Pakohuonepeli

Pakohuone Utrechtissa

Pakohuonepeli (myös huonepakopeli, pakopeli tai tosielämän pakopeli[1]) on fyysinen seikkailupeli, jossa huoneeseen suljettujen ihmisten pitää päättelykyvyn ja yhteistyön avulla päästä määräajassa ulos huoneesta.[2]

Historia

Pakohuonepelien historialliset juuret ovat 1980-luvun lopun tekstiseikkailupeleissä, joissa pelaajan piti usein paeta lukituista huoneista, sekä 1990-luvulta alkaen tehdyissä television kisailusarjoissa kuten Fort Boyard ja Crystal Maze.[3]

Tiettävästi ensimmäinen pakohuonepeli luotiin vuonna 2007 Japanissa, josta se levisi muihin Aasian maihin. Vuonna 2012 peli tuotiin Yhdysvaltoihin.[4] Suomessa ensimmäiset pakohuonepelit perustettiin vuonna 2014 Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle.[5] Helmikuussa 2018 Suomessa oli ainakin 68 pakohuoneyritystä.[6]

2010-luvun loppupuolella on tehty useita pakohuoneaiheisia lautapelejä.[7] Videopeleissä esiintyvää vastaavaa lajityyppiä kutsutaan pakopeliksi.[8]

Pakohuone

Pakopelissä on aina jokin miljöö, kuten hylätty mielisairaala, maahan syöksyvä lentokone tai keskiaikainen luostari. Jos peli tapahtuu yhdessä pakohuoneessa, siinä voi olla useita osastoja, joihin pääsee esimerkiksi salaoven kautta. Peli voi tapahtua suljetun huoneen sijaan myös esimerkiksi autossa tai ulkoilmassa, jolloin pelin nimessä ei tarvitse käyttää sanaa 'huone'.[9]

Pakohuoneita voi luokitella monella tavalla, kuten tarkoituksen mukaan, kilpailullisuuden mukaan tai tilojen mukaan. Eri tarkoituksen mukaan suunniteltuja pakohuoneita ovat esimerkiksi kauhuhuoneet, koulutushuoneet ja klassiset älypelit. Jotkin pakohuoneet on tarkoitettu kilpailuhenkisille ihmisille ja toiset elämyksiä hakeville ihmisille.[10] Joihinkin pakohuonepeleihin voi sisältyä esimerkiksi teatteria.[11]

Pakohuoneet luokitellaan usein vaikeustason mukaan asteikolla 1–5, jossa 5 on kaikkein vaikein taso ja tarkoitettu kokeneille pelaajille. Huoneen suunnittelija voi säätää huoneen vaikeustasoa esimerkiksi tehtävien määrällä, pulmien vaikeustasolla tai hämäysten määrällä. Asiantuntijat eivät yleensä suosittele hämäysten käyttöä, sillä sellaiset voivat turhauttaa pelaajia.[12]

Pakohuoneessa voi olla teknisiä laitteita, jotka on laadittu nimenomaan kyseistä pakohuonetta varten. Jotkin sisustuksen tavarat voivat toimia työkaluna tai vihjeenä eteenpäin pääsylle. Jotkin houkuttelevat tavarat voivat olla pelkkää hämäystä.[13] Erityisesti kauhuaiheisissa pakohuoneissa voidaan käyttää pakenemisen rajoituksia, kuten käsirautoja tai nippusiteitä.[14]

Pelaaminen

Pelaaja ratkaisemassa pulmaa pakohuoneessa

Pakohuonepeliä pelaa tyypillisesti joukkue, jossa on kahdesta kuuteen jäsentä. Joukkue yrittää paeta lukitusta huoneesta ratkomalla pulmia, etsimällä avaimia ja päättelemällä oikeita ratkaisuja. Joukkueen pitää selvitä ulos määräajassa, joka on yleensä 60 minuuttia.[9] Pelaajien pitää käyttää loogista päättelyä, luovuutta ja tiimityöskentelyä pulmien ratkomisessa.[15]

