Laulaja-kitaristi Timo Nikki perusti vuonna 1976 Kouvolassa ensimmäisen version Peer Güntistä. Alkuaikoinaan yhtye toimi ponnahduslautana monille Kymenlaakson muusikoille aina Loose Prickin soittajista lähtien. Yhtyeen uran merkittävimmiksi käännekohdiksi voidaan lukea rumpali Teijo ”Twist Twist” Erkinharjun liittyminen yhtyeeseen vuonna 1981 sekä basisti Teijo ”Tsöötz” Kettulan mukaantulo vuonna 1983, jolloin syntyi Peer Güntin pitkäikäisin, niin sanottu klassinen kokoonpano. Tässä muodossa yhtye osallistui vuoden 1984 Rockin SM-kilpailuihin, joissa kilpailivat Peer Güntin lisäksi muun muassa Kolmas Nainen ja Keba. Kisa oli siihenastisen historiansa tasaisin; Kolmannen Naisen ja Peer Güntin pisteet olivat tasan, mutta lopulta Peer Günt julistettiin voittajaksi.
Yhtye oli suosionsa huipulla 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin vuoden 1985 Peer Günt -esikoislevyä seuranneet kolme albumia vuoden 1986 Backseat, vuoden 1987 Good Girls Don't... ja vuoden 1988 Fire Wire myivät jokainen kultaa ja nousivat Suomen virallisen albumilistan ensimmäiselle sijalle[2]. Menestyksen myötä kiinnostus Peer Güntiin heräsi myös ulkomailla; yhtye julkaisi levyjään Euroopassa ranskalaisen High Dragon Records -levymerkin alla ja keikkaili Suomen lisäksi muun muassa Isossa-Britanniassa, Neuvostoliitossa, Pohjois-Koreassa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa, missä yhtye edusti Suomea vuoden 1987 Roskilden musiikkifestivaaleilla[3]. Suurempaa menestystä ei ulkomailta kuitenkaan tullut ja suurin suosio alkoi hiljalleen hiipua myös Suomessa vuonna 1990 julkaistun viidennen levyn Don't Mess With The Countryboys julkaisun aikoihin, osaksi valloilla olleen konemusiikkitrendin vuoksi. Edellisiä albumeita vaisumman vastaanoton saaneen vuoden 1994 Smalltown Maniacs -levyn jälkeen Peer Günt tyytyi kiertämään vuosituhannen loppuun saakka aiempaa pienemmissä keikkapaikoissa ja huomattavasti epäsäännöllisemmin. Tämä johtui osittain myös rumpali Erkinharjun soittamisesta Leningrad Cowboys -yhtyeessä.
Peer Günt tuli aikanaan tunnetuksi myös kovasta keikkatahdistaan; yhtye soitti 1980-luvun huippuvuosinaan yli 150 keikkaa vuodessa. Vielä 1990-luvullakin Peer Günt teki jäsentensä muista hankkeista huolimatta parhaimmillaan 70 keikkaa vuodessa ja kaikista vaisuimmallakin vuosina 1998–2001 noin 20–30 keikkaa vuodessa. Syyskuusta 2001 eteenpäin yhtye oli vuoden tauolla, kunnes aktivoitui jälleen syksyllä 2002. Jäsenten muut hankkeet jäivät ja kaikki keskittyivät jälleen täysin Peer Güntiin. Yhtye esiintyikin ensimmäistä kertaa ulkomailla sitten 1980-luvun lopun, Sweden Rock -festivaaleilla kesällä 2003.
Vuonna 2005 yhtye teki 11 vuoden levytystauon jälkeen odotetun paluun albumilla No Piercing, No Tattoo. Saman vuoden kesällä Timo Nikki kuitenkin ilmoitti yhtyeen lopettavan toimintansa. Hajoamisen syyksi Nikki ilmoitti trion muiden jäsenten välinpitämättömyyden ennalta vuonna 2002 sovittujen, jatkamisen mahdollistaneiden sopimusten noudattamisessa, eli liiallisen alkoholin käytön lopettamisesta keikoilla ja kiertueella[4].
Syksyllä 2016 Peer Günt juhli 40-vuotista taivaltaan kattavalla klubikiertueella ympäri Suomen. Nykyään Peer Günt keikkailee kausiluontoisesti keskittyen enimmäkseen festivaalien ja isoimpien rock-klubien kiertämiseen.
Kokoonpanot
Alkuperäiseen, vuosina 1976–1977 esiintyneeseen kokoonpanoon kuuluivat kitaristi-laulaja Timo Nikki, basistiVesa Suopanki sekä rumpaliPauli Johansson, joka on sittemmin tullut tunnetuksi Loose Prick -yhtyeen laulusolistina. Nikki on ainoa jäsen joka on ollut mukana yhtyeessä sen perustamisesta lähtien. Peer Güntin kokoonpanon muodostivat vuosina 1983–2005 Nikki, rumpali Teijo ”Twist Twist” Erkinharju sekä basisti Teijo ”Tsöötz” Kettula. Nykyinen, pitkäikäisin aktiivinen Peer Güntin kokoonpano Nikki-Pohjanniemi-Koivula on toiminut vuodesta 2006.[5]
Entisistä jäsenistä tunnetuimpia ovat rumpali Erkinharju, joka on esiintynyt Peer Güntin ohella muun muassa Leningrad Cowboys- ja Los Bastardos Finlandeses-yhtyeiden riveissä, sekä kitaristi-laulaja Timo Kipahti, joka tunnetaan nykyisin taiteilijanimellä Toni Rossi. Kipahti soitti kitaraa yhtyeen kahdella ensimmäisellä omakustannesinglellä.
Yhtyeen nykykokoonpanon Pete Pohjanniemi ja Sakke Koivula soittivat yhdessä Kari Peitsamon kanssa kesästä 2016 toukokuuhun 2017 Shöcking Blü -yhtyeessä. Yhtyeen hajottua Peitsamo perusti yhdessä Peer Güntin entisten soittajien Tsöötz Kettulan ja Twist Twist Erkinharjun kanssa Devil’s Milk -yhtyeen. Kettula ja Erkinharju soittavat myös Dog Days Revolution -yhtyeessä.
