Paul Martialis Ljungberg (9. heinäkuuta1893Pietari – 8. huhtikuuta1918Vesilahti) oli suomalainen jääkäriratsumestari (kapteeni). Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä eskadroonan päällikkönä, missä toimessa hän kaatui Vesilahden taistelussa.[1][2]
Ljungbergin vanhemmat olivat kultaseppä Reinhold Edvard Ljungberg ja Olga Josefina Stenholm. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1914 ja liittyi Viipurilaiseen osakuntaan. Ennen jääkärikoulutukseen lähtemistään hän kerkesi aloittaa jatko-opinnot Högre svenska handelsläroverket i Helsingfors nimisessä oppilaitoksessa.[1][2]
Jääkärikausi
Ljungberg liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella.
Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 10. syyskuuta 1915 alkaen. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Myöhemmin hänet siirrettiin 2. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen pataljoonan ratsuosaston suomalaiseksi päälliköksi.[1][2]
Suomen sisällissota
Ljungberg astui Suomen armeijan palvelukseen ratsumestariksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan eskadroonan päälliköksi Uudenmaan rakuunarykmentin 1. eskadroonaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Länkipohjassa, Kuhmalahdella, Eräjärvellä, Orivedellä ja Vesilahdella, missä hän lopulta kaatui taistelussa 8. huhtikuuta 1918. Kuollessaan hän oli naimaton ja kirjoilla Viipurissa ja hänet haudattiin Imatran sankarihautaan.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit
Ylennykset
Kunniamerkit
Hilfsgewehrführer 10. syyskuuta 1915
Gewehrführer 6. marraskuuta 1915
Zugführer 12. tammikuuta 1917
Ratsumestari (Kapteeni) 11. helmikuuta 1918
Vapaudenristi 3. lk.
Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
Jääkärimerkki
Lähteet
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.