PROFILPELAJAR.COM

Pariisi–Roubaix
	; Pariisi–Roubaix vuonna 2014.
Tiedot
Ajankohta	huhtikuun alku
Alue	Pohjois-Ranska
Paikalliset nimet	Paris–Roubaix
Lempinimi	Pohjoisen helvetti
Laji	maantiepyöräily
Kilpailu	UCI World Tour
Tyyppi	yksipäiväinen klassikkokilpailu,; monumentti
Järjestäjä	Amaury Sport Organisation
Kilpailun johtaja	Jean-François Pescheux
Historia
Ensimmäinen	1896
Kilpailuja yht.	121
Viimeinen	2024
Ensimmäinen voittaja	Josef Fischer
Eniten voittoja	Roger De Vlaeminck (4); Tom Boonen (4)
Viimeisin voittaja	Mathieu van der Poel (2)
	Infobox OK

Pariisi–Roubaix on yksi maailman vanhimmista polkupyöräkilpailuista. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1896, kun Roubaix’n velodromi oli avattu. Kisaa on ajettu aina nykypäivään saakka, ja vain maailmansodat sekä koronapandemia ovat estäneet sen järjestämisen. Kilpailu kuuluu maantiepyöräilyn "monumentteihin", jotka ovat kaikista arvostetuimpia maantiepyöräilyn klassikkokilpailuista. Kilpailu ajetaan joka vuosi maalis- tai huhtikuussa, mutta sen lähtöpiste ei ole enää Pariisissa, vaan se siirrettiin Compiègnen kaupunkiin vuonna 1968. Kilpailureitin pituus on yli 250 km ja se sisältää useita kivetyksellä päällystettyjä pavé-tieosuuksia. Kilpailu päättyy Roubaix'n ulkovelodromille, jossa ajetaan puolitoista kierrosta rataa ympäri ennen maaliin tuloa. Pariisi–Roubaix on osa UCI World Tour -kilpailusarjaa. Aiemmin kilpailu on ollut osa UCI maailmancupia 1989–2004 ja UCI ProTouria 2005–2007.

Kilpailun luonne

Kilpailussa on nähty erilaisia kokeiluja pyörän ajomukavuuden parantamisessa. Kuvassa Uwe Raab ajamassa maantiepyörällä jossa on jousitettu etuhaarukka.

Kilpailun järjestäjänä toimii Amaury Sport Organisation. Kisaa nimitetään yleiskielessä ”pohjoisen helvetiksi” tai ”klassikkojen kuningattareksi”. Kilpailuun kuuluu lukuisia nupukivisiä osuuksia, kuten esimerkiksi Puun risteys (Carrefour de l’Arbre), mikä lisää kilpailijoiden kaatumisen ja loukkaantumisen riskiä melkoisesti. Myös sateisella säällä on oma osuutensa liukkauden ja vaikeakulkuisuuden syntyyn. Erityisen hankala on kivitieosuus Trouée d'Arenberg -kaivanto eli ns. "Arenbergin metsä", joka lisättiin kilpailuun alueella työskennelleen kilpapyöräilijän Jean Stablinskin ehdotuksesta vuonna 1968. Tämä nupukiviosuus on virallisesti nimeltään ”Drève des Boules d'Hérin”. Vuonna 1998 Johan Museeuw loukkasi polvensa vakavasti kaatuessaan osuudella. Osuus ei ollut mukana vuoden 2005 kilpailussa, koska pinnanalaiset sortumat olivat liiaksi vaikuttaneet tien pintarakenteen kuntoon. Tästä huolimatta vuonna 2005 kilpailuun kuului 54,7 km mukulakiviosuuksia. Kaivannon kunnostus- ja saneeraustyöt käynnistettiin välittömästi keväällä 2005, ja osuus oli jälleen mukana vuoden 2006 kilpailussa.

Muut osuudet kiertelevät kapeita teitä sokerijuurikasvainioiden lomassa ja ne on mahdollista ajaa vain tiukassa peräkkäisjonossa. Sateinen kilpailusää tekee reilin mutaiseksi, mikä lisää ajamisen vaikeutta ja riskien määrä moninkertaistuu.

Saavutuksia

Kilpailun suurin keskinopeus, 45,204 km/h, on belgialaisen Greg Van Avermaetin hallussa vuodelta 2017.^[1] Eniten voittoja kilpailussa ovat ottaneet belgialaiset Tom Boonen ja pyöräilylegenda Roger De Vlaeminck, jotka ovat voittaneet neljästi. De Vlaeminck voitti vuosina 1972–1977. Saavutuksen kunniaksi hänelle myönnettiin palkinnoksi yksi mukulakivi. Ranskalainen Octave Lapize, belgialaiset Gaston Rebry, Rik Van Looy, Eddy Merckx ja Johan Museeuw sekä italialainen Francesco Moser sekä sveitsiläinen Fabian Cancellara ovat kukin voittaneet kilpailun kolmasti. Italialainen Jules Rossi voitti kilpailun vuonna 1937 ja hänen maanmiehensä Fausto Coppi vuonna 1950. Vuonna 1896 ensimmäistä kertaa järjestetyn kilpailun voitti saksalainen Josef Fischer, joka oli vuoteen 2015 saakka ainoa saksalaisvoittaja kilpailussa. Voitoista 57 on mennyt belgialaisille.

