:n suurin muutos edelliseen K10D malliin on Samsungin ja Pentaxin yhdessä kehittämä ja Samsungin valmistama 15,1 megapikselin APS-C kokoinen CMOS kuva-anturi, jonka tehollinen tarkkuus on 14,6 megapikseliä. K200D:n kuva-anturi on edellisen K10D mallin Sonyn valmistama 10,2 megapikselin CCD kuvakenno. Molemmat mallit ovat rungoltaan sääsuojattuja. Marraskuussa 2008 julkaistiin erityisen pienikokoinen K-m -kamera. Sen ominaisuudet muistuttavat kokoa ja sääsuojausta lukuun ottamatta pitkälti K200D-kameraa. K-m-kameran rinnalla esiteltiin kevyet DA-L-sarjan objektiivit, joissa oli käytetty vastaavia DA-malleja enemmän muoviosia.

Toukokuussa 2009 Pentax toi markkinoille toistaiseksi tasokkaimman digijärjestelmäkameransa ja tätä korostettiin myös mallimerkinnällä K-7. Yksinumeroinen mallimerkintä ilmaisee uuden kameran sijoittuvan K20-mallin yläpuolelle. Uusina ominaisuuksina K-7 tarjosi magnesiumseoksesta valmistetun rungon ja kuoret. Sääsuojaus on edeltäjiä kattavampi ja kameran luvataan toimivan myös matalammissa lämpötiloissa. K-7 sisältää kehitetyn version K20D:n 14,6 megapikselin kuvakennosta. Merkittäviä parannuksia ovat myös videokuvausmahdollisuus (780p/1080i + stereoääni ulkoisella mikrofonilla), uusi 77-alueinen valotusmittari ja paranneltu tarkennusjärjestelmä sekä nopeutunut sarjakuvaus (5,2 kuvaa sekunnissa). Etsin kattaa 100% kuva-alasta 0,94 kertaisella suurennoksella. K-7 ohella julkaistiin myös edulliset sääsuojatut kitti-objektiivit, jotka perustuvat aikaisempiin DA 18-55mm ja 50-200mm -malleihin. Syyskuussa 2009 julkaistiin pienikokoinen, mutta K-m-mallia edistyksellisempi K-x, jossa on 12,4 megapikselin Sonyn valmistama kuvakenno, videokuvaus (720p) sekä sama tarkennusjärjestelmä ja kuvaprosessori kuin K-7:ssä.

Syksyllä 2010 Pentax julkaisi mallit K-5 sekä K-r. K-r-korvasi K-x:n ja parannuksia ovat mm. parempi tarkennusjärjestelmä, suurempi takanäyttö ja kasvanut sarjakuvausnopeus. Edistyneille harrastajille suunnattu K-5 on rungoltaan lähes identtinen aiemman K-7:n kanssa. Uutuuden 16,3 megapikselin kenno paransi kuvien dynamiikkaa ja laatua suurilla herkkyyksillä. Tarkennusjärjestelmä on myös uusittu ja sarjakuvanopeus kasvoi seitsemään kuvaan sekunnissa.

Vuoden 2012 aikana Pentax esitteli neljä uutta järjestelmäkameraa. K-01 on peilitön järjestelmäkamera, mutta Q-sarjasta poiketen, siihen käyvät K-bajonetilla varustetut objektiivit. Kameran perustuu sähköisiltä komponenteiltaan pitkälti K-5 malliin. K-30-malli sijoittuu K-r ja K-5 -mallien väliin. Se tarjoaa pitkälti samat ominaisuudet kuin K-5, lisättynä uusimmalla tarkennusjärjestelmällä, mutta edullisempaan runkoon istutettuna. K-5 kamera korvautui malleilla K-5 II ja K-5 IIs. Kamerarunko säilyi ulkoisesti lähes entisellään ja tärkein uudistus oli uusi tarkennusjärjestelmä. Takanäytön asennus uusittiin paremman kuvanlaadun ja kulutuskestävyyden tavoittelemiseksi. K-5 IIs eroaa perusmallista puuttuvavan alipäästösuotimen osalta. Suotimen poistaminen lisää kuvan yksityiskotien erottumista, mutta myös ei toivotun moiré-kuvion esiintymistä.

