Paasto tarkoittaa lyhyen tai pitkän tauon pitämistä ravinnon tai joidenkin ruoka-aineiden nauttimisesta. Ulkoinen ravinnonotto korvautuu täyspaastossa sisäisellä ravinnonotolla eli elimistö alkaa kuluttaa omia rasvavarastojaan ja tuottamiaan ketoaineita.

Paaston syyt voivat liittyä terveyteen, ulkonäköön tai uskontoon. Muslimien ja hindujen pätkäpaastoissa ei nautita edes nesteitä^[1], kun taas kristillisessä paastossa luovutaan lähinnä maitotuotteista, lihasta ja rasvasta^[2][3]. Uskonnollisissa paastoissa saatetaan pidättäytyä myös esimerkiksi tupakoinnista ja seksistä^[1].

Paastoaminen kuuluu myös eräisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin valmistautumiseen.

Uskonnollisista syistä paastoamista on harjoitettu ikiaikoja. Paasto esiintyy useissa uskonnoissa, osin itsenäisenä uskonnonharjoituksena (surun, tuskan, rakkauden ja nöyrtymyksen osoituksena), osin valmistautumisena tärkeisiin uskonnollisiin menoihin. Paasto mainitaan Koraanissa ja Upanishadeissa sekä Raamatun Vanhassa ja Uudessa testamentissa.

Hindulaisuudessa uskonnollista paastoa harjoitetaan ekadasina (jokaisen Kuun puolijakson yhdentenätoista päivänä). Jotkut paastoavat myös täydenkuun aikaan.^[4] Tiukasti noudatetun paaston aikana ei nautita ruokaa eikä juomaa. Paasto alkaa edellisen päivän auringonlaskusta ja päättyy seuraavan päivän auringonnousuun.

Buddhalaisuudessa ei ole varsinaista paastoa. Joidenkin koulukuntien luostareissa syödään vain yksi ateria päivässä, ja keskipäivän jälkeen ei syödä mitään. Suurempina juhlapäivinä näitä suuntauksia seuraavat maallikot eivät syö keskipäivän jälkeen. Tarkoituksena on vapauttaa koko iltapäivä uskonnon harjoittamiseen.

Pääartikkeli: Saum

Islamilaisuudessa paastotaan Ramadan-kuun päivinä auringonnoususta auringonlaskuun pidättymällä kokonaan sekä ruoan että nesteiden nauttimisesta^[1]. Ramadan-paasto on yksi islamin viidestä pilarista eli yksi tärkeimmistä tavoista harjoittaa uskontoa. Paastoamalla muslimi tulee lähemmäksi jumalaansa luopumalla asioista, joista hän nauttii, kuten ruoka, juoma ja seksi. Tämä tuo esille hänen vakaan omistautumisensa Jumalalle. Uskovainen tietää, että Jumala rakastaa häntä, koska tämä on valmis luopumaan maallisista nautinnoistaan Jumalan vuoksi. Ramadanin aikana Profeetta Muhammed sai ilmestyksen ensimmäisen kerran Allahilta, joten on tapana lukea normaalia enemmän Koraania ja rukoilla vapaaehtoisrukoilua taraweh rukoilua auringonlaskun jälkeen moskeijassa.

Juutalaiset paastoavat seitsemänä juutalaisen kalenterin päivänä, joista viittä pidetään pienempinä paaston päivinä. Juutalaisuuden pyhin päivä, jom kippur on yksi juutalaisten tärkeimmistä paastopäivästä.^[5]

Myös monissa kristillisissä suuntauksissa harjoitetaan paastoa, joka ei tarkoita kuitenkaan syömättömyyttä, vaan sitä, ettei syödä maitotuotteita, lihaa eikä rasvaa^[2][3]. Myös nautintoaineista ja nautinnoista pidättäytyminen kuuluu kristilliseen paastoon. Paastonaikana pyritään myös yksinkertaisempaan elämäntyyliin.