Merkittäviä ajajia

Kilpaa pidetään suuressa arvossa. Useat tunnetut kilpapyöräilijät ovat voittaneet sen. Legendaarisia nimiä ovat ensimmäisen Ranskan ympäriajon voittaja Maurice Garin (1897, 1898) sekä Fausto Coppi (1950) ja Louison Bobet (1956). Lähivuosikymmentien legendoja ovat viisinkertainen Tourin voittaja Eddy Merckx (1968, 1970, 1973) ja Bernard Hinault (1981).

Voittajat

1896 Josef Fischer
1897 Maurice Garin
1898 Maurice Garin (2.)
1899 Albert Champion
1900 Émile Bouhours
1901 Lucien Lesna
1902 Lucien Lesna (2.)
1903 Hippolyte Aucouturier
1904 Hippolyte Aucouturier (2.)
1905 Louis Trousselier
1906 Henri Cornet
1907 Georges Passerieu
1908 Cyrille Van Hauwaert
1909 Octave Lapize
1910 Octave Lapize (2.)
1911 Octave Lapize (3.)
1912 Charles Crupelandt
1913 François Faber
1914 Charles Crupelandt (2.)
1919 Henri Pélissier
1920 Paul Deman
1921 Henri Pélissier (2.)
1922 Berten Dejonghe
1923 Henri Suter
1924 Jules Van Hevel
1925 Felix Sellier
1926 Julien Delbecque
1927 Georges Ronsse
1928 André Leducq
1929 Charles Meunier
1930 Julien Vervaecke
1931 Gaston Rebry
1932 Romain Gijssels
1933 Sylveer Maes
1934 Gaston Rebry (2.)
1935 Gaston Rebry (3.)
1936 Georges Speicher
1937 Jules Rossi
1938 Lucien Storme
1939 Emile Masson jr
1943 Marcel Kint

1944 Maurice Desimpelaere
1945 Paul Maye
1946 Georges Claes
1947 Georges Claes (2.)
1948 Rik Van Steenbergen
1949 André Mahé ja
Serse Coppi^[2]
1950 Fausto Coppi
1951 Antonio Bevilacqua
1952 Rik Van Steenbergen (2.)
1953 Germain Derijcke
1954 Raymond Impanis
1955 Jean Forestier
1956 Louison Bobet
1957 Fred De Bruyne
1958 Leon Van Daele
1959 Noel Fore
1960 Pino Cerami
1961 Rik Van Looy
1962 Rik Van Looy (2.)
1963 Emiel Daems
1964 Peter Post
1965 Rik Van Looy (3.)
1966 Felice Gimondi
1967 Jan Janssen
1968 Eddy Merckx
1969 Walter Godefroot
1970 Eddy Merckx (2.)
1971 Roger Rosiers
1972 Roger De Vlaeminck
1973 Eddy Merckx (3.)
1974 Roger De Vlaeminck (2.)
1975 Roger De Vlaeminck (3.)
1976 Marc Demeyer
1977 Roger De Vlaeminck (4.)
1978 Francesco Moser
1979 Francesco Moser (2.)
1980 Francesco Moser (3.)
1981 Bernard Hinault
1982 Jan Raas
1983 Hennie Kuiper

1984 Seán Kelly
1985 Marc Madiot
1986 Seán Kelly (2.)
1987 Éric Vanderaerden
1988 Dirk Demol
1989 Jean-Marie Wampers
1990 Eddy Planckaert
1991 Marc Madiot (2.)
1992 Gilbert Duclos-Lassalle
1993 Gilbert Duclos-Lassalle (2.)
1994 Andrei Tšmil
1995 Franco Ballerini
1996 Johan Museeuw
1997 Frédéric Guesdon
1998 Franco Ballerini (2.)
1999 Andrea Tafi
2000 Johan Museeuw (2.)
2001 Servais Knaven
2002 Johan Museeuw (3.)
2003 Peter Van Petegem
2004 Magnus Bäckstedt
2005 Tom Boonen
2006 Fabian Cancellara
2007 Stuart O'Grady
2008 Tom Boonen (2.)
2009 Tom Boonen (3.)
2010 Fabian Cancellara (2.)
2011 Johan Van Summeren
2012 Tom Boonen (4.)
2013 Fabian Cancellara (3.)
2014 Niki Terpstra
2015 John Degenkolb
2016 Mathew Hayman
2017 Greg Van Avermaet
2018 Peter Sagan
2019 Philippe Gilbert
2021 Sonny Colbrelli
2022 Dylan van Baarle
2023 Mathieu van der Poel
2024 Mathieu van der Poel (2.)

Paris–Roubaix Femmes

Vuodesta 2021 alkaen ajettu naisten Pariisi-Roubaix on osa UCI Women's World Tour -kilpailusarjaa. Kilpailu oli tarkoitus järjestää ensimmäisen kerran jo 2020, mutta se peruuntui koronaviruspandemian takia. Lokakuussa 2021 miesten kilpailua edeltävänä päivänä järjestetyn ensimmäisen naisten kilpailun voitti britti Elizabeth Deignan, 80 kilometrin irtiotolla ennen maalia.^[3] Vuonna 2022 kilpailu järjestettiin tavalliseen tapaan huhtikuussa, jolloin naisten kilpailu oli miesten kilpailua edeltävänä päivänä. Tuolloin voittajaksi polki italialainen Elisa Longo Borghini.^[4]