P-3 Iskra |
|
Aluksen vaiheet |
Rakentaja |
Itämeren telakka, Leningrad |
Kölinlasku |
19. joulukuuta 1931 |
Laskettu vesille |
4. joulukuuta 1934 |
Palveluskäyttöön |
9. heinäkuuta 1936 |
Loppuvaihe |
romutettu 1952 |
Tekniset tiedot |
Uppouma |
1 200 t (pinnalla)
1 870 t (sukellus) |
Pituus |
90,0 m |
Leveys |
8,0 m |
Syväys |
2,83 m |
Koneteho |
2 × MAN M10V -dieselmoottoria, 6 085 bhp (pinnalla)
2 × PG-84/95-sähkömoottoria 1 100 hv |
Nopeus |
24,3 solmua (pinnalla) 11,0 solmua (sukellus) |
Toimintamatka |
5 700 nm@10 solmua (pinnalla) |
Miehistöä |
56 |
Aseistus |
Aseistus |
6 × torpedoputkea
2 ×130 mm B-7 -tykkiä 1 × 37 mm 11-K -ilmatorjuntatykki |
Infobox OK |
P-3 Iskra oli Neuvostoliiton laivaston P-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Sukellusvene tilattiin Leningradista Itämeren telakalta, missä köli laskettiin 19. joulukuuta 1931. Vene laskettiin vesille 4. joulukuuta 1934 ja otettiin palvelukseen 9. heinäkuuta 1936.[1]
Palvelus
Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon alus oli Oranienbaumin laivastotukikohdassa Nevalahden etelärannalla päällikkönään komentajakapteeni A. N. Pantelejev. Se siirrettiin 8. syyskuuta 1941 Kronstadtiin telakalle, missä se vaurioitui 23. syyskuuta ilmahyökkäyksessä pommin osuessa. Hylky siirrettiin 29. lokakuuta Leningradiin.[2]
Vene romutettiin 1952.
Lähteet
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Budzbon, Przemyslaw & Radziemski, Jan: The Beginnings of Soviet Naval Power. Warship 2020, 2020, s. 82- 101. Osprey Publishing. ISBN 978-1-4728-4071-4 (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4
Viitteet
- ↑ Budzbon, Przemyslaw & Radziemski, Jan 2020 s. 93
- ↑ Valkonen 2020 s. 73