2013 vuonna K-50 malli korvasi K-30:n. Rungon muotoilussa palattiin perinteisemmälle linjalle, mutta runkoa kaupattiin 120 eri väriyhdistelmänä. Uusia ominaisuuksia olivat tuki langattoman kuvasiirron mahdollistaville Eye-Fi-korteille ja rungon kanssa myytävä sääsuojattu kittiobjektiivi. Kameran riisuttu versio on K-500, josta puuttuu mm. sääsuojaus sekä joitakin näyttötoimintoja. Malliston keihäänkärjeksi esiteltiin K-3. Tärkein uudistus oli tarkempi 24 megapikselin kenno ja alipäästösuotimen pois jättäminen. Uutena ominaisuutena esiteltiin kennon liikutteluun perustuva alipäästösuodin-simulaatiotila, jolla voi halutessaan hieman sumentaa kuvaa moiré-kuvien ehkäisemiseksi. Simulaatio pois kytkettynä kamera tallentaa puolestaan yksityiskohtaisemman kuvan. Kamerassa voidaan käyttää kahta muistikorttia yhtäaikaisesti ja siinä on tuki Pentax FluCard -kortille, joka lisää kameraan langattoman esikatselu- ja laukaisuominaisuuden, sekä langattoman kuvien siirron. Parannuksia on tehty myös valotus- ja tarkennusjärjestelmään. Takanäytön kokoa ja tarkkuutta on kasvatettu edeltäjiin nähden. Vuonna 2013 DA Limited -objektiivit uudistettiin käyttämällä uutta linssien HD-pinnoitetta aiemman SMC-pinnoitteen sijaan.

Vuoden 2014 uutuus on K-S1, jossa käytetään 20 megapikselin kuvakennoa. Kamerassa on alipäästösuodinsimulaatio ja tuki FluCard-kortille. Muilta ominaisuuksiltaan kamera on pitkälti K-50-mallin kaltainen.

Optio-mallit ovat digitaalisia kompaktikameroita. Mallistoon kuuluu edullisia ja keskihintaisia kameroita, sekä mm. vesitiiviitä erikoismalleja.

Maaliskuussa 2009 esiteltiin X70-kamera, joka on ns. siltakamera, eli laajan polttovälialueen zoom-objektiivilla varustettu, hieman tavallista kompaktikameraa suurempi malli. X70 kamerassa on 24-kertaisella zoom-toiminnolla oleva objektiivi ja 12 megapikselin kuvakenno.

Kinofilmikameroihin erikoistunut Asahi Optical toi 1970-luvun alussa markkinoille rullafilmikameran, suurenneltulta järjestelmäkameralta näyttävän Pentax 6×7:n. Vuonna 1984 yritys esitteli pitkälle automatisoidun 60×45 millimetrin kuvakoon kameran Pentax 645^[28]. Näistä kehittyneiden viimeisten mallien 67II (1998) ja 645NII (2001) tuotanto loppui Hoya-fuusion myötä 2009^[29].

Digitaalinen Pentax 645D käyttää Kodakin kuvakennoa, jonka efektiivinen tarkkuus on 40 Megapikseliä. Poikkeuksena muista keskikoon kameroiden valmistajista Pentax on suunnitellut 645D:n käytettäväksi myös studion ulkopuolella. Kamera on täysin sääsuojattu ja toiminnot vastaavat keskeisiltä osin valmistajan järjestelmäkameroita.

Pentax 645Z on ensimmäinen keskikoon digikamera, jossa on myös täyden teräväpiirron (1080P) video sekä 4K intervallikuvaus. Kamerassa on Sonyn valmistama 53 megapikselin CMOS-kuvakenno ilman alipäästösuodinta, efektiiviseltä tarkkuudeltaan 51,4 MP. Tehokkaan prosessorin ansiosta se pystyy kuvaamaan jopa 30 kuvan jpeg-sarjoja 3 kuvan sekuntinopeudella täydellä resoluutiolla. 645Z:n runko on valmistettu painevaletusta alumiinista ja magnesiumista. Kamera on täysin sääsuojattu.

• Ricoh-yhtiön Pentax-sivusto (englanniksi)
• Bojidar Dimitrovin Pentax K-Mount -sivu
• Pentax User Magazine (englanniksi)