Orm Punainen
Röde Orm
Alkuperäisteos
Kirjailija	Frans G. Bengtsson
Kieli	ruotsi
Kustantaja	Norstedts Förlag
Julkaistu	1941 ja 1945
Suomennos
Suomentaja	Emerik Olsoni
Kustantaja	Otava
Julkaistu	1942 ja 1946
ISBN	951-1-18043-6
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Orm Punainen (ruots. Röde Orm) on ruotsalaisen kirjailijan Frans G. Bengtssonin viikinkiaikaan sijoittuva historiallinen romaani. Se julkaistiin kahdessa osassa vuosina 1941 ja 1945, ja yhtenä kirjana 1963. Teos oli suurmenestys lukijoiden parissa, vaikka kriitikot suhtautuivat siihen varauksella sen saaganomaisen tyylin vuoksi.

Orm Punaisen kumpikin osa suomennettiin pian ilmestymisensä jälkeen, v. 1942 ja 1946. Sen käänsi Emerik Olsoni, ja julkaisi Otava. Vuonna 2004 Otava julkaisi molemmat osat yksissä kansissa osana Seitsentähdet-sarjaansa. Jaakko Anhava tarkisti sen suomennoksen ja lisäsi joitain selityksiä.

Romaani jakautuu kahteen kirjaan, joista kummassakin on kaksi jaksoa. Kukin jakso käsittelee tarinan päähenkilön, skoonelaisen viikingin Orm Tostenpojan, jota kutsutaan Orm Punaiseksi punaisen tukkansa ja kiivaan luonteensa takia, elämän yhtä vaihetta. Kirja sijoittuu 900-luvun loppuun ja 1000-luvun alkuvuosikymmeniin, viikinkiajan loppupuolelle, ja siinä tavataan tai mainitaan lukuisia historiallisia henkilöitä ja tapahtumia.

Ensimmäinen jakso: Pitkä retki

Nuori Orm joutuu ensimmäiselle matkalleen puolivahingossa, kun hän jää Krook-nimisen päällikön johtamien viikinkien vangiksi näiden ryöstäessä hänen kotitilaltaan lampaita matkaevääksi. Orm sopeutuu osaansa ja ystävystyy toisen viikingin, Tooke Grågullenpojan kanssa. Krookin joukko purjehtii etelään Asturiaan, missä he saavat runsaasti saalista vallattuaan ja ryöstettyään erään rajakreivin linnan. Juuri kun he ovat lähdössä kotimatkalle, heidän kimppuunsa käy joukko Andalusian muslimien laivoja. Osa Krookin miehistä pääsee pakoon saaliin pääosa mukanaan, mutta loput, mukaan luettuna Krook, Orm ja Tooke, jäävät vangeiksi ja joutuvat kaleeriorjiksi lähes kolmeksi vuodeksi. Tänä aikana Krook saa surmansa tapettuaan ensin laivan orjapiiskurin, ja Ormista tulee tovereidensa johtaja. He pääsevät lopulta pois laivoilta ja palvelevat useita vuosia Almansurin henkivartiostossa. Orm kumppaneineen osallistuu Almansurin sotaretkiin Pohjois-Espanjan kristittyjä ruhtinaita vastaan, ja on tyytyväinen osaansa, kunnes Santiago de Compostelan valloituksen yhteydessä he kohtaavat sattumalta Krookin tappaneet sotilaat, ja surmaavat nämä kostoksi. Tämän jälkeen he pakenevat laivalla pohjoiseen mukanaan Santiagosta ryöstetty Pyhän Jaakobin kirkonkello, jonka Orm lahjoittaa kuningas Harald Sinihampaalle. Harald-kuninkaan joulupidoissa Orm ja Tooke joutuvat kaksintaisteluun Sven Kaksiparran miesten kanssa, ja haavoittuvat kumpikin. Toipilaana Orm rakastuu Harald-kuninkaan tyttäreen Ylvaan, ja lahjoittaa tälle Almansurilta saamansa kallisarvoiset kaulakäädyt, kun taas Tooke iskee silmänsä Espanjasta tuotuun orjattareen Mirahiin, jonka hän varastaa mukaansa heidän lähtiessään Harald-kuninkaan luota.

