Parliament Square on aukio LontoonWestminsterissä, Westminsterin sillasta länteen ja St. Jamesin puistosta itään.[1][2] Nykyinen aukio valmistui vuonna 1951 George Grey Wornumin suunnitelmien pohjalta. Sen ympärillä sijaitsee useita suojeltuja rakennuksia ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnon korkeimpia instituutioita.[2] Koska aukiolla on Britanniassa suuri historiallinen ja symbolinen merkitys, siellä järjestetään usein mielenosoituksia.[3]
Parliament Squaren paikalla oli tiheään asuttuja kortteleita 1800-luvun alkuun asti, jolloin ne purettiin parlamentin päätöksellä. Tilalle syntynyt aukea alue, ”Westminsterin autiomaa”, jakaantui kolmeen osaan: Westminster Abbeyn pohjoispuoli oli kirkkomaata, kun taas Pyhän Margaretin kirkon ja Bridge Streetin väliselle alueelle perustettiin Garden Square -niminen aukio ja sen länsipuolelle puutarha-alue, joka ulottui lännessä Little George Streetille saakka.[2]
Garden Squarea alettiin pitää ympäristöönsä nähden liian vaatimattomana, kun uusi Westminsterin palatsi valmistui vuonna 1860. Palatsin luonut arkkitehti Charles Barry sai tehtäväkseen suunnitella aukion uudelleen vuosina 1866–1868. Samanaikaisesti alueen poikki rakennettiin Metropolitan District Railwayn metrolinja, jonka vuoksi jouduttiin tekemään laajoja kaivuutöitä.[2] Barry suunnitteli alueen keskiöön Parliament Square Garden -nimisen puistoalueen, joka muodostui kahdesta nurmialueesta ja niille sijoitetuista valtiomiesten patsaista.[2][4] Parliament Square Gardenin länsipuolelle tuli erillinen puistosaareke, Canning Enclosure, johon pystytettiin entisen pääministeri George Canningin patsas.[2]
Seuraavan suuren muodonmuutoksen Parliament Square koki, kun George Grey Wornum vuonna 1948 sai tehtäväkseen suunnitella aukion uudelleen parantaakseen liikennejärjestelyjä ennen Festival of Britainia. Uusi aukio oli arvokkaan hillitty. Parliament Square Gardenia laajennettiin länteen päin pienentämällä Canning Greeniä. Suunnitelmiin sisältyi myös tiikkisiä puistonpenkkejä ja lyhtypylväitä, joita sijoitettiin aukiolle ja sen ympäristöön. Parliament Square Gardenissa muutettiin neljän pääministerin patsaan paikkoja, kun taas Canning Greenissä jätettiin Lincolnin ja Canningin patsaat entisille paikoilleen. Puistoalueille istutettiin muun muassa trumpettipuita, hortensioita ja atsaleoita. Muutostyöt valmistuivat huhtikuussa 1951.[2]
Koska Parliament Squarella on Britanniassa suuri historiallinen ja symbolinen merkitys, siellä järjestetään usein mielenosoituksia.[3] Yksi kuuluisimpia aukioon yhdistettyjä mielenosoittajia oli rauhanaktivisti Brian Haw, joka leiriytyi sinne kymmenen vuoden ajaksi 2001–2011.[7]
Parliament Square Garden on muodoltaan pyöreäkulmainen neliö, jonka sivun pituus on noin 75 metriä. Yli puolet sen pinta-alasta on tasaista nurmialuetta, jolta avautuu näkymä sekä Westminster Abbeylle etelässä että Westminsterin palatsille idässä. Nurmialueesta länteen on kivilaatoilla päällystetty kävelytie, joka johtaa etelään kohti Westminster Abbeyn pohjoisovea. Tien länsipuolella on plataanirivistö ja kolmen pääministerin patsaat, jotka on asetettu katsomaan kohti parlamenttia. Ne esittävät etelästä pohjoiseen Robert Peelia, Benjamin Disraelia ja Edward Smith-Stanleyä.[2] 2000-luvulla pääministerien patsaiden ja nurmialueen väliin on lisätty kolme uutta patsasta, jotka esittävät etelästä pohjoiseen Nelson Mandelaa, Mahatma Gandhia ja Millicent Fawcettia.[4] Nurmialueesta pohjoiseen on toinen kivilaatoilla päällystetty kävelytie, joka johtaa itään kohti Big Beniä. Sitä reunustavat trumpettipuut ja varakreivi Palmerstonin, sotamarsalkka Jan Smutsin sekä pääministerien David Lloyd George ja Winston Churchill patsaat.[2][4]
Canning Green muodostuu kiilanmuotoisesta nurmialueesta, jolle on sijoitettu Abraham Lincolnin ja George Canningin patsaat. Vuonna 2009 sen eteläosaa muokattiin hieman, jotta kulkua korkeimman oikeuden rakennukseen saatiin parannettua.[2]
Patsaat
Aukiolla on kaksitoista patsasta, joista useille on myönnetty Grade II -luokan suojelukohteen asema:[4]
Historic England myönsi Parliament Squarelle Grade II -luokan suojelukohteen aseman vuonna 1996. Suojeluperusteita oli useita:[2]
Suunnittelullinen arvo – palkitun arkkitehdin George Grey Wornumin suunnittelema yksinkertaisuudessaan elegantti aukio, joka parantaa liikenteen sujuvuutta ja tarjoaa esteettömän näkymän ympäröiviin arvorakennuksiin.
Kasvillisuus – plataanit ja trumpettipuut rajaavat aukiolta avautuvia näkymiä niitä kuitenkaan peittämättä; selkeät nurmialueet luovat kontrastia rakennettuun ympäristöön.
Historiallinen arvo – aukio edustaa sodanjälkeistä maisemasuunnittelua ja täydentää ympäröivien rakennusten arkkitehtonista arvoa; puistossa on useita Grade II -luokan patsaita valtiomiehistä ja muista merkkihenkilöistä.