Kristillisessä kirkossa paastottiin alun perin keskiviikkoisin ja perjantaisin sekä 300-luvulta lähtien myös 40 päivää ennen pääsiäistä, mikä on edelleen tapana varsinkin katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Tästä paastosta ovat myös luterilaisen kirkon kirkkovuoden viisi paastonaikaista sunnuntaita edelleen muistona.

Jotkut kristilliset suuntaukset eivät harjoita paastoa, koska pitävät sitä ulkokohtaisena.

Paastonaika on yleensä valmistautumisaika ennen kirkkovuoden suuria juhlia, ennen muuta joulun ja pääsiäisen edellä. Tärkein paastojakso on pääsiäistä edeltävä paastonaika (suuri paasto), joka kestää 40 päivää Kristuksen autiomaapaaston esikuvan mukaisesti. Adventtipaasto on paastonaika ennen joulua. Näissä paastoissa on tärkeintä hiljentyminen ja keskittyminen tulevan juhlan sanoman vastaanottamiseen rukouksen, jumalanpalveluksiin osallistuminen ja raamatunluvun avulla. Ulkonen paasto eli ruokapaasto on tärkeä apuväline, muttei pääasia.^[6]

Ortodoksisessa kirkossa paasto merkitsee useimmiten proteiinin saannin vähentämistä luopumalla lihasta, maitotuotteista ja kananmunista sekä joskus myös kalasta. Osa luopuu edellä mainittujen lisäksi myös kaikesta rasvasta ja osa kaikesta ravinnosta.^[7][8] Ortodoksiseen paastoon kuluu myös pidättäytyminen toisten ihmisten loukkaamisesta sanoin ja teoin. Se merkitsee myös erottautumista sellaisista tottumuksista tai taipumuksista, jotka erottavat ihmisen Jumalasta. Paastoa harjoitetaan henkisen kasvun vuoksi eli pyrkimyksenä on saavuttaa sen avulla Jumalan kaltaisuus. Paastoa käytetään myös valmistauduttaessa suureen kirkolliseen juhlaan.

Ortodoksisessa kirkossa on neljä suurempaa ja pidempää paastoaikaa:^[9]

• Suuri paasto eli pääsiäispaasto ennen pääsiäistä.
• Apostolinen paasto, apostolien Pietari ja Paavali nimeä kantava paasto, jonka kesto riippuu kunakin vuonna vietettävän pääsiäisen ajankohdasta. Paasto alkaa aina viikko Pyhän Hengen päivän jälkeen ja päättyy 29.6. vietettävään apostolien muistopäivään.
• Herran Äidin paasto elokuun alusta aina Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlaan 15.8. saakka kestävä paastojakso.
• Joulupaasto ennen joulua.

Viikonpäivistä keskiviikko ja perjantai ovat paastopäiviä ortodoksisessa kirkossa. Lisäksi vuoden aikana on joitakin muitakin erillisiä paastopäiviä.

Katolisille paasto tarkoittaa päiviä, jolloin uskovaisen on kirkon mukaan vähennettävä päivittäinen syömisensä yhteen täyteen ateriaan ja kahteen pieneen ateriaan erotuksena abstinenssista, joka tarkoittaa lihasta kieltäytymistä perjantaisin erityisesti pääsiäisen edellä.^[10]

Paaston yleiset säännöt ovat seuraavat:

• Kaikkien yli 14-vuotiaiden pitää pidättäytyä lihasta tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina.
• Paasto koskee kaikkia 18–59-vuotiaita tuhkakeskiviikosta pitkäänperjantaihin, kaikkia sunnuntaita lukuun ottamatta. Aterioiden välillä ei saa syödä kiinteitä ruokia.
• Paasto ja abstinenssi eivät koske niitä, joiden terveyteen tai työhön se vaikuttaisi huonosti

Aikaisemmin tuhkakeskiviikko ja sitä seuraavat perjantait ja lauantait pääsiäiseen asti olivat paaston ja abstinenssin päiviä, ja muita päiviä koski paasto ilman abstinenssia.

