Patriarkaatti (yhteiskuntatieteet)

Patriarkaatti (kreikk. πατριαρχία, ’isänvalta’) on yhteiskunta, jossa vanhat miehet ovat hallitsevassa asemassa. Isäntävaltaisella yhteisöllä on miespuolinen johtaja, jolla on ehdoton määräysvalta yhteisössä. Hän huolehtii silti monin tavoin alaistensa hyvinvoinnista. Tämän vastineeksi alaisten on oltava uskollisia ja kuuliaisia.[1]

Radikaalifeministien mukaan naisten sorron pohjimmainen aiheuttaja on patriarkaalinen sukupuolijärjestelmä.[2] Separatistinen feminismi ja poliittinen lesbous ovat syntyneet feministien parissa patriarkaattia vastaan taistelemiseksi. Jotkut feministit eivät usko miesten luopuvan patriarkaalisesta ajattelusta ja siksi jotkut feministit pyrkivät irtikytkentään.[3]

Historia ja perusta

Antiikin Kreikassa ja Roomassa talon mies oli perheen pää, joka teki kaikki päätökset, valvoi niiden noudattamista ja rankaisi rikkomuksista. Hänen alaisiaan olivat vaimot, lapset, sukulaiset, palvelijat ja orjat. Perheenpään valta oli tarkoitettu perheensä hyväksi, sillä hänen velvollisuutensa oli varmistaa perheen hyvinvointi ja suojella sitä sisäisiltä ja ulkoisilta uhilta kaikin tarpeelliseksi katsominsa keinoin. Ilkeyksiin tai kostoon perheenpään ei valtaansa kuulunut käyttää.[4]

Länsimaisen poliittisen teorian historiassa monarkin valtaa on perusteltu perheenisien patriarkaalisella auktoriteetilla pääasiallisesti kolmella tavalla:[4]

Antropologisella patriarkaatilla oletetaan, että alkukantaiset perhesuhteet kehittyivät laajemmiksi yhteiskunniksi ja samalla miespuoliset perheenpäät kehittyivät kuningaskuntien hallitsijoiksi.[4]

Moraalisella patriarkaatilla viitataan siihen käsitykseen, että poliittinen auktoriteetti kuului isien alkuperäiselle sukupolvelle, kuten Raamatun Aadamille, ja myöhempien sukupolvien miehet ovat saaneet heiltä periytyvänä oikeutensa valtaan.[4]

Ideologisella patriarkaatilla viitataan siihen, että poliittista auktoriteettia vaadittiin isyyttä koskevan kielen, vertauskuvien ja kuvien kautta. Opettajat, isännät, työnantajat ja rauhantuomarit ottivat isän roolin ja auktoriteetin sekä siirsivät ihmisten isiään kohtaan tunteman lojaalisuuden kansalaisten poliittisia isiään kohtaan tuntemaksi kuuliaisuudeksi.[4]

John Locke kyseenalaisti yhteiskuntasopimusteoriallaan 1600-luvulla patriarkaalisen poliittisen auktoriteetin laillisuuden. Hän väitti, että perheenisien luontainen auktoriteetti ei siirtynyt poliittisille johtajille, vaan aikuisten miesten luonnollisia oikeuksia valvoi hallitus, eivätkä he olleet isiensä määräysvallan alaisia. Yhteiskuntasopimusteorian myötä liberalismi, yksilönoikeudet, vapaa markkinatalous ja rajoitettu perustuslaillinen hallinto alkoi syrjäyttää patriarkaalista ajattelutapaa ja rakenteita. Senkin jälkeen tosin dominoivat miehet ovat usein katsoneet oikeudekseen hallita muita miehiä, ja naiset ovat edelleen olleet usein miesten käskynalaisia.[4]

Sukupuolten välinen suhde patriarkaatissa

Feministisessä ajattelussa patriarkaatin käsite ja sen hiominen on ollut keskeistä.[5]

Patriarkaatti rakentaa sukupuolten eriarvoisuutta ja asettaa yhteiskunnan julkiset ja yksityiset alueet miesten dominoimiksi.[6] Patriarkaatti perustuu siihen, että miehet oman lisääntymismenestyksensä varmistamiseksi pyrkivät kontrolloimaan naisia ja naisten seksuaalisuutta. Sen taustalla on epävarmuus miehen lisääntymisessä menestymisestä. Patriarkaatissa nainen on alisteinen miehelle ja on myös usein määrätty kotiin ja nainen puetaan peittävästi. Materiaalinen vauraus, joka on miehen käsissä, sitoo naista suhteessa pysymiseen. Patriarkaatissa mies voi houkutella nuoria naisia omaisuudellaan, ja patriarkaatissa rikkaat miehet myös ostavat vaimoja.[7] Patriarkaattiin liittyvällä esineellistämisellä tarkoitetaan naisen alistamista välineeksi päämäärän saavuttamiseksi.[8]