Vihje on huoneessa valmiiksi oleva etenemiskeino, kuten seinälle maalattu koodi tai kasetilta soitettu äänivihje. Vinkki on lisäapu, jonka pelinohjaaja antaa joukkueelle sen sitä pyytäessä. Jotkut kokeneet pelaajat kertovat toisilleen niksejä, joita tietyissä huonetyypeissä voi usein käyttää.[16]

Pelaajille kerrotaan pelin säännöt ennen peliä. Pakopeleissä on joitain kaikille yhteisiä perussääntöjä. Vihjeitä ei ole sijoitettu katonrajaan, josta niitä pitäisi hakea kiipeämällä. Voimaa ei tarvitse käyttää mihinkään, kuten tavaroiden irrottamiseen. Ne asiat, joihin ei kuulu koskea, on yleensä merkitty punaisin teipein tai varoitustekstein. Mahdollisiin näyttelijöihin ei saa koskea. Juopuneena ei pakohuoneeseen pääse, eikä huoneissa saa kuvata. Useimmat tavarat kuten kännykät täytyy jättää pakohuoneen ulkopuolelle. Joissain pakohuoneissa on ikäraja.[17]

Pelin teemana saattaa olla esimerkiksi murhaajan paljastaminen, aarteen löytäminen tai uhkaavaa onnettomuutta pakeneminen.[9] Pelissä voi olla juoni, joka voi pysyä samana koko pelin ajan tai edetä jokaisen pulman myötä. Joissain peleissä ei ole lainkaan juonta.[18]

Pelissä on ulkopuolinen ohjaaja, joka seuraa kameroiden avulla joukkueen etenemistä. Ohjaaja voi pyydettäessä antaa joukkueelle vinkkejä esimerkiksi kaiuttimien, näyttöruutujen tai paperilappujen avulla.[9]

Useimmat pakohuoneet pelataan läpi vain yhden kerran, sillä pelaaja oppii niiden ratkaisut pelin aikana.[9]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Liukkonen, Meri: Kolumni: Sanat haussa. Metro.fi. 22.4.2015. Arkistoitu 30.3.2016. Viitattu 24.3.2016.
  2. ↑ pakohuonepeli. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  3. ↑ Saari, s. 188.
  4. ↑ Cheng, Evelyn: Real-life 'escape rooms' are new US gaming trend CNBC. Viitattu 24.3.2016.
  5. ↑ Pakopelit Suomessa, tietoa ja historiaa – Suomen pakopelit Suomen pakopelit. Arkistoitu 2.4.2018. Viitattu 1.4.2018.
  6. ↑ Kortesuo 2018, s. 21.
  7. ↑ Saari, Mikko: Löydä lautapelit, s. 188–189. Avain, 2018. ISBN 978-952-304-193-6
  8. ↑ Escape-the-Room Games: A History, A Catalogue, and an Explanation theotaku.com. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi) 
  9. ↑ a b c d e Kortesuo 2018, s. 10.
  10. ↑ Kortesuo 2018, s. 13–14.
  11. ↑ Dahlström, Tuomas: Huonepakopeli uudella tasolla Turun ylioppilaslehti. Arkistoitu 3.4.2016. Viitattu 24.3.2016.
  12. ↑ Kortesuo 2018, s. 55–61.
  13. ↑ Kortesuo 2018, s. 11.
  14. ↑ Anssi Sova: Viisi faktaa pakohuonepeleistä Elämyslahjojen virallinen blogi. 26.7.2022. Viitattu 26.7.2022.
  15. ↑ Horila, Heidi: Huonepakopelissä yhteistyö puhkeaa kukkaan. Turun Sanomat. 23.2.2015. Arkistoitu 30.3.2016. Viitattu 24.3.2016.
  16. ↑ Kortesuo 2018, s. 12.
  17. ↑ Kortesuo 2018, s. 16–18.
  18. ↑ Kortesuo 2018, s. 15–16.

Aiheesta muualla