Uskonpuhdistajat arvostelivat paastoa ulkoisena toimintana, jolla ei voinut saavuttaa pelastusta, eivätkä eurooppalaiset protestantit usein vietä paastoa ainakaan uskonnollisista syistä.^lähde?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on vuodesta 2012 toteutettu Ekopaasto-kampanjaa. Kampanjassa innostetaan suomalaisia liittymään pääsiäispaastoon tavalla, joka osaltaan auttaa myös hillitsemään ilmastonmuutosta. Vuosien aikana kampanjassa on painotettu erilaisia ympäristöteemoja kristillisestä näkökulmasta sekä luterilaista paastoperinnettä.^[11]

Paastoaminen terveyssyistä on kasvava suuntaus. Paaston fysiologisesta hyödystä ei ole kuitenkaan olemassa yksiselitteistä näyttöä, koska tutkimuksissa käytettyjen koehenkilöiden määrä on ollut yleensä pieni. Paastojen vaikutuksista ihmisille ei ole tehty myöskään riittävästi luotettavia pitkäaikaistutkimuksia. Oikein toteutetuista paastosta ei ole toisaalta havaittu koituvan haittaakaan terveillä ihmisillä.^[12]

Vuonna 2020 julkaistussa tieteellisten tutkimusten systemaattisessa yhteenvedossa havaittiin, että pitkäaikainen päivittäinen pätkäpaasto yhdistettynä voimakkaaseen kalorirajoitukseen madalsi C-reaktiivisen proteiinin (CRP) määrää elimistössä ylipainoisilla ja liikalihavilla ihmisillä. CRP on merkkiaine, jonka pitoisuus liittyy tulehdustiloihin ja moniin kroonisiin sairauksiin. Pätkäpaaston ja CRP:n väliltä löytyi systemaattinen yhteys vain silloin, kun pätkäpaasto kesti yli kaksi kuukautta. CRP:n aleneminen edellytti myös sitä, että pätkäpaastoon liittyi niin suuri energiansaannin väheneminen, että paastoajat saivat korkeintaan puolet normaalipainoisille suositellusta päivittäisestä kalorimäärästä.^[12]

Ravinnon puutteen tiedetään aktivoivan tehokkaasti niin sanottua autofagiaa^[13] eli solujen kykyä hajottaa ja kierrättää omia rakenteitaan^[13]. Paastoa perustellaan usein myös sen positiivisilla vaikutuksilla suoliston toimintaan ja joillekin ihmisille paasto on osa painonhallintaa.

Joihinkin lääketieteellisiin toimenpiteisiin valmistautumiseen voi liittyä paastoaminen. Paastoa edellytetään potilailta ennen anestesiaa ja monia lääketieteellisiä kokeita.^[14]

Paastoa on kokeiltu lihavuuden hoitona. Täyspaastolla olevan ihmisen on todettu laihtuvan noin puoli kilogrammaa päivässä. Tällainen laihtuminen kuitenkin kuluttaa lihasta yhtä paljon kuin rasvakudostakin. Täyspaaston avulla laihtuminen ei myöskään ole jäänyt pysyväksi. Sen vuoksi lihavuuden hoidossa käytetäänkin nykyisin joskus vain muokattua paastoa eli erittäin niukkaenergistä ruokavaliota, jossa on kuitenkin riittävästi proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita.^[15]

Ihmiselle tärkeät suolistobakteerit jatkavat elämäänsä paaston aikanakin.^[15] Alle 15-vuotiaiden tai yli 70-vuotiaiden ei suositella harrastavan paastoa.