Patriarkaatti vaikuttaa omaisuuden miehisen hallinnan lisäksi myös uskonnon ja moraalikäsitysten kautta. Ne yhdessä luovat sortamisen ja hyväksikäytön sallivan ympäristön, ja naiset ovat pakotettuina miehen hallitseman kotitalouden tuotantoon ja omaisuus siirtyy eteenpäin poikalapselle. Miehen auktoriteettiasema naisiin ja lapsiin nähden ulottuu myös kirkkoon ja pappeina toimii miehiä.[9]

Patriarkaatissakin äidillä ja isällä on sama vaikutus lasten tulevaan asemaan

Gregory Clark ja Neil Cummins osoittivat vuosien 1754–2023 Englannin kattaneessa tutkimuksessaan, että kaikkina aikoina äitien koulutus ja sosiaalinen asema ovat ennustaneet lapsen vastaavia yhtä paljon kuin isien, poikkeuksena tietysti vaurauden periminen isälinjassa. Heidän mukaansa tulokset ovat pääosin yhtäpitäviä suoran additiivisen geneettisen periytymisen kanssa eikä sen, että 1700–1800-lukujen patriarkaattinen yhteiskunta olisi voimistanut isän vaikutusta. Enon asema oli yhtä ennustava kuin sedän, äidinisän kuin isänisän. Jos vaikutusmekanismi olisi sosiaalinen, eri aikakausien yhteiskunnissa olisi pitänyt olla eroja.[10]

Patriarkaatti kapitalismissa

Kapitalismi on talousjärjestelmä joka sukupuolikolumnisti Ellie Allanin mielestä noudattaa patriarkaalista logiikkaa.[11] Toisaalta kapitalismin toimintalogiikka on sallinut jonkinasteista naisten emansipaatiota voittojen maksimoimiseksi.[12]

Kapitalismi näyttää edistävän monia naisten aseman ja sukupuolten tasa-arvon mittareita tehokkaammin kuin demokratia, Journal of Economic Behavior & Organizationissa julkaistu empiirinen tutkimus kertoo.[13]

Taloudellinen vapaus ennustaa korkeampaa sukupuolten tasa-arvoa (YK:n Gender Inequality Index), suurempaa naisten osuutta koulutuksessa ja parlamenteissa sekä vähäisempiä äitikuolleisuutta ja teiniraskauksia. Sen sijaan naisten työvoimaosuutta taloudellinen vapaus ei selittänyt ennen kuin mm. maatalouden osuus kansantaloudesta kontrolloitiin. Osa tasa-arvohyödyistä saattaa tulla sitä kautta, että talouden vapaus nostaa elintasoa, mutta jopa kontrolloitaessa elintaso ja muita muuttujia taloudellisen vapauden indeksin vaikutus mainittuihin tasa-arvotekijöihin oli tilastollisesti merkitsevä.[14]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Halmesvirta, Ojala, Roiko-Jokela, Vilkuna: Historian sanakirja. Gummerus. Jyväskylä, 1999. ISBN 951-20-5089-7
  2. ↑ Willis, Ellen: Radical Feminism and Feminist Radicalism. Wesleyan University Press, 1984. Eng
  3. ↑ Sarah Hoagland, "Lesbian Ethics."
  4. ↑ a b c d e f Kann, Mark E. (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Patriarchy”, The Encyclopedia of Political Science, s. 1197–1198. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0
  5. ↑ Acker, Joan: The Problem with Patriarchy Sociology. 5/1989. Viitattu 18.10.2023.
  6. ↑ Catherine J. Nash: Patriarchy International Encyclopedia of Human Geography. 2020. Viitattu 18.10.2023.
  7. ↑ Ruth Mace: Analysis: How did the patriarchy start – and will evolution get rid of it? 20.9.2022. University College London. Viitattu 18.10.2023.
  8. ↑ Deborah H Gruenfeld, M Ena Inesi, Joe C Magee, Adam D Galinsky: Power and the objectification of social targets 2008. National Library of Medicine. Viitattu 18.10.2023.
  9. ↑ Ashley Easter: How Patriarchy in the Church Plays a Role in Abuse Relevant. 21.3.2022. Viitattu 18.10.2023.
  10. ↑ Gregory Clark ja Neil Cummins: Matriline versus Patriline: Social Mobility in England, 1754-2023 2024. European Historical Economics Society.
  11. ↑ Ellie Allan: Capitalism and Patriarchy are Inseparable The Gazelle. 21.3.2021. Viitattu 18.10.2023.
  12. ↑ Denise Comanne: How Patriarchy and Capitalism Combine to Aggravate the Oppression of Women 28.5.2020. Committee for the Abolition of Illegitimate Debt. Viitattu 18.10.2023.
  13. ↑ Stroup, Michael D.: Separating the Influence of Capitalism and Democracy on Women’s Well-Being. Journal of Economic Behavior and Organization, 2008, 67. vsk, nro 3-4, s. 560–72. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Michael D. Stroup: Does Economic Freedom Promote Women’s Well-being? (Chapter 4) Economic Freedom of the World: 2011 Annual Report.

Aiheesta muualla