Penikkatauti on tarttuva, monioireinen nisäkkäiden virustauti, jonka aiheuttaa penikkatautivirus CDV (engl. Canine Distemper Virus).

Penikkatautia esiintyy ensisijaisesti koirilla. Penikkataudin tavallisia ensioireita koiralla ovat lämmönnousu, sierainvuoto, silmätulehdukset sekä hengitystie- ja suolisto-oireet.^[1] Joillakin koirilla esiintyy polkuanturoiden ja kirsun paksuuntumista.

Penikkatauti-infektio altistaa koiran bakteeritulehduksille. Taudin edetessä voi ilmaantua hermosto-oireita, kuten hallitsemattomia jalkojen tai pään lihasten nykimisliikkeitä, tuntoaistin heikkenemistä ja halvaus- ja kouristuskohtauksia.

Penikkatautia vastaan on kehitetty rokotteita, jotka suojaavat hyvin tartunnalta.

Suomessa oli viimeksi laaja penikkatautiepidemia vuosina 1994–1995.

Tauti tarttuu koirasta toiseen pisaratartuntana hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saanut koira voi erittää virusta jopa yhdessä päivässä. Koira voi tartuttaa sairauden myös villieläimiin, ja siksi koiran liikkumista kannattaa rajoittaa.

Sairauden alkuvaiheessa yleisiä oireita ovat kuume, sierainvuoto, silmätulehdukset sekä hengitystie- ja ruoansulatuskanavaoireet. Joillakin koirilla voi esiintyä polkuanturoiden ja kirsun paksuuntumista. Tautia sairastava koira on herkkä sekundaarisille bakteeritulehduksille. Erilaisia hermosto-oireita voi ilmetä myöhemmin, yleensä parin viikon kuluttua ensioireiden parantumisesta. Taudille ominaisia hermosto-oireita ovat lihasnykäykset jalkojen tai pään lihaksissa, tuntopuutokset ja halvaukset sekä erilaiset kouristuskohtaukset. Vakavat hermosto-oireet ovat invalidisoivia ja johtavat usein koiran lopettamiseen.