Paul Letondal (25. tammikuuta 1831 Montbenoît, Ranska – 24. heinäkuuta 1894 Montreal, Kanada) oli pianisti, urkuri, sellisti, musiikkipedagogi ja säveltäjä.^[1]

Letondal oli sokea varhaisesta lapsuudestaan lähtien.Hän opiskeli pianonsoittoa Pariisissa ennen muuttamistaan Montrealiin vuonna 1852. Jesuiittojen pyynnöstä hän opetti Collège Sainte-Mariessa ja toimi Gesù-kappelin urkurina vuosina 1852–1869. Hän esitti pianistina ja sellistinä muiden muassa Auguste Franchommen tuotantoa ja omia teoksiaan.^[1]

Letondalilla oli merkittäviä oppilaita, joihin kuuluivat Édouard Clarke, Euphémie Coderre, Dominique Ducharme, Joseph-A. Fowler, Gustave Gagnon, Calixa Lavallée, Clarence Lucas, Salomon Mazurette, Charles-Marie Panneton, Marie Regnault, Moïse ja Joseph Saucier, Marguerite Sym, Eugénie Tessier sekä Antoinette Wilscam. Letondal oli Québecin musiikkiakatemian perustajajäsen ja puheenjohtaja vuosina 1882–1883 ja 1888–1889. Hän oli myös La Revue canadiennen perustajajäsen ja johtaja. Hän aloitti vuonna 1876 yhteistyön Rosalie Euvrardin kanssa musiikinopetuksen organisoimiseksi Institut Nazarethissa. Hän oli vuodesta 1860 naimisissa Élisabeth Gagnonin kanssa.^[1]

Arthur Letondal oli Paul Letondalin poika. Henri Letondal oli Paulin lapsenlapsi.^[1]