Toinen jakso: Ethelred-kuninkaan valtakunnassa

Erottuaan Tookesta Orm palaa kotiinsa Skooneen mukanaan Rapp, yksi Krookin viikingeistä. Hänen isänsä on kuollut ja veljensä Odd jäänyt palaamatta viikinkiretkeltä, joten Orm jää asumaan kotitaloaan. Hän kyllästyy pian äitinsä Åsan huolenpitoon, ja tilaisuuden tarjoutuessa lähtee Thorkell Korkean mukaan viikinkiretkelle Englantiin. Hän osallistuu Maldonin taisteluun Kentissä ja kohtaa uudestaan Harald-kuninkaan hovissa tapaamansa äkäisen papin ja lääkärin, isä Willibaldin. Tältä hän kuulee Ylvan paenneen Englantiin kun hänen veljensä Sven-kuningas nousi kapinaan Harald-kuningasta vastaan. Orm kääntyy kristityksi uskoen Kristuksen parantavan hänen huonoksi kääntyneen onnensa, ja menee naimisiin Ylvan kanssa. He palaavat Tanskaan mukanaan Ormin osuus Ethelred-kuninkaan maksamista lunnaista ja ryöstösaaliista, ja hakevat Ylvan käädyt Jellingestä, minne tämä ne kätki, päästen nipin napin pakoon Sven-kuningasta. Tämän vihaa peläten Orm kokoaa talonväkensä ja muuttaa Skoonen takamaille Göingeen, missä hänen äidillään on perintötalo.

Ensimmäinen jakso: Orm Gröningin kartanoa asumassa

Orm asettuu Gröningiin lähelle Smoolannin rajaa ja hänestä tulee huomattava mies naapuriensa parissa. Hän ja Ylva saavat useita lapsia, joista tärkeimmät ovat kaksostytöt Oddny ja Ludmilla, Ormin esikoispoika Harald, ja tämän nuorempi veli Mustapää, josta aikanaan tulee suuri soturi ja yksi Knut-kuninkaan päällikköistä. Aivan rauhassa Orm ei saa elää, sillä hänellä on ajoittain hankaluuksia naapurinsa Gudmundin kanssa, ja muuan Örestadin Östen saapuu Gröingeen tarkoituksenaan petoksella surmata Orm ja toimittaa tämän pää Sven-kuninkaalle palkkiota vastaan. Ormin pojan Haraldin ristiäisistä tulee suuri juhla, jossa isä Willibald suureksi ilokseen saa kastettua paitsi Östenin pakolla, myös muun juhlaväen Harald-kuninkaan irlantilaisten ilveilijöiden Felimidin ja Ferdiadin avulla.

Jaksossa kerrotaan myös Ormin osallistumisesta Kraken kiven käräjille, missä Göingen, Finnvedenin ja Värendin asukkaat ratkovat riita-asiansa. Orm toimittaa käräjille Aachenista pohjoiseen lähetetyn, naisiin menevän pappi Rainaldin, jonka oli tarkoitus lunastaa smoolantilaisten orjuudesta toinen pappi asettumalla tämän tilalle. Östen, joka on menettänyt järkensä häviötään ja pakkokastettaan murehtiessaan, yrittää tappaa Ormin tämän ollessa vieraisilla Perhos-Olavi-nimisen viikingin luona, joka on palvellut Miklagardissa bysanttilaisia, mutta epäonnistuu ja tulee sukulaisensa Olavin surmaamaksi. Olavista ja Ormista tulee hyvät ystävät. Käräjillä Orm kohtaa myös vanhan ystävänsä Tooken, joka on muuttanut Värendiin kotiseudultaan Blekingestä sekaannuttuaan Krooken pakoon päässeiden miesten ja Almansurin palveluksessa olleiden välisiin riitoihin, ja jouduttuaan naurunalaiseksi kun häntä iskettiin keihäällä takapuoleen.

Toinen jakso: Bolgaarikulta

Vuosi 1000 tulee ja menee ilman odotettua maailmanloppua, ja isä Willibald murehtii seurakuntansa hurskauden rapistumista. Orm pitäytyy vakaasti Kristuksessa, vaikkakin hänen asenteensa on hyvin käytännöllinen. Kerran ollessaan Perhos-Olavin kanssa ostamassa suolaa gotlantilaisilta kauppiailta, hän tapaa kauan sitten idäntielle kadonneen veljensä Aren, joka on sokaistu ja menettänyt kielensä ja oikean kätensä. Are saa ennen kuolemaansa kerrottua riimujen avulla tarinansa: hän on palvellut Bysantissa, ensin keisarin henkivartiostossa, sitten laivoilla, ja sai poikansa kanssa haltuunsa bolgaarien aarteen, jonka bysanttilaiset petturit olivat kaapanneet. Are menetti kuitenkin poikansa, ja joutui vihollistensa silpomaksi mutta ei kertonut aarteen sijaintia. Hän pelastui ja päätyi Dnepriä myöten Kiovaan, ja sieltä viikinkien mukana aina Ruotsin rannikolle asti, missä hän onnekkaan sattuman avulla tapasi Ormin.

