Alus tilattiin Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista, missä köli laskettiin 21. marraskuuta 1895. Alus laskettiin vesille 8. marraskuuta 1898 ja valmistui 1901.[1]
Palvelus
Alus lähti 7. elokuuta 1903 Port Arthuriin, mutta se ajoi Gibraltarin salmessa karille 21. elokuuta. Alus siirrettiin korjattavaksi telakalle La SpeziaanItaliaan, missä se oli aina marraskuuhun. Alus oli Punaisellamerellä Venäjän-Japanin sodan alkaessa helmikuussa 1904 ja se kutsuttiin takaisin Itämeren laivastoon.
Pietariin saavuttuaan alus varustettiin 1,4 metrin Barr & Stroud -etäisyysmittarilla, teleskooppisilla tykkitähtäimillä ja Telefunkenin radioilla. Alus määrättiin lähtemään Libausta Port Arthuriin 15. lokakuuta muiden Venäjän Tyynenmeren laivaston 2. laivuen alusten kanssa Dmitri von Fölkersamin lippulaivana. Matkalla TanskaanhävittäjäBuistri törmäsi alukseen. Osaston saavuttua Tangeriin 28. lokakuuta osaston komentaja vara-amiraali Zinovi Rožestvenski määräsi hitaammat alukset kulkemaan Välimeren ja Punaisenmeren poikki ja tämän osaston johtoon von Fölkersamin. Osastot kohtaisivat toisensa Madagaskarilla.
Osljabja kiersi yhdessä pääosaston kanssa Kaphornin saapuen 9. tammikuuta 1905 Nosy Behen Madagaskarin luoteisrannikolle, jossa osasto viipyi kaksi kuukautta hiilestysongelmien vuoksi. Yhdistynyt osasto lähti 16. maaliskuuta Camranhinlahteen Ranskan Indokiinaan, jonne se saapui lähes kuukautta myöhemmin odottamaan kontra-amiraali Nikolai Nebogatovin komentaman Venäjän Tyynenmeren laivaston 3. laivueen muodostaneita jo käyttöikänsä lopulla olevia aluksia. Odotus päättyi 9. toukokuuta ja laivueet aloittivat 14. toukokuuta purjehduksen tavoitteenaan Vladivostok.
Roshestvensky järjesti aluksensa uudelleen kolmeen divisioonaan. Hän otti johtoonsa ensimmäisen divisioonan, johon liitettiin neljä Borodino-luokan alusta. Von Fölkersam sai komentoonsa toisen divisioonan, johon kuuluivat taistelulaivat Osljabja, Navarin, Sissoi Veliky ja panssariristeilijä Admiral Nakhimov. Kolmannen divisioonan muodostivat Nebogatovin alukset. Syövän heikentämä von Fölkersam kuoli 26. toukokuuta, mistä ei tiedotettu aluksille moraalin säilyttämiseksi. Toisen divisioonan komentajaksi määrättiin Osljabjan päällikkö Vladimir Ber, mutta Nebogatoville ei kerrottu noususta osaston varakomentajaksi.
Tsushiman taistelussa 28. toukokuuta Osljabja oli toisen divisioonan ensimmäisenä aluksena joutuen kahden keisarillisen Japanin laivaston taistelulaivan sekä panssariristeilijöiden tuleen. Lähes välittömästi aluksen etäisyysmittari tuhoutui, tykistöupseeri haavoittui sekä yhteydet tykeiltä Geisler-tykistölaskimelle katkesivat. Seuraavat osumat katkaisivat aluksen maston sekä tuhosivat etummaisen tykkitornin sekä kolme kuuden tuuman tykkiä. Sirpaleet läpäisivät tulenjohtotornin panssaroinnin haavoittaen sisälläolijoita, mikä aiheutti aluksen poistumisen linjasta. Alus joutui kuuden japanilaisen risteilijän tuleen lähietäisyydeltä. Aluksen runko sai vuodon useista vesirajan alle tulleista osumista, mikä nosti aluksen keulaa hidastaen etenemistä sekä kallisti alusta oikealle kyljelle. Aluksen vasemman puoleinen etuammusvarasto määrättiin täytettäväksi vedellä kallistuman tasaamiseksi, mikä lopulta vain vaikeutti aluksen hallittavuutta.
Osljabja kaatui oikealle kyljelleen, kunnes savuhormit ottivat veteen. Aluksen päällikkö määräsi miehistön poistumaan alukselta. Alus upposi vain muutamaa minuuttia käskyn antamisen jälkeen potkurien edelleen pyöriessä. Aluksen mukana syvyyksiin meni aluksen päällikkö ja 470 miehistönjäsentä.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Russian battleship Oslyabya
Lähteet
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5(englanniksi)