Pätkäpaasto eli jaksoittainen paastoaminen tapahtuu varaamalla vuorokaudesta tietty aika paastoamiselle ja tietty aika syömiselle (niin sanottu "syömisikkuna"). Yleisin jaksotus on paastota yö ja aamu, ja syödä iltapäivällä ja illalla. Vuoropäivin paastoamisessa syödään kahden vuorokauden aikana vain yhden 12-tuntisen jakson aikana. Pätkäpaaston kannattajien mukaan pätkäpaasto on ihmiselle evoluutiohistoriallisesti luonnollisin syömisen jaksotusmuoto ja sillä voi olla erilaisia hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen.^[16]

Vuonna 2022 julkaistussa pienimuotoisessa interventiotutkimuksessa havaittiin, että neljä viikkoa kestänyt osittainen kuivapaasto vähensi valtimokovettumataudin ja syöpien riskitekijöiksi tiedettyjen biomarkkereiden määrää. Tutkimus tehtiin metabolista oieyhtymää potevilla ja siinä rajoitettiin ruoan ja nesteen nauttiminen ramadan-paaston tavoin vuorokauden pimeään aikaan.^[17]

Vuonna 2017 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että pätkäpaastoajat laihtuivat hiukan enemmän kuin tasaisesti kaloreja rajoittaneet, mutta heidän keskeytysprosenttinsa oli suurempi.^[18]

Terveydellisistä syistä pidettävät paastot ovat olleet tyypillisesti vesi-, mehu- tai liemipaastoja. Mehu- ja liemipaastoissa elimistö saa jonkin verran sokereita sekä pieniä määriä muita ravintoaineita. Mehu- tai liemipaasto sisältää korkeintaan 1 000–1 500 kilojoulea (n. 240–360 kilokaloria) energiaa.

Viime vuosina on alettu tutkia myös osittaisen kuivapaaston (engl. dry fasting) terveysvaikutuksia^[19]. Vuonna 2021 julkaistussa interventiotutkimuksessa havaittiin, että kolmen viikon pituisella päiväaikaan sijoittuneella kuivapaastolla oli kehon koostumusta parantava vaikutus, eikä sillä ollut negatiivista vaikutusta elimistön nestetasapainoon^[20].

Täysin syömätön, mutta vettä juova ja vähintään kaikkein tärkeimpiä vitamiineja, hivenaineita ja muita ravinteita saava ihminen voi elää noin 50 päivää, jos hän ei liiku runsaasti ja on ennen paastoa normaalipainoinen: tämä tarkoittaa sitä että hänellä on noin 12 kg kumpaakin, lihas- ja rasvakudosta. Lihavuus kuitenkin pidentää maksimipaastoaikaa huomattavasti, mikäli tärkeimpien ravinteiden saanti on taattu.^[21]

Paastoaminen johtaa siihen, että ihmisen elimistö alkaa hajottaa luurankolihaksiin ja maksaan varastoitunutta glykogeenia, jolloin vereen vapautuu glukoosia. Keho kuluttaa muutamassa päivässä glykogeenin loppuun.^[21] Glykogeenin määrä kehossa noin 450–800 grammaa lihaksikkuudesta riippuen.^[22]

Glykogeenin loputtua keho alkaa kuluttamaan ensisijaisesti rasvakudosta.^[21] Rasvanpolton aikana keho siirtyy ketoosiksi kutsuttuun aineenvaihdunnan tilaan.^[23] Normaalipainoinen ihminen kuluttaa noin 7 viikossa 12 kg:n painoisen rasvakudoksensa lähes loppuun. Sitten keho alkaa kuluttamaan nopeasti muun muassa luurankolihasten proteiineissa olevia aminohappoja energiaksi, joita normipainoisella on kehossa noin 12 kg:n edestä. Kun kehon aminohappojen massasta on suunnilleen viikossa kulunut noin puolet, henkilö kuolee energiaravintoaineiden puutokseen. Loppuja aminohapoista nimittäin tarvitaan elintärkeisiin toimintoihin, kuten kehon entsyymien valmistukseen.^[21]

Elimistön tulehdusreaktio vähenee paaston aikana, mikä saattaa ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia sekä diabetesta. Taudinaiheuttajabakteerit vähenevät ja terveyttä edistävät bakteerit lisääntyvät paaston aikana.^[24]

Paastoaminen aktivoi autofagiaa, jossa elimistö käyttää soluihin kertyneitä ja niiden toimintaa häiritseviä proteiineja ja muita kuona-aineita energiantuotantoon ja uusien solujen rakentamiseen. Autofagia käynnistyy yleensä vasta noin 12 tunnin syömättömyyden jälkeen, mutta se saattaa käynnistyä nopeamminkin, jos elimistö on tottunut paastoamiseen. Eläinkokeissa on saatu näyttöä siitä, että paasto saattaa hidastaa ikääntymistä ja jopa pidentää elinikää.^[25]

Paaston suurimmat terveysvaikutukset on havaittu reumasairauksissa. Alustavan tutkimusnäytön mukaan myös muista kroonisista tulehdussairauksista, metabolisista sairauksista, kipuoireyhtymistä, korkeasta verenpaineesta, atooppisista ja psykosomaattisista sairauksista kärsivät hyötyvät paastosta.^[26] Myös pätkäpaaston on havaittu lievittävän nivelreuman oireita^[27].

Etelä-Kalifornian yliopiston tutkimuksessa on todettu, että jo parin kolmen päivän vesipaasto vahvistaa kehon immuunijärjestelmää taistelussa tulehduksia vastaan. Samansuuntaisia tuloksia on saatu 19 ihmisen pilottikokeessa, jossa toteutettiin kerran tai kahdesti kuussa nelipäiväinen niukan ravinnon jakso. Vaikutukset ulottuivat muun muassa tulehdussairauksien ja luukadon ja ikääntymisen merkkien vähenemiseen sekä kognitiivisten kykyjen paranemiseen. Kyseisen tutkimuksen mukaan elimistö näyttäisi pääsevän paaston tai valvotun niukan dieetin avulla eroon immuunijärjestelmän vahingoittuneista tai vanhentuneista osista, joka johtaisi immuunijärjestelmän uusiutumiseen.^[28]

Vuonna 2019 julkaistussa kliinisessä paastotutkimuksessa havaittiin, että 93 prosenttia osanottajista koki fyysisen ja henkisen hyvinvointinsa olleen paaston aikana parempi kuin ennen paaston alkamista. Viiden ja kymmenen päivän paastojen vaikutus oli tässä yhtä suuri. Tutkimukseen osallistuneiden 1311 osanottajan joukossa oli noin neljäsataa terveysongelmista kärsinyttä, joista 84 prosenttia raportoi oireidensa olleen paaston aikana lievempiä kuin ennen paastoa, mutta 7 prosenttia pahempia. Oireiden lievittyminen oli tyypillisesti kipujen helpottumista.^[29]

Osanottajat joivat päivittäin 2–3 litraa vettä tai kaloritonta yrttiteetä ja halutessaan 20 grammaa hunajaa, minkä lisäksi he saivat lounaaksi 2,5 dl hedelmästä tai vihanneksesta puristettua mehua sekä illalliseksi 2,5 dl kasviskeittoa, joista tuli yhteensä 200–250 kaloria. Osanottajat harjoittivat myös kevyttä ryhmävoimistelua ja/tai kevyttä tai keskitehoista ulkoilmakävelyä, ja heille annettiin joka toinen päivä peräruiske tai mieto ulostuslääke. Osanottajista 93 prosenttia kertoi nälän tunteensa kadonneen. Ketoaineiden maksimimäärä saavutettiin viidessä päivässä, ja miehillä oli niitä enemmän kuin naisilla. Buchinger/Wilhelmi-paasto-ohjelman mukaiset 4–21 päivää kestäneet paastot osoittautuivat turvallisiksi ja hyvin siedetyiksi. Osanottajia ei kuitenkaan seurattu enää paaston loputtua.^[29]

Paastottaessa saattaa esiintyä esimerkiksi unimuutoksia, uupumusta, selkäkipua, nälkää, päänsärkyä, palelua, huimausta, näköhäiriöitä, levottomien jalkojen oireyhtymää, ihottumaa, pahoinvointia, sydämen rytmihäiriöitä ja hypoglykemiaa.^[29]

• Asketismi
• Inedia

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paasto.

• Ortodoksisen kirkon paastosäännöt
• Ortodoksisen kirkon paastoajat