Pitkien pohdintojen jälkeen Orm lähtee itäreitille Tooken ja Perhos-Olavin kanssa, joka on rakastunut hänen tyttäreensä Ludmillaan. Myös Ormin poika Mustapää ja renkipoika Ulf Iloinen lähtevät matkalle. He purjehtivat ensin Gotlantiin, mistä palkkaavat idäntien tuntevan perämiehen Spoofin, ja sen jälkeen jatkavat Itämeren poikki ja nousevat ylös Väinäjokea pitkin. He selvittävät vetotaipaleen Gotlannista ostetun oluen avulla, ja purjehtivat Berezinaa myöten Dneprille ja Kiovan ohi Dneprin koskille, minne aarre on kätketty: neljä pientä vaskiarkkua kultaa, ja seitsemän isoa nahkasäkkiä hopeaa. Koskilla he joutuvat taisteluun patsinakki-paimentolaisten kanssa, ja Mustapää ja Ulf Iloinen joutuvat vangiksi. Orm menee patsinakkien leiriin lunastaakseen poikansa takaisin, ja kohtaa siellä vanhan tuttavansa, ilveilijä Felimidin, josta on tullut patsinakkien päällikkö ja jonka veli Ferdiad on kuollut. Felimidin avulla Orm onnistuu lunastamaan Mustapään ja Ulfin kohtuullisia lunnaita vastaan, ja lähtee takaisin pohjoiseen kohti kotia. Kotimatka sujuu hyvin, mutta kotiin palatessaan Orm löytää talonsa ryöstettynä ja kirkkonsa poltettuna: Rainald-pappi on hylännyt Kristuksen ja ryhtynyt rosvojoukon päälliköksi, joka hyökkäsi Ormin taloon ryöstäen karjaa, tavaraa ja naisia, mukaan luettuna Ormin tytär Ludmilla. Perhos-Olavi vannoo Kristuksen nimeen kostoa, ja Orm kerää suuren joukon naapureitaan avuksi. He löytävät Rainaldin rosvojen piilopaikan, ja voittavat nämä kovan taistelun jälkeen. Olavi nai Ludmillan, Ulf Iloinen taas tämän sisaren Oddnyn, ja Tooke muuttaa perheineen Ormin naapuriksi. He elävät hyvinä ystävinä lopun ikäänsä, väsymättä koskaan muistelemaan aikaansa Almansurin palveluksessa.

Esseessään "Kuinka Orm Punainen syntyi" Bengtsson kertoo tarinan alkukimmokkeena olleen pohjoismaisten muinaiskuninkaiden lisänimet, etenkin Harald Sinihampaan nimi. Hän sai idean viikinkikuninkaasta hammassäryn kourissa, mutta totesi sen olevan liian farssimainen novellin aiheeksi; sen sijaan pitempään kirjaan se sopisi yhtenä episodina.^[1] Pohdittuaan myöhäisen viikinkiajan oloja ja hallitsijoita, Bengtsson muisti Andalusian Almansurin, ja päätti heti, että hänen kirjansa päähenkilö joutuisi Almansurin palvelukseen, ensin soutajana ja sitten henkivartijana.^[1] Hän ei suunnitellut kirjaa etukäteen tarkasti, mutta päätti alusta alkaen käyttää vanhaa saagakirjallisuutta muistuttavaa tyyliä, missä adjektiiveja käytetään vähän jos ollenkaan, ja verbit ja substantiivit vievät tarinaa eteenpäin. Bengtsson halusi myös välttää "psykologista erittelyä", ja pyrki kuvaamaan henkilöitään ulkoa käsin, niin että lukija voi itse päätellä näiden sisäisiä mielenliikkeitä heidän tekojensa ja puheidensa perusteella.^[1]

Orm Punainen on käännetty ainakin kahdellekymmenelleviidelle kielelle.^[2]

Kirjan pohjalta tehtiin amerikkalais-jugoslavialaisena yhteistuotantona v. 1964 elokuva The Long Ships^[3], jolla on kuitenkin vain vähän yhteistä romaanin kanssa.

Charlie Christensen teki ensimmäisestä osasta neliosaisen sarjakuvasovituksen v. 1999-2004 (Hur Röde Orm blev vänsterhänt 1999, I Allahs namn 2001, Julgillet 2002 ja Slaget vid Maeldun och vad som därav kom 2004.)^[4]

• Orm Punainen - länsireittien merenkulkijoita (Otava 1942) (Röde Orm. Sjöfarare i västerled, 1941)
• Orm Punainen kotona ja idän retkillä (Otava 1946) (Röde Orm. Hemma och i österled, 1946)
• Orm Punainen. ((Röde Orm: Sjöfarare i västerled, 1941; Röde Orm. Hemma och i österled, 1946.) Suom. Emerik Olsoni. Suomennoksen tarkistanut ja selityksin varustanut Jaakko Anhava. Seitsentähdet) Otava, 2005. ISBN 951-1